Hääpuvun osto - hirveän huono kokemus (Niinatar)

Tämän päivän postauksen fiilis on vähän eilistä nihkeämpi. Koska seuraava hääpäiväpostaus käsittelee hääpuvun pukemista ja ennen hääpuvun pukemista haluan esitellä mun hääpuvun. Ja ennen hääpuvun esittelyä haluan kertoa mun kokemuksen hääpuvun ostosta. Ja vaikka toivoisin koko sydämestäni, ettei mun tarvitse sanoa näin - se oli hirvittävän huono kokemus.

Minä olen ihminen, joka ei herkästi anna huonoa palautetta. Ymmärrän inhimillisiä virheitä, ymmärrän vahinkoja, mutta en ymmärrä huonoa palvelua tai lupausten rikkomista. Koska olen rehellisesti hääpukuliikkeessä kertonut tuntemuksistani ja pettymyksestäni ja siitä huolimatta asia on jätetty sille tolalleen, koen voivani kertoa mun kokemuksista ihan rehellisesti julkisessa blogissanikin. Hankin hääpukuni siis Niinattaresta ja koko hommasta jäi - excuse-my-French - paskat fiilikset. Koitan tiivistää tähän postaukseen miksi. Postaus on silti pitkä. Toivottavasti jaksatte lukea.

Kävin sovittamassa hääpukua vuosi sitten elokuussa. Pari viikkoa sovituksen jälkeen (syyskuun puolella) tilasin pukuni. Sain arvion hääpuvun toimitusajasta - se saapuisi noin tammikuun lopulla - ja kehotuksen olla huolestumatta, jos puku ei tule ihan arvioidussa ajassa. Kun oltiin menty kuukausi yli arvioidun toimitusajan näin liikkeen Facebook -sivuilla postauksen, jossa kerrottiin kyseisen merkin myynnin loppumisesta. Huolestuin, mutta odotin vielä pari viikkoa lisää.

Soitin liikkeeseen ja kyselin pukuni perään. Kerroin epäileväni, että merkin kanssa on ollut ongelmaa, kun sen myyntikin loppuu. Minulle sanottiin, ettei ongelmia ole ja kaikki on varmasti kunnossa. Pukuni tilanne luvattiin tarkistaa ja soittaa minulle myöhemmin samana päivänä (perjantai). Minulle ei soitettu. Ei edes pahoitellakseen, ettei tilanne selvinnyt. Minulle soitti seuraavana päivänä (lauantaina) liikkeen omistaja ja kertoi, että mun tilaus oli saapunut, mutta tilausprosessissa oli ollut hämminkiä, jonka vuoksi puku toimitettiin väärässä (liian pienessä) koossa ja yrittää hoputtaa valmistajaa saadakseen oikean kokoisen puvun pian Suomeen. Harmitti, että pukuni oli tullut liikeeseen väärässä koossa eikä kukaan ollut ottanut minuun yhteyttä ongelman selvittyä. Tämä selvisi minulle vasta, kun ihmettelin 1,5 kuukauden viivästystä.

Kerroin, että huoleni on se, ehdinkö toimituksen viivästyessä runsaasti sumplia työt niin, että pääsen Turusta käymään kahdesti Helsingissä sovittamassa ja korjauksia varten - siksi toivoin saavani arvion pukuni saapumisajasta. Omistaja kyseli olenko sattunut laihtumaan paljon, että voisinko tulla sovittamaan sitä liian pientä pukua. Sanoin, etten ole ja haluaisin saada sen koon, jonka teidän ompelija arveli olevan minulle sopiva. Toimitusaika luvattiin selvittää ja soittaa minulle maanantaina tai viimeistään tiistaina. Minulle ei soitettu.

Viikon ajan puhelua odoteltuani soitin itse liikkeeseen uudestaan ja kyselin tätä toimitusaika-arvioita. Puhelimeen vastannut myyjä ei tiennyt koko tilanteestani mitään. Lupasi selvittää ja soittaa takaisin. Kukaan ei soittanut. Soitin seuraavana uudestaan ja kerroin olevani todella turhautunut siihen, että jo kolmesti minulle on luvattu palata asiaan tiettynä ajankohtana, mutta niin ei ole käynyt. Pyysin omistajan yhteydenottoa ja myöhemmin samana päivänä hän soittikin. Kertoakseen, että oikean puvun arvioitu toimitusaika ei ole vielä selvillä. Hän lupasi palata minulle viikonloppuun mennessä toimitusaika-arvion kanssa. Ei palannut.

