Aamu_1
Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Hui, kun jännittää! Tässä sitä nyt sitten sukelletaan meidän hääpäivään ja ihan oikeisiin hääkuviinkin. Eilen äitin tekstissä jäätiin suunnilleen samoihin hetkiin, joista tänään aloitetaan. Minä heräsin meidän hääpäivään herätyskelloni piristessä puoli kahdeksalta. Sen verran oli jännitystä päällä, ettei tehnyt pätkän vertaa mieli jäädä torkuttelemaan (inhoan kyllä torkuttamista muutenkin). Kipaisin vessaan hampaanpesulle, virittelin olkkariin aamua varten kasatun soittolistan soimaan, pakkailin vähän kamppeitani, tulostin muutaman jutun ja pähkäilin, että mitähän sitä laittaisi päälle, kun en ollut muistanut varata mukaan mitään napitettavaa paitaa. Ja sen jälkeen kello olikin jo kahdeksan ja pihaan olivat kurvanneet kaksi muuta kaasoani ja toisen kyydissä ystäväni Aliisa, joka laittoi hiukseni ja meikkini.

Huomasin vasta vähän myöhemmin, että unohdin kokonaan käydä aamulla suihkussa, mutta eipä sekään menoa haitannut! Asetuttiin Aliisan kanssa olohuoneeseen, eikä mennyt montaa minuuttia, kun huone oli aika huolellisen kaaoksen vallassa. Kaasot taisivat aloittaa aamun mekkojen silityksellä ja äiti kai laitteli keittiöön aamupalaa tarjolle. Puoli yhdeksältä paikalle saapui kolme kampaajaa lisää, jotka alkoivat keittiön pöydän ääressä laittaa kampauksia äidilleni, tädilleni ja kolmelle kaasolle. Oli hyvä päätös, ettei meidän kenenkään tarvinnut lähteä muualle kampaamoon. Täytyy sanoa, että mulla ei ole kovinkaan tarkkaa käsitystä siitä, mitä olkkarin ulkopuolella tapahtui. En tiennyt kuka milloinkin istui laitettavana, joten kun tarvitsin jotain, huusin tyylikkäästi vain: "KAASOOO!" Joku sieltä aina vastasi ja kaiken tarvitsemani sain, vaikka poppana olikin yhdelle kaasoista vieras käsite! Ihanat, rakkaat kaasot!

Aamu_2 Aamu_3 Aamu_6
Kuvat: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Minä istuin paikallani olohuoneessa kolme tuntia ja keskityin kuuntelemaan musiikkia ja höpöttelemään levottomia Aliisan kanssa. Puoli kymmenen aikaan Jaakko Sorvisto saapui myös paikalle kameroineen. Jaakko oli torstain palaverissa sanonut, ettei kannata tulla kuvaamaan vielä silloin kun morsian on sataprosenttisesti luonnontilassa, heh. Varmasti hyvä päätös! Olin etukäteen vähän jännittänyt sitä, miltä tuntuu, kun "vieras" ihminen tulee paikalle mun jännityksen keskelle, mutta eipä se sitten hääpäivänä ollutkaan jännittävää tai ahdistavaa ollenkaan. Varmasti lähinnä siksi, että Jaakko on mukava tyyppi, jonka kanssa oli helppo rupatella ja olla. Kaasot ja iskä kävivät jossain välissä takapihan auringonpaisteessa treenailemassa puheitaan ja me Aliisan kanssa koitettiin pitää juttumme asiallisina. Höpöteltiin muun muassa hiusten lisääntymismenoista, koska mun hiukset tuntui viikossa lisääntyneen räjähdysmäisesti.

Minä hoin vuorotellen lauseita "Ei mua kyllä jännitä yhtään" ja "Taitaa mua vähän jännittää". Näin jälkikäteen ajateltuna - kyllä mua todellakin jännitti, mutta jotenkin hääpäivä ei tuntunut todelliselta. Oli vaikea uskoa mitä vähän ajan päästä oli tapahtumassa. Mulla on tosi herkkä yökkäysrefleksi  ja monesti oksennan ennen jännittäviä tilanteita, kuten vaikkapa työhaastatteluja. Joka aamu hääviikolla oli myös tullut yökättyä, mutta hääpäivänä ei. Vaikka ennen huulimeikin laittoa pidettiin yökkäystaukokin! Näin jälkikäteen olen ajatellut monesti sitä, että oli aivan valtava onni, että mun hiukset laittoi hyvä ystävä. Jos olisin istunut vieraan ihmisen käsissä hiljaa tai small talkin varassa, olisi jännitys varmasti ollut paljon pahempaa. Nyt me voitiin yhdessä hoilailla Tinakenkätyttöä ja puhua painokelvottomia juttuja. Minä yritin laittautumisen lomassa syödä myös vähän aamupalaa ja sain kurkusta alas puolikkaan lasillisen tuoremehua ja noin yhden karjalanpiirakan.

Aamu_4 Aamu_8
Aamu_5
Kuvat: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Kolme tuntia laitettavan hujahti ohi yllättävän nopeasti. Kampauksesta ja meikistä tuli molemmista ihan superihanat! Tunsin oloni niin kauniiksi ja ihan täysin omaksi itsekseni. Aina ei ole meikissä käynyt ihan yhtä hyvä tuuri! Laitan lisää kuvia lopputuloksesta, kun kerron vielä omassa postauksessaan siitä, millaista tyyliä hääkampauksessa ja meikissä haettiin. Pian kello olikin  jo 11 ja hoidin vielä muutaman tulostuksen ja pakkailun ja sitten alkoi olla aika sukeltaa hääpukuun.

Miltäs meidän hääpäivän aamu näytti teidän silmiin? Eikö olekin ihania nämä Jakon ottamat kuvat? Vitsi, että olenkin tyytyväinen siihen, että otettiin dokumentaarinen hääkuvaus. Nämä aamun fiilikset on niin ihanaa katseltavaa ainakin minun mielestäni!