BREATHE IT ALL IN, LOVE IT ALL OUT

22.22
Voi elämä!

Mulla ei ole tänään mitään järkevää sanottavaa. Aivot lyö kertakaikkisen tyhhää, joten ajattelin tulla jakamaan nämä kuvat ja höpöttelemään. Kertoa teille tosta ihanan arkisesta lauantaista viime syksyltä. Oli vapaapäivä, joten ehdittiin ottamaan kuvia. Alkoi tietysti satamaan kesken kaiken. Juostiin hihittäen  metrolle ja ajettiin Kamppiin ostelemaan vinyylilevyjä. Ja lähdettiin sen jälkeen vielä ihan hetken mielijohteesta syömäänkin. Ja poikettiin nappaamaan jälkkärit Pien-puodin valikoimasta.

Oli niin tavallisen arkisen rentoa ja ihanaa. Sellaista on viimeisen puolen vuoden aikana ollut niin monta kertaa, että eihän sitä meinaa kehdata edes sanoa ääneen. Koska kel onni on, se onnen kätkeköön, eikö vaan? Mutta otan riskin ja sanon ääneen elämälle kiitos!

En tänään muutakaan sanottavaa keksi. Ainakaan näin väsyneenä, tähän aikaan maanantai-illasta. Koska väsymys, jos joku, nostaa mun tunteet aina pintaan. Eikä asiaa ainakaan auta se, että kirjoittelun taustalla pyörii Kadonneen jäljillä ja sisko tapaa just ensimmäistä kertaa kauan kadoksissa oleen veljensä. Jonka olemassaolosta kuuli isänsä kuolinvuoteella. Tietenkin.

Itkuvirsihän tästä on tulossa, joten ehkä meidän on parempi vain katsella kuvia? Ja todeta, että tuo vaaleanpunainen neule se vaan on mieleinen edelleen. Vaikka onkin jo ihan nyppyyntynyt. Ja keinokuituisuudessaan hiostava kuin muovipussi. Pörrötennareista en edes aloita. Tykkään niistä niin paljon, että saattaisin alkaa vetistelemään.

PA070734 PA070690 PA070721 PA070741
| Neule - H&M | Farkut - Lindex | Kengät - H&M |

Mitäs sun maanantaihin  kuului? Nyyhkytitkö tosi-tv:n ääressä vai jotain ihan muuta? Ja mitä tykkäät mun asusta? Olin muuten tänään tismalleen samoissa vaatteissa töissä ja koulussa!

KUKA IHMEEN PITSINIEKKA?

8.00

Moi kaikki! Ajattelin näin uuden ulkoasun kunniaksi kirjoitella vähän siitä, kuka täällä ruudun takana oikein nakuttaa. Se lienee aika ilmiselvää, joten pakko kai se on tunnustaa, että itsestään höpiseminen on hämmentävän mukavaa puuhaa. Ja ehkäpä siitä on teillekin jotain iloa?

KUKA?

Kirsi, 28-vuotias rouvashenkilö. Jos olisin Harry Potterin hahmo, olisin Weasleyn perheen äiti, Molly.

MITÄ TEEN?

Asun Helsingissä (vaikka kaipaan kotiseudulle Keski-Suomeen). Opiskelen yliopistossa ja käyn samalla töissä. Harrastan lukemista, käsitöitä ja (nykyään säännöllisen epäsäännöllisesti) kilpacheerleadingia.

MISTÄ TYKKÄÄN?

Ihmisistä, eläimistä, luonnosta, nerokkaista laulujen sanoista, uimisesta, puujalkavitseistä, leipomisesta, sipseistä, hampurilaisita, poikkeuksellisen pienistä tai isoista asioista, skumpasta, penkkiurheilusta, peiton alla olemisesta, huvipuistoista, kynsien lakkaamisesta, julkkisjuoruista, Greasesta, cheerleadingista, pitkään nukkumisesta, meidän parvekkeesta, mieheni vaatteiden lainaamisesta, Roomasta ja Ville Peltosesta.

MISTÄ EN TYKKÄÄ?