Seuraavan viikon perjantaina soitin uudelleen liikkeeseen, pääsin omistajan puheille ja kyselin sen luvatun toimitusaika-arvion perään. Omistaja myönsi vihdoin, että minun pukuni ja erään toisen saman merkkisen puvun kanssa on ollut ongelmia. Tehtaalla ei ymmärretä kiirettä pukuni suhteen, kun häät ovat vasta heinäkuussa. Liikkeen omistaja vakuutteli minulle olevansa turhautunut tilanteeseen ja odottavansa sitä, että kaikki puvut on saatu ja yhteistyö merkin kanssa voi päättyä. Olin helpottunut, kun kuulin rehellisesti mikä mättää ja näin, että Niinattaressakin oltiin harmissaan tästä tilanteesta. Otin taas puheeksi pukuun tulossa olevat korjaukset ja huoleni siitä, että ehdin sopia aikataulut niin, että pääsen Helsinkiin sovittamaan pukua pariin otteeseen. Minulle kerrottiin, että ompelimon kanssa on ollut puhetta pukuni tilanteesta ja puhe on ollut sellaista, että ongelmaisen pukuni takia sen korjauksiin on varattu aikaa niin, että ne saisi hoidettua yhdessä päivässä. Helmaa kun ei tarvinnut lyhentää, vain vetoketju vaihtaa nyörityksiin. Minulta kysäistiin olenko sattumalta laihtunut, että voisin tulla kokeilemaan sitä pienempää. Sanoin, että en ja haluaisin sen puvun, jonka tilasin. Omistaja oli samaa mieltä, että kyllähän minun se kuuluu saada ja hän teke kaikkensa, että se puku on Helsingissä viimeistään kesäkuun alussa.

Toukokuun lopulla sain puhelun, jossa kerrottiin, että puku saapuu Suomeen ensi viikolla ja voin nyt varata sen perusteella ajan ompelijalle, jonka puhelinnumero minulle annettiin myös. Soitin ompelijalle ja kerroin tilanteeni. Hänelle pukuni tapaus oli tuttu. Sanoin, että oli ollut puhetta, että homman ehtisi hoitaa yhden päivän aikana. Hän sanoi, ettei missään nimessä ehdi yhden päivän aikana. Eikä korjaukset oikein mahdu aikatauluun muutenkaan. Kaikki kesän morsiamet kun jättää korjaukset näin viimetippaan. Sanoin, että pukuni piti tulla tammikuun lopussa, vaan eipä tullut. Minulle ehdotettiin puvun korjauttamista Turussa ja sain muutaman suositellun ompelijan nimen. Totesin, että mikäpä ettei.. paitsi, että puvun ostohetkellä sain 150€ lahjakortin, ja kuitillekin kirjattiin, että sen saa käyttää korjaustöihin. Ompelija kertoi minulle, ettei Niinattarella ole enää helmikuun jälkeen ollut omaa ompelimoa, joten ei tuo lahjakortti hänellekään käy. Ahah. Ei kukaan ollut minulle kertonut.

Joten puhelua Niinattareen jälleen. Kerroin tilanteeni. Se oli myyjälle täysin vieras. Sain puhelimeen omistajan ja kerroin tilanteen ompelimon kanssa. Hän harmitteli sitä, että ompelimossa oli niin täyttä ja lupasi vielä kysyä, eikö pukuani todella ehditä siellä korjata. Minulta kysyttiin kaipaisinko pikkulaukkua tai kenkiä tai tiaraa tai muuta vastaavaa, johon lahjakorttini käyttäisin. Kerroin, että minulla on kaikki muu tarvitsemani paitsi alushame ja puku korjauksineen. Saman puhelun aikana käytiin vielä kerran läpi kaikki, mitä lahjakortilla voisin ostaa. Kerroin vielä kerran tarvitsevani vain alushameen ja puvun korjauksineen. Minulle luvattiin soittaa takaisin, kun omistaja on puhnut ompelijan kanssa ja miettinyt lahjakortin tilannetta.

Soitettiinkin. Kertoakseen, että ei sitä pukua tosiaan Helsingissä ehditä korjata. Ja ei se puku muuten tullutkaan vielä sillä viikolla, jolla luvattiin. Ja kaipaisinko pikkulaukkua sillä lahjakortilla? En kaivannut edelleenkään. Ainakin pukupussin varmaan haluaisit? Olin maksanut sen jo pukua tilatessa. Samana päivänä minulle oli selvinnyt, että muutetaan pois Turusta, mutten vielä tiennyt minne. Sanoin, että voin viedä sen puvun korjattavaksi Jyväskylään, mutta haluan sitten lahjakortin arvosta rahani takaisin, jotta voin sen niihin luvattuihin korjauksiin käyttää. Omistaja totesi, että niin se on varmaan sitten tehtävä. Hän ilmoittaa minulle, kun pukuni saapuu ja järjestetään lahjakortin hyvitys, kun tulen pukua noutamaan.

