HUMMUS (VEG)

16.40

Meidän taloudessa siirryttiin vegaaniseen ruokaan viime kesänä. Arkiruokien suhteen muutos edelliseen ei ollut enää kovin radikaali, mutta yksi asia on aiheuttanut eniten päänvaivaa: Mitä vegaani laittaa leivän päälle?

Määhän olen aina aiemmin elämässä vannonut ruisleivän ja juuston taivaallisen yhdistelmän nimeen. Mutta mitäs nyt, kun vanha rakas Oltermanni ei ole enää mahdollisuus? Meillä isoimmaksi pelastajaksi on tullut itse tehty hummus, koska se on varsinkin paahdetulla ruispalalla tai hapankorpulla herk-ku-a! Mutta rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että ei se missään tapauksessa ravaista, suolaista ja sulavaa juustoa korvaa. Hyvä (ja terveellisempikin) vaihtoehto se kuitenkin on ja melkeinpä viikottain sitä tehdään!

Hummusta voi muokata ja maustaa monella tavalla (esim. punajuurta tai aurinkokuivattuja tomaatteja lisäämäällä), mutta alta löytyy meillä eniten käytössä oleva perushummuksen respeti.

Ruoka -5

RESEPTI: ITSE TEHTY HUMMUS

Tarvitset

3 dl keitettyjä kikherneitä (tai 1 iso tölkki valmiita)
½ sitruunan mehu (tai pari ruokalusikallista purkista)
1 rkl tahinia
2 rkl oliiviöljyä
loraus vettä
ripaus suolaa
paprikajauhetta


Tee näin

  1. Laita kikherneet (jos käytät säilykkeitä, kaada neste ensin pois), sitruunamehu, tahini, öljy ja suola yleiskoneen kulhoon tai tavalliseen kulhoon jos käytät sauvasekoitinta.
  2. Käynnistä yleiskone (tai käyttele sauvasekoitinta..) ja surauta karkeaksi massaksi. Meidän yleiskonetta pidän yleensä käynnissä noin 15 sekunnin ajan.
  3. Lisää vettä pieni loraus kerrallaan, kunnes massan koostumus on sopiva. Hummuksesta ei kannata tehdä liian sileää eikä liian juoksevaa. Pyri ennemmin esim. pestomaiseen koostumukseen.
  4. Kaada hummus kannelliseen säilytyskulhoon tai -rasiaan.
  5. Ripauta päälle reilusti paprikajauhetta ja ripottele päälle vielä hieman oliiviöljyä.
Nauti esim. leivällä tuoreiden kasvisten, suolakurkkujen tai avokadon ja balsamicon kanssa!

Hummus toimii hyvin myös vihanneksille dipiksi tai lounassalaatin päälle. Hummus säilyy hyvänä yleensä ainakin viikon ajan. Meillä tätä tehdään kerralla yleensä vähintään tupla-annos. Ja muuten - älä ole liian tarkka mittojen suhteen - me tehdään aina ihan summittain ja hyvää on aina tullut 


***

Onko hummus sulle tuttua tavaraa vai uudempi tuttavuus? Meneekö testiin?

MOI 2019!

16.07

Moikka kaikki siellä ruudun takan! Ja moikka 2019. Tähän kohtaan kuuluu litania latteuksia siitä,  että miten voi jo olla 2019 ja miten nopeasti aika juoksee. Mutta niin se todella tekee. Toisaalta on ihan kiva, että viime vuosi on ohi, koska se (taas kerran) ei jää historiankirjoihin minään henkilökohtaisena lempparivuotenani.

Uuden vuoden otan vastaan ilolla ja kauhulla. Iloitsen uuden alun tunnusta. Vaikka vuoden vaihtuminen ei oikeasti muuta elämässä mitään (kyllä töissä käyminen, nukkuminen, kiukkuiset kauppareissut ja Netflix pysyvät ihan sama), silti vuoden vaihtuminen tuo aina sen ihanan uusien mahdollisuuksien tunteen. Saman jonka oikeastaa syksykin aina tuo mulle.

Mutta se mikä tässä vuodenvaihteessa mua erityiseti pelottaa on vanheneminen. Täytän maaliskuussa 30 enkä voi uskoa sitä. En meinaa saada edes sanotuksi mitään muuta, koska en oikeasti voi uskoa. En ymmärrä, mihin kaikki tämä aika on hävinnyt. Kolkyt vuotta herran jestas! Varsinkin viimeisin vuosikymmen on hujahtanut silmissä. Välillä jopa silmien räpäytyksen aikana, voisin vaikka vannoa.