Sipulista, rasismista, tiskaamisesta, suklaasta, hämähäkeistä, vieraille ihmisille puhelimessa puhumisesta, asioihin koskemisesta käsien kastelemisen jälkeen, sushista, etuilemisesta, aikaisista herätyksistä, homejuustoista, Game of Thronesista, heikompien sortamisesta, parturissa hiusten pesusta, märistä sukista, viskistä, kertakäyttökulttuurista ja apteekissa asioimisesta.

MIKSI KIRJOITAN BLOGIA?

Kosks Kirpolla on asiaa! Tykkään kirjoitella, ihan vaan omaksi ilokseni. Tykkään höpistä kaikesta hömpästä, kevyestä ja välillä pinnallisestakin, mutten välttämättä halua jauhaa niistä päivittäin läheisteni kanssa. Tykkään opetella valo- ja videokuvausta ja kuvien käsittelyä. Toivon, että blogini seuraamisesta on iloa tyypeille, jotka kaipaavat pientä pakoa omasta arjestaan ja ehkä toivovat saavansa inspiraatiota omiin juttuihinsa siinä sivussa.

Olen ihan tavallinen ihminen vaan ja on huippua, jos voin olla vertaistuki ja yksi esimerkki siitä, miten tällainen tavallinen ihminen voi nauttia elämän pienistä, ihanista jutuista. Ja että se on ihan ok, jos ei lähes kolmekymppisenäkään osaa tehdä kissarajauksia silmiinsä.

Mitä luulet, voitaisiinko olla kavereita? Ja mitä haluaisit kertoa itsestäsi mulle? Kuulisin mielelläni.

P9240397

TIT-TEE

22.46

Vihdoin on uudistunut blogi julki, jee! Mikäpä olisi parempi tapa korkata se kuin hömppäblogien kuninkaalla, asupostaukella. Ja vielä sellaisella, jossa komeilee tämän syksyn blogiklisee numero uno - leipurinlakki. Pahoittelen, etten edes oo pahoillani. Tykkään tästä lakista niin paljon. Äiti on koko mun elämän hokenut, että hatut sopii mulle hyvin. En tiedä siitä (tai ainakaan tunnustaisi), mutta aina oon niistä tykännyt ihan hirveästi. Tämä ei ole poikkeus.

Oikeastaan näissä asukuvissa ei ole yhtään asiaa, josta en tykkäisi kuin hullu puurosta (okei, voisin kyllä poistaa noista housuista ton munapussin). Ihan erityisellä ylpeydellä kannan tuota Knockers-teepparia. Se on Girl vs. Cancer merkiltä, jota pyörittää rintasyövän kanssa elävä Lauren. Hän on suunnitellut kokonaisen malliston t-paitoja, joiden tarkoituksena on kumota tisseihin ja rintasyöpään liittyviä stigmoja. Sekä muistuttaa rintojen tutkimisen tärkeydestä, koska mitä aikaisemmin syöpä huomataan, sitä paremmat on selviytymismahdollisuudet.

Nämä tissi-teepparit, tit-teet, tekevät hyvää myös siten, että paitojen hinnasta menee iso lohko hyväntekeväisyyteen. Sellaisia tuotteita ostan aina mielelläni. Tiedättekö tunteen? Sen kun voi huijata itsensä vähän paremmaksi ihmiseksi shoppaillessaan, kun hyväntekeväisyyttähän minä tässä vaan... 

Vaikka eipä sillä, nuo paidat ovat kyllä niin päheitä, että ulkonäkö yksinäänkin riittäisi mulla ostopäätökseen. Yksinkertainen, klassinen, mutta silti kivasti vähän säväyttävä. 

PB120146 PB120106 PB120073 PB120095

Mitä tykkäätte? Blogin uudesta ulkoasusta, leipurinlakeista tai t-paidasta? Antakaahan kuulua! Ja olkaa edes vähän armollisia - blogin ulkoasu on edelleen keskeneräinen työmaa, mutta hiljaa hyvä tulee...

KIRSIN KIRSIKKAPAITA

17.54

Johan te mut tunnette. Mää tykkään vähän siirappisista jutuista. Tai oikeastaan vähän enemmänkin. Sen takia en todellakaan voinut vastustaa tätä kirsikka-paitaa. Pitihän Kirsin nyt kirsikkansa saada. 