Tästä seuraavalla viikolla vihdoin sain puhelun, että puku on saapunut. Ilmoituksen sain liikkeen omistajalta, joka oli parhaillaan lomalla, mutta oli halunnut saada heti tiedon, kun pukuni saapuu, että voi itse minulle ilmoittaa. Arvostin ja kiitin siitä ja kerroin hyvin rehellisesti kuinka kurja ostokokemukseni oli ollut. Sitä pahoiteltiin. Kerroin ajankohdan jolloin tulen puvun hakemaan ja sovittiin tapaavamme silloin ja hoitavamme lahjakorttiasian kuntoon. Sanoin, että sain sovittua jyväskyläläisen ompelijan kanssa puvun korjauttamisesta ja hän ehtii nyörien laiton tehdä. Minulle sanottiin, että ai, jos siihen nyörit tulee niin eihän se olisi niin haitannut, vaikka olisit ottanut sen liian pienen puvun. Kerroin, että ei se minulle ihan sama ole, kun teidän ompelijanne arvioi oikean koon pukua tilatessa juuri nämä korjaustoimet mielessä pitäen. Isompi koko kun ei ole isompi pelkästään ympärysmitaltaan vaan mm. kupin kooltaan. Hyvästelin ja lopetin puhelun totaalisen hiiltyneenä.

Olin menossa hakemaan pukua keskiviikkona. Olin nähnyt liikeen Facebook sivuilla, että henkilökuntaa  oli muistaakseni Saksassa hääpukumessuilla. Soitin liikkeeseen ja kerroin pukuni ja lahjakorttini tilanteesta. Tapaus oli vieras. Varmistin, että onhan liikkeen omistaja paikalla huomenna, kuten sovittiin. Minulle kerrottiin, että hän on tulossa myymälälle kello 12, joten hyvityshommat saadaan hoidettua. Kiitin.

Saavuin paikalle keskiviikkona pukuani noutamaan. Kerroin tapaukseni ja molemmat liikkeessä paikalla olleet myyjät vaikuttivat sille, että kuulivat tästä säädöstä ensimmäistä kertaa. Edessäni oli hääpukuni ja silmissä kyyneleet kiukusta ja pahasta mielestä. Kerroin jälleen kerran harmitukseni tästä kaikesta säädöstä ja rikotuista lupauksista. Siitä, ettei nytkään omistaja ole paikalla, vaikka piti. Minulle pahoiteltiin tilannetta. Omistaja ei vaan jaksanut tulla, kun oli edellisenä päivänä matkustanut. Sillä välin, kun sovitin pukua, toinen myyjä soitti omistajalle tilannettani ja hyvitysasiaa varmistellakseen. Myyjä kertoi myös siitä, kuinka harmissani olin. Koska olin sovituskopissa, äitini meni puhelimeen omistajan kanssa puhumaan. Äitikin kertoi turhautumisemme koko prosessiin. Siihen, että mikään ei pidä paikkaansa. Kukaan ei tiedä mistään mitään, eikä kukaan halua tehdä tästä meille hyvää kokemusta, vaikka olemme todella harmissamme. Äidille pahoiteltiin ja seliteltiin jälleen kerran. Omistaja sanoi äidilleni, ettei näin pieleen mennyttä puvun tilausprosessia ole koskaan ollut. Uskoin.

Puku oli kuitenkin ihana päälläni. Vaikka edelliset kolme viikkoa olin kotona itkenyt sitä kuinka paha mieli mulla hääpuvun suhteen oli. Suorastaan inhosin pukua. Inhosin sitä prosessia. Mun hääpukuun ei liittynyt mitään muuta kuin pahaa mieltä. En tiennyt haluanko mennä koko puvussa naimisiin. Joni ehdotti varmaan kymmenen kertaa, että ostetaan uusi puku muualta. Ihan sama mitä maksaa. Mutta sanoin itkien, ettei sekään auta, koska ei se pyyhi pois sitä, että mun ainoan, rakkaan hääpuvun hankkiminen oli ihan kamala kokemus.

Puku pakattiin pussiin. Tilitiedot otettiin ylös hyvitystä varten (no, tilinumerokin oli otettu ylös mun pankkipalvelukortista väärin, kun sain reilun viikon päästä tekstarin, ettei heillä oleva tilinumero toimi). Sain hyvitykseksi ilmaiseksi sukkanauhan. Kiitin myyjiä, jotka olivat olleet ystävällisiä liikkeessä puvun noutohetkellä.