Se mikä erityisesti pelottaa on se, että aika kuluu koko ajan vain nopeammin. Jokainen vuosi on edeltäjäänsä vauhdikkaampi. Tiedän, ei siitä pitäisi murehtia. Pitäisi osata elää hetkessä ja nauttia siitä mitä on just nyt. Jokainen päivä voi olla viimeinen ja niin edelleen.

Tiedän, tiedän.

Mutta se tieto lisää tuskaa ja kaiken epävarmuutta murehdinkin niin paljon, etten meinaa osata nauttia mistään. Tiedän, että pitäisi vaan hellittää, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Pitäisi, pitäisi ja pitäisi... no, pitäisi varmaan ainakin koittaa opetella!

Olkoon se siis yksi lupaus tälle vuodelle - Murehdi vähemmän, nauti enemmän!

Millä mielin sun vuosi on alkanut?

VIIMEISIMMÄT

22.41
Herranjesta miten pimeää on nyt kellojen käännön jälkeen! Tuntuu melkein sille, ettei ole edes mitään päiviä. On vain yhtä ja yhtenäistä pimeää. Ootko huomannut samaa? Mutta niin ne päivät vaan silti valuvat eteenpäin. Kirjoitusvirheellisiä viestejä lähetellään, asiakaspalvelusta hermostutaan ja vanhaa soppaa lämmitellään. Tällaisia asioita olen minä puuhannut viimeksi:

Marimekko-19
Viimeisin viestini:
"Vönerin sisästä jotkut vegepuikotkin vois toimia sisällä hyvin muy vönerkin maistuu! Kiitti rakkain!" Heh, näköjään mun edellinen viesti, ei ollut mikään suomen kielen juhlavoitto. Mää paahdoin töistä kohti metroasemaa ja Joni oli kaupassa tekemässä ruokaostoksia, joita varten oltiin unohdettu tehdä kauppalista. Kai se pitäisi laskea voitoksi, ettei käynyt niin kuin melkein aina: tehdään kauppalista ja unohdetaan se kotiin.

VEGAANINEN KAALIKEITTO

16.07

Njams! Nyt on yhtä arkiruokien parhaimmistoa tarjolla. Vegaaninen kaalikeitto on helppoa, halpaa, herkullista ja terveellistäkin vielä. Meidän käyttämä ohje on aika suurpiirteinen, mutta se on tällaisessa arkiruuassa just parasta. Ei tarvitse mittailla ja syynätä reseptiä vaan heität kaiken vain kattilaan ja jos unohdat keiton pitkäksi aikaa hellalle niin sen parempaa tulee!

| VEGAANINEN KAALIKEITTO |

Tarvitset
Pienen valkokaalin (tai puolet isosta)
n. 5 reilun kokoista porkkanaa
2 tölkkiä kikherneitä
2 tölkkiä tomaattimurskaa
2 kasvisliemikuutiota
2 ruokalusikallista sokeria
pari kynttä valkosipulia
loraus ruokaöljyä
mustapippuria
laakerinlehtiä
kuivattua persiljaa
vettä

Työvaiheet löytyvät kuvan jälkeen!

Vegaaninen kaalikeitto-4

Työvaiheet
  1. Suikaloi kaali. Kuori ja pilko porkkanat tai surauta yleiskoneella suikaleiksi. Avaa ja valuta kikherneet.
  2. Hienonna valkosipuli. Lorauta ison kattilan pohjalle tilkka öljyä ja kuullota valkosipuleita öljyssä hetken ajan.
  3. Kaada kattilaan tomaattimurskat, kikherneet, kaalit ja porkkanat. Lisää vettä niin, että ainekset peittyvät ihan reilusti. Itse kauhon vettä aina tomaattimurskapurkilla, jotta saan huuhdottua käyttöön viimeisetkin maut. Näin ei myöskään joudu erikseen haaskaamaan vettä purkkien huuhteluun.
  4. Lisää sokeri (tomaatin makua korostamaan), kasvisliemikuutiot (ja suolaa maun mukaan lisäksi), laakerinlehdet sekä rouhittua mustapippuria ihan reilulla kädellä.
  5. Anna kiehua vähintään puoli tuntia. Itse tykkään kunnolla pehmeästä kaalista, joten keitän usein vähän pidempään. Kannattaa hyödyntää jälkilämpö! Keittämisen loppuvaiheessa lisää joukkoon reipas määrä kuivattua persiljaa.