Tässä asussa on tullut suunnattua töihin monet kerrat tämän syksyn aikana. Tuo vekkihame on muuten työvaatteiden parhaimmistoa. Ostin sen loppukesästi 13 eurolla H&M:n aleista ja ai että. Olin vähän kyyninen, kun näin tämän henkarilla, mutta nappasin kyytiin ja sehän oli rakkautta ensi sovituksella. Hamstraisin joka värissä, jos tätä samaa hametta olisi! Riittävän pitkä, mukava kuminauhavyötärö, ei tiukka kynähame, mutta silti todella siisti. Täysi kymppi, vai mitä?
P9230224 P9230191 P9230249 P9230230 P9230234 P9230226 P9230254 P9230184

Nyt en meinaa enää raaskia vetää sitä päälleni, koska tykkään siitä niin paljon. Meillä oli joku aika takaperin tosi tärkeitä vieraita toimistolla ja mulla oli tämä hame päälläni. Ranteeseen olin laittanut tämän vuoden Lindexin Roosa nauha-rannekorun ja se tarttui päivän aikana useamman kerran hameeseen ja repi kankaan lenkeille. Joten nyt yritän kohdella sitä silkkihansikkain.

Mitä tykkäätte tästä asusta? Onko Kirsin kirsikkapaita liikaa siirappia? Ja eikö olekin vihreä vekkihame ihan nerokas työvaate?

EDITOINTIA

21.05

Oon tykännyt jo tosi pitkään valokuvata. En väitä olevani siinä mitenkään hyvä, mutta nautin siitä. Viime vuosina on tullut katseltua entistä enemmän myös YouTubea ja sitä myös mielenkiinto myös videoiden tekemiseen on herännyt. Oon kuvannut sekä kuvia, että videoita aika paljon, mutta valtaosa niistä jää julkaisematta. Siihen on parikin syytä.

Ensinnäkin - oon aika kriittinen oman kätteni jäljen suhteen. Siitä yritän kyllä kovasti päästä irti ja on kyllä onnistunutkin. Mun ei todellakaan tarvitse (enkä edes halua) tuottaa mitään muotilehtien tasoista sisältöä. Kirjoittelen mun jutuista ja mun elämästä. Kyllähän se saa mulle näyttää, kaikkine rosoineen ja möykkyineen, eikä mun ole mitään syytä ruoskia itseäni ja olla kriittinen. Mää kirjoitan, kuvaan ja julkaisen, koska se on hauskaa.

Mutta sitten se toinen juttu -  editoiminen on aikas työlästä! Ja mitä paremmin sitä haluaa tehdä, sitä työläämpää se on. Tän kesän Kroatian reissusta asti aloin kuvaamaan raakakuvia ja niiden käsitteleminen on mun mielestä tosi hauskaa, koska se tarjoaa paljon enemmän mahdollisuuksia. Mutta jösses se on myös työlästä! Varsinkin siksi, kun en vielä kovin hyvin osaa.

Videoiden editoimisessa yhdistyy nämä kaksi mun tuskailun kohdetta oikein kunnolla. En todellakaan saa sellaista jälkeä aikaan kuin haluaisin. Ja voisin vähän lähemmäs tavoitteitani päästä, jos jaksaisin yrittää enemmän. Mutta videon edioitminen on hullun työlästä jo sellaisenaankin.

Tämä avautuminen tuli nyt siitä, että vietän yksinäistä torstai-iltaa mitenkäs muuten kuin editoiden. No joo, ensin raivasin keittiötä ja olkkaria kolme tuntia ja sitten aloitin vihdoin Kroatian reissuvideon editoimisen. Sieltä on niin paljon materiaalia, että hengästyin jo niiden läpikäymisestä. Joten päätin ottaa tauon, lasin valkkaria ja tulla näpyttelemään blogiin. Näköjään tuskastumisen fiilikset seurasi mukaan tänne blogiin, mutta hei. Enkös mää juuri todennut, että saa ne elämän rosot täällä blogissakin näkyä.

Kirsi, 28

Helsinkiläisrouva leipoo, pukeutuu, kaipaa Keski-Suomeen, laittaa kasvisruokaa, muistelee häitään, nauraa kippurassa puujalkavitseille, kulkee nurmikolla villasukilla sekä arvostaa rauhaa, rakkautta ja purkkapallopurkkaa.

@Instagram