Olin innoissani puvusta, kun se vihdoin mun käsissä oli. Totesin, että haluan sittenkin mennä naimisiin siinä puvussa. Se oli kaunis kuin mikä! Kun se on kuvissa tai mun edessä, rakastan sitä palavasti.

Mutta.

Pettymyksen kyyneleet valuu mun poskilla nytkin tätä kirjoittaessa. Mulle jäi niin paha maku suuhun sen tilaamisesta. Mua suututtaa se, että multa pimitettiin asioita, mulle annettuja lupauksia rikottiin. Kerta toisensa jälkeen. Mulle ei koskaan palattu asiaan silloin kun luvattiin. Eikä edes myöhässä, vaan vasta sitten kun soitin uudestaan perään. Mulle tuli paha mieli siitä, että multa jatkuvasti kysyttiin olenko laihtunut ja voinko ottaa liian pienen puvun. Mua turhautti se, että mulle tuli sellainen olo, että olen tyhmä koska vaadin saavani sen, mistä olin tonnin maksanut. Mua harmittaa se, että ensimmäisen kerran, kun oman pukuni sain eteeni mun silmissä oli harmituksen kyyneleet. Jotka ei johtuneet mun valitsemasta puvusta.

Mua ei haitannut se, että ensimmäisen kerran sovitukseen ajan varattuamme sovitin pukuja tuplabuukkauksen takia varastossa. Tai se, että tilausprosessissa tuli virhe ja väärä puku toimitettiin. Tai että puvun toimitusaika melkein tuplaantui ja sain tammikuun lopun sijaan puvun käsiini kesäkuun puolen välin jälkeen ja korjausten kanssa valmiiksi hääviikon tiistaina. Minua haittaa se kaikki muu. Se miten nämä asiat hoidettiin. Tai jätettiin hoitamatta.

Vaikka olin hääpäivänäni onnellinen hääpuvussani, mun elämäni ainoaa hääpukua ajatellessa mun poskille valahtaa harmituksen kyyneleet. Eikä ketään tuntunut oikeasti kiinnostavan. Sellainen olo mulle tuli siitä, miten asioita hoidettiin ja miten mun harmitukseen reagoitiin.

Siksi minä en suosittelisi kenellekään samaan hääpukuliikkeeseen astumista. En kenellekään. Sitä en kiellä, etteikö pukuni olisi ollut kaunis ja etteivätkö myyjät liikkeessä olisi olleet ystävällisiä. Oli ja olivat. Mutta tämän kokemuksen perusteella... en missään nimessä suosittelisi kenellekään asioimista paikassa, joka möhläsi asiakkaan palvelemisessa niin pahasti.

Huh. Olen puhunut.
Ja lähden nyt etsimään nenäliinaa ja kuivaamaan kyyneleeni.

42 Kommenttia

  1. Voi kauhistuksen huokaus, onneksi olit puvussa onnellinen hääpäivänäsi, mutta ymmärrän täysin tuskasi koko prosessista. Hyvä että jaksoit kirjoittaa tarinasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan puku päällä olin siitä äärimmäisen onnellinen.. mutta kaikki muut fiilikset sen ympärillä olivat kyllä aika huonot. Tärkeintä on kuitenkin se, että hääpäivänä puku oli sellainen kuin toivoinkin :)

      Poista
  2. Voi eiiiiiiii!!!! Miten voi olla noin huonoa palvelua?! Miten ihmeessä ne voi onnistua möhlimään kaiken?! Mua niin suututtaa sun puolesta! Sun ois pitänyt saada rahat takas puvun kans! Mua ei ärsytä mikään niin paljoa kuin surkea asiakaspalvelu. Mä en voi käsittää miten voi mennä kaikki noin pieleen. Ala-arvoista.
    Hyvä kun kirjoitit avoimesti tästä! Toivottavasti kukaan ei mee tuonne tämän jälkeen. Murr!!! :(

    Oon niin pahoillani että sulla oli tuommoinen kokemus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnostasi! Mua on jännittänyt hurjasti tän postauksen kirjoittaminen, koska lähtökohtaisesti en haluaisi kirjoittaa näin negatiivisesti omasta kokemuksestani yhdessä paikassa, mutta totta tämä kokemus on, joten rehellinen siitä halusin olla.