Siinäpä se! Sitten ei muuta kuin nauttimaan - mielellään tuoreiden sämpylöiden kanssa. Keitto paranee entisestään seuraavana päivänä uudelleen lämmittäessä. Ja sitä seuraavana!

Ps. Me tehtiin tätä keittoa viimeksi tällä viikolla ja puolisoni toivoi, että voidanko syödä tätä keittoa aina. Ei kai tuollaista pyyntöä voi oikein vastustaakaan?

SYKSYN SÄVYJÄ

15.13

Moikka ja ihanaa lokakuun loppua! Mitä teille kuuluu? Mulle ihan hyvää! En edes viitti sanoa, että kiirettä pitää, koska sanon niin aina. Mutta kieltämättä kyllä pitää. Ja silloin kun ei ole kiire, niin vietän aikaani muiden syyskliseiden parissa. Kynttilöitä, teetä, villasukkia, vilttejä. Nistäkään ei meinaa viitsiä blogissa puhua, koska kaikki puhuu. Joka ikinen vuosi.

Nautin myös syksyisesta luonnosta! Oli niin kaunista! Siis paino sanalla oli. Johtuukohan se vaan siitä, että on tulossa vanhaksi ja aika juoksee vuosi vuodelta nopeammin, vai oliko tänä vuonna jotenkin tosi pikainen syksy? Lämmin kesä kesti ensin pitkään ja sitten kun tuli syksy ja sen ihanat värit, niin tulikin tosi pian kylmät kelit. Ja aika pian sen jälkeen alkoivat lehdet putoilla.

Vain pariin kuviin ehdin saada lehdet tallennettua ja kunnon ruskaretkelle ei ehditty kertaakaan. Tänä viikonloppuna mennään kyllä nauttimaan jämistä, joita täällä vielä jäljellä on. Sen sijaan Keski-Suomesta kavereilta ja perheeltä puskee kuvia siitä ihanasta lumipeitteestä, joka sinne on tullut! Oon kyllä kateellinen. Toivottavasti saataisiin tännekin pian. Talvirenkaatkin on jo autossa valmiina, kun täällä talvi joka vuosi yllättää autoilijat. Ei meitä... tai siis minua varsinkaan, kun ajan autoa äärimmäisen harvoin.

Asu-17 Asu-29 Asu-7 Asu-35 Asu-32 Asu-24 Asu-12 Asu-5
Luonnon lisäksi oon ollut kyllä ihan fiiliksissä väreistä kaikkialla muuallakin. Kengät täynnä väriloistoa ja kukkia, marjavärejä huulilla, oransseja kukkia kotona kimpussa. Väriä, väriä, väriä kiitos! Sen on pakko johtua näistä pimenevistä päivistä. Kun ei ole enää paljoa valoa niin täytyy piristyä väreillä. Se kieltämättä toimii!

Onko siellä ollut samanlaisia fiiliksiä? Ehditkö nauttia syksyisestä luonnosta? Kaipaatko sinäkin värejä vai ootko vaipunut mustenevien päivien tummuuteen? Joka tapauksessa: värikästä viikonloppua just sulle!

Ps. Huomasitteko kuvan, jossa vahingossa näyttää sille, että näyttäisin keskaria? Se ei tietääkseni ole ollut tarkotuksellista, mutta mua naurattaa yhdistelmä eteeristä syksyn aurinkoa ja vaivihkaista haistattelua. Siksi oli pakko jättää se tänne joukkoon!

Kirsi, 28

Pinnallisia pulinoita pukeutumisesta, leipomisesta ja tavallisesta elämästä. Pintaa syvempiä pohdintoja ekologisemmasta elämästä, tasa-arvosta ja rakkaudesta.

Pidän: Pizzasta, musikaaleista, pupuista, skumpasta, villasukista, tasa-arvosta ja Roomasta.

En pidä: Märistä sukista, suklaasta, puhelimessa puhumisesta, parturissa käymisestä ja aikaisista aamuista.

@Instagram