      Sama täällä - huono asiakaspalvelu ärsyttää kyllä kovasti. Kuten tuossa yllä Heidille kommentoinkin, isoilta osin sen takia, että olen itse niin paljon asiakaspalvelutyötä tehnyt ja tiedän kuinka tärkeää itselleni asiakaspalvelijana on pitää antamani lupaukset, pitää asiakas infottuna ja löytää ratkaisu joka parantaisi asiakkaan kokeman mielipahan.

      Sitä en kiellä, etteikö pukuni olisi ollut kaunis tai liikkeen myyjät ystävällisiä. Kyllä sieltä varmasti hyviäkin kokemuksia voi saada ja on varmasti saanutkin, mutta minun kokemukseni oli tosiaan aikamoinen pohjanoteeraus. Monesti palvelua pyydetään arvioimaan vastaamalla kysymykseen "Suosittelisitko tätä ystävällesi tai perheenjäsenellesi?". Lienee aika ilmiselvää, että oman kokemukseni pohjalta en niin tekisi. Vaikka ongelmia ei tulisikaan, niin en uskaltaisi suositella ystävälle tai perheenjäsenelle paikkaa, jonka taustalla homma hoidettiin näin harmillisesti. Joten enpä suosittelisi sitten vieraammallekaan ihmiselle, en titenkään.

      Poista
    2. Mä olen muuten myös samaa mieltä: pukuni oli ihanin ikinä, ja muutama myyjä oikein mukava ja ystävällinen. Jos siis löydät pukusi heti kerralla, tai viimeistään toisella kerralla ja sattuu ystävällinen myyjä, kaikki menee varmasti tosi hyvin. Hyviä kokemuksia voi siis ilman muuta olla, mutta liikaa kuulee tästä paikasta tosi negatiivistakin :(

      Poista
    3. Jep just näin! Liikaa negatiivista, jotta uskaltaisin mennä suosittelemaan.

      Poista
    4. Ja Eve sun puku oli oikeasti ihanin ikinä ja näytit niin jäätävän hyvälle, ettei tosikaan! <3

      Poista
    5. Voi kiitos ihana, täytyy sanoa että olin kyllä itsekin hämmästynyt miten se sitten lopulta sopikin niin hyvin :) Ja hei, samoin! Mä haukoin henkeäni kun näin sut siellä käytävän päässä, puku oli kuin sulle tehty!

      Poista
  3. Vieläkin kyllä nousee kiukku pintaan kun tätä lukee. huoh. Ei ois ikinä arvannut, että tässä käy näin, silloin kun ekaa kertaa käytiin siellä kaikki oli niin hienosti (kiva liike, kiva myyjä jne.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, vitsit että ärsyttääkin! Just niin, ekalla käynnillä liikkeessä saatiin ystävällistä palvelua ja mua silloin auttanut myyjä oli ystävällinen ja ihana. Tosi olihan silloinkin jo hämminkiä, kun meidän varaamaa aikaa ei ollutkaan tallessa ja sovittelin siellä varastossa.. mutta ei se mikään ongelma ollut todellakaan. Kiukkuun annettiin aihetta vasta myöhemmin!

      Poista
  4. Voi Kirsi, tuli niin kurja mieli puolestasi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta Saara! <3 Arvaa kuinka monta kertaa ehti tuon prosessin aikana kaduttaa, että koskaan astuin tähän liikkeeseen, rakastuin pukuun ja unohdin suunnitelmat teetättämisestä...

      Poista
  5. Mä muistan sun sanoneen useasti että jotain säätöä on koko ajan, mutta en muista kuulleeni että pukusi oli Niinattaresta! En tiedä miksei tullut aiemmin puheeksi! Tai ehkä on? Mutta en muista.. Nimittäin sieltähän minäkin, ja pahoilla mielin minäkin. Ei ollenkaan noin paljolla mokailulla mutta huonolla palvelulla joka tapauksessa. Ylimielisellä tusinameiningillä.

    Itse olin myöhässä puvun ostossa, minkä tiedostin koko ajan ja mikä tehtiin erittäin selväksi: tässä on valikoima, ja se on SINULLA nyt TODELLA pieni kun olet NÄIN myöhässä ja MITÄÄN ei sitten ehdi tilaamaan enää. Itse jäin erään puhelun jälkeen monttu auki kyyneleitä nieleskelemään kun olin ollut sovittamassa pukuja KAKSI kertaa. Ekan kerran äidin ja tokan kerran kaason kanssa. Vaihtoehtoja oli lopulta enää kaksi, mutta halusin silti miettiä tarkkaan. Nukkua useampia öitä päätöstä ennen. Olin tosi epävarma niiden kahden välillä niinkun muistat.

    Kun olin varaamassa kolmatta sovitusaikaa, omistaja itse vastasi puhelimeen ja sanoi että joo voithan sä tulla, mutta koska olet ollut jo useamman kerran pukuja sovittamassa, ei me voida enää mitään varsinaista sovitusaikaa varata, koska ymmärräthän sä että päätöksiä pitäisi sitten kanssa tehdä eikä me voida käyttää meidän sovitusaikoja siihen että ihmiset käy vain sovittelemassa... MITÄ? Siis MITÄÄÄÄH?! Ihan oikeasti!! Olin käynyt KAHDESTI, K A K S I kertaa sovittamassa mun HÄÄPUKUA, mikä päätös on nyt ehkä koko elämän vaatepäätöksistä suurin. Nyt *kirosana* sentään on sellainen juttu että mähän käyn siellä tasan niin monta kertaa kuin haluan. Jäljellä kun tosiaan oli enää kaksi vaihtoehtoa.

    Mulle ei varattu sovitusaikaa, mutta sanottiin että voithan sä tuohon aikaan sitten tulla käymään. Menin sitten sovittuun aikaan, jolloin kukaan ei enää ollut minua palvelemassa. Oli muiden sovitusaika, ja myyjät oli palvelemassa heitä. Mulle kyllä tuotiin puvut ja jätettiin sinne sovittelemaan. Tein päätöksen siinä, ja ostin puvun ja vein mukanani samalla kertaa. Mutta kyllä *vielä isompi kirosana* :tutti maksaa siitä hyvästä se samainen tonni sen palvelun päätteeksi.

    Ja vielä pukupussin hinta päälle. Sekin pikkujuttu sinänsä, mutta ei hemmetti sentään - olen myynyt työkseni miesten parin sadan euron pukuja, joihin puvun ostajalle aina tuli pukupussi kaupan päälle, mutta ehei, ei sentään tuhannen euron hääpuvulle...

    Tiedän myös syyn tämän liikkeen huonolle käytökselle: palvelua ei tarvitse parantaa, koska valikoima on Helsingin, ellei Suomen paras. Kävin kaikissa missä keksin, ja parhaat vain oli siellä. Ja se on niin väärin!!! Ärsyttävää, superväärin ja turhauttavaa, että sillä verukkeella palvelu voi olla tuon tasoista :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herrajestas EI NÄIN! Ihan hirveää palvelua! Miten voi olla mahdollista!?!?!?

      Poista
    2. Siis eikä!! Ihan oikeasti!! Silloin kun laitoit niitä kuvia niistä kahdesta vaihtoehdosta, huomasinkin että olit samassa liikkeessä. Mutten halunnut silloin sanoa mitään omasta, kamalasta (silloin vielä keskeneräisestä) prosessistani. En todellakaan uskonut, että sulla olisi yhtä pahat fiilikset ja en halunnut pilata sun ihanaa hääpuvun hankintaa toteamalla, että mulla ei ole paljon positiivista sanottavaa tuosta paikasta. Olin mää tänne blogiin silloin syksyllä puvun tilatessani kirjoittanut mistä tilasin, mutta eipä sitä tullut täällä hirveästi mainostettua.. ja sitten kun tämä hämminki alkoi, olin tietoisesti varovainen blogissa, kun en vielä tiennyt miten homma tulee päättymään. En halunnut torpata paikkaa julkisesti, jos ne olisivatkin vielä tehneet kaikkensa, jotta mulle tulisi hyvä fiilis tästä kokemuksesta. Voi hitsi vieköön..

      Olet varmasti oikeassa tuon syyn suhteen. Ei tarvitse nähdä vaivaa, kun asiakkaat tulevat sisään joka tapauksessa. Just tuo, että vaikka olisin maalaillut sun (tai kenen tahansa) mieleen kauhukuvia ennakkoon tästä paikasta omien kokemusteni perusteella, olisi silti iso todennäköisyys siihen, että sinne käy jossain vaiheessa suunta valikoiman vuoksi. Tuota munkaan puvun merkkiä ei missään muualla Suomessa myydä.. no, eipä enää kyllä Niinattaressakaan. Oli vaan tosi turhauttavaa katsoa kuinka liikkeen omistaja kyllä ehtii olla mielin kielin Jutta ja hurjat häädieetit sovituksissa, mutta asiakas telkkarin ulkopuolella tuntui olevan yhdentekevä.

      Mutta ihan uskomattoman raivostuttavaa! Mua kiehuttaa nyt ihan huolella sunkin puolesta! Kai sitä jotenkin toivoin, että omalle kohdalle olisi sattunut "maanataikappale" mitä asiakaspalveluun tulee, mutta näköjään en ole ollut ainoa. Todella turhauttavaa varmasti kuunnella tollaista saarnaa ja kohtelua. Etköhän sinä tiennyt oman kiireisen aikataulusi realiteetit, eipä niiden toistuva muistutteleminen ketään hyödytä. Oon ihan samaa mieltä sun kanssa, että kaksi kertaa sovittaminen ja vielä kolmannen sovituksen tarvitseminen päätöksen varmistamiseksi ei todellakaan ole mitenkään kohtuutonta. En tiedä onko mun maailmankatsomuksessa jotain outoa, mutta ainakin omassa mielessäni se, että pitkään ja hartaasti pohdit niiden kahden puvun välillä, kertoo siitä, että hyvin vakaasti olet ostopäätöstä tekemässä jommasta kummasta niistä. Haluat vaan olla varma kummasta. Eri asia olisi, jos kävisi kerran viikossa puolen vuoden ajan sovittelemassa ihan vaan jokaista pukua, joka liikkeestä löytyy. Se on vaan sovittelemassa käymistä. Ei se, että pohtii kahden vaihtoehdon välillä. Omaa hääpukuansa herran jestas. Juurikin noin - ehkäpä elämän merkittävintä (ja siksi harkintaa vaativaa) vaatepäätöstä tehdessä.

      Ja ne pukupussit. Olikohan se 21 euroa pukupussista.. ei ole iso summa ei, mutta mun täytyy ihan suoraan sanoa, että olisi tuntunut mukavammalta nähdä puvun hintalapussa 21 euroa isompi summa ja sitten olla erikseen maksamatta pukupussista. Jestas, että se 21 euroa kiehutti mua vielä tolloinkin, kun keskusteltiin tuosta lahjakortista, jota en meinannu saadakaan käyttää. Että ensinnäkin yritetään siinä puhelimessa keksiä keinoa selvittää mun tapausta, joka on ollut hankalin ikinä. Ja siitä huolimatta muistutat siitä, että munhan pitää maksaa vielä 21 euroa pukupussista. Kun ihan oikeasti konkreettisesti vähintä mitä voisit tehdä on tarjota mulle ilmaiseksi edes sitä pukupussia. No ihan sama. Se oli siinä vaiheessa jo maksettu.. Ja nyt siitä on muuten vetoketju jo rikki :D

      Huh mikä vaahtoaminen tuli tähän kommenttiin, mutta tuo touhu vaan saa mun tunteet kuohumaan. Harmittaa niin paljon, että huonoa palvelua on osunut muidenkin kohdalle. Harmittaa tosi paljon. Joo, toki tiedän ettei tonnin puvusta liike saa tonnia käteensä, mutta silti.. tuon hintaluokan ja asiakkaan elämässä vaatten tärkeysluokan ostoste tehdessä tuollainen palvelu on todellakin ihan superväärin.

      Poista
    3. Anonyymi, sanopa muuta. Kyllä harmittaa itseänikin lukea, että muillekin on sattunut kohdalle huonoa palvelua samassa paikassa.

      Poista
  6. Toi kuulostaa kirjoitettuna kyllä sellaselta, että ei voi olla totta, vaikka niin ollaan tätä eletty!

    Ainoastaan korjausompelu Jyväskylässä sujui upeasti; ehkä kirjoitat siitä jotain? Se oli ystävällistä, sanojensa mukaista toimintaa.

    Puku ja morsian olivat kauniit, ja itse en enää heinäkuussa häiden lähestyessä Helsingin sekoilua ajatellut, vaan kaunis puku poisti mielestä muun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouduin itsekin ihan kertaamaan omista tekstareista Jonille ja vanhoista postauksista ja muusta, että oliko siinä matkassa oikeasti näin monta mutkaa. Mutta kyllä vaan oli!

      Korjauksista taisinkin jo jossain vaiheessa kesällä mainita ohimennen. Ne tosiaan hoituivat kaikin puolin mainiosti :)

      Mulla oli vielä häiden allakin sellainen olo, että näinkö se puku nyt onkaan kiva laittaa päälle... ennen hääpäivää huolet häipyi ainoastaa, kun se oli mun silmien edessä. Aina mulloin jäljellä oli vain mielipaha.

      Poista
    2. Muistan sen huiman helpotuksen tunteen, kun lähdettiin liikkeestä pukupussia kantaen: ainakin se puku on nyt vihdoin meidän hallussa!

      Poista
    3. Sama täällä - silloin pystyi ensimmäisen kerran hengähtämään hetkeksi helpotuksesta tässä pukuasiassa.

      Poista
  7. No jo on ollut törkeää palvelua! Tai eihän tuo ole edes palvelua!
    Itse työvaatteita myyneenä tiedän miten paljon asiakaspalvelu merkitsee.
    En omaa pukua ostaessa edes ehtinyt liikkeeseen asti, kun bongasin omani Jotain Käytettyä-tapahtumasta. Mutta todennäköisesti, jos olisin saanut noin kamalaa palvelua, olisin äänestänyt jaloillani ja vaatinut rahat takaisin. Vaikeaa toki, kun se tilattu puku on se oikea ja niitä ei muualta saa!

    Hyvä, että kirjoitit asiasta. On kamalaa, että ihmiset paheksuu kiinapukuja, jotka toki ovat ihan hirveää riistoa, mutta sitten kumminkin sieltä kotimaisesta kivijalkaliikkeestä saa kamalaa palvelua, vaikka sinua sinne kehoitetaan menemään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, vähän vaikeahan tuota on asiakaspalveluksi mennä kutsumaan. Onneksi sun puku löytyi helposti! :)

      Ja sanos muuta.. sehän se olikin, että aloin olla niin väsynyt koko vääntöön, että tuntui siltä, että jahka nyt vaan saan sen puvun mukaani ja yhtä kauniina kuin muistelinkin, niin en jaksa enää vääntää. Sanoin kotona Jonille, että ainoa sauma tehdä minut jokseenkin tyytyväiseksi olisi hyvittää koko puvun hinta. Oli aika selvää, ettei niin tule käymään. Tein useaan otteeseen - vielä myös viimeisellä käynnilläni liikkeessä pukua noutamassa - kantani todella selväksi sen suhteen, etten astele tämän kokemuksen jälkeen liikkeestä ulos tyytyväisenä. En kuitenkaan jaksanut alkaa luettelemaan summia tai keinoja, joilla minut saisi tyytyväiseksi. Toivoin, että he jo vihdoin älyäisivät ehdottaa jotain itse. Mutta eivät älynneet, joten lähdin tyytymättömänä ja totaalisen uupuneena tähän katastrofiin. Se oli heidän valintansa.

      En todellakaan halua lytätä jokaista Suomessa toimivaa kivijalkaliikettä, niissäkin on varmasti aivan ihania. Ja ompelijoita on myös! Että voi täältä Suomestakin onneksi saada hyvää palvelua ja eettisesti kestävämpiä pukuja. Mulle ei vain käynyt niin hyvä tuuri. Ei tässä kyseisessä liikkeessä näköjään.

      Poista
  8. Onpas hirveitä kokemuksia. En voi ymmärtää että kun alkuun meni pieleen liikkeestä riippumattomista syistä, niin liike teki kaikesta vielä vaikeampaa ja pilasi lopunkin. En edes käyttäisi sanaa asiakaspalvelu siitä mitä kohtelua sait. Voisin kutsua pikemminkin asiakkaan kaltoinkohteluksi. Unohtamatta nyt kuitenkaan ystävällisiä myyjiä, edes jotain positiivista.

    Todella harmi että jouduit noin vaikeaan tilanteeseen mutta kiitos kun jaoit sen täällä. Onneksi puku oli lopulta kuitenkin täydellinen ja vaikeudet muuttui voitoksi.

    -Emilia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, etten ole ihan täysin varma siitä menikö tilaus pieleen liikkeessä vai liikkeen ulkopuolella. Käsitin niin, että tehtaalta on toimitettu sen kokoinen puku kuin heille tulleessa "lomakkeessa" on lukenut. Käsitin, että Lillian Westillä on Euroopassa joku taho, joka kerää kaikki Euroopan tilaukset kasaan ja välittää ne tehtaalle. Ja jossain Niinattaren ja tehtaan välissä on tullut joku mutka matkaan. En tiedä tarkalleen missä. Enkä ole satavarma tapahtuiko se virhe Euroopan päässä vai vasta tehtaalla.

      Joka tapauksessa, minä tein kauppaa Niinattaren kanssa tuotteesta, joka heidän tuli minulle toimittaa. Minulle on ihan sama missä kohdassa se hämminki oli.. ongelma on siinä, miten he hoitivat asian minun suuntaani. Ja toki minuun vaikutti ikävästi se, ettei liikkeellä ollut toimivampaa yhteyttä toimittajaan, jotta virhe oltaisiin saatu korjattua nopeammin. Se aikakaan kun ei kuitenkaan ollut se perimmäinen ongelma, vaan se miten tämä pitkän toimitusajan asia kanssani hoidettiin.

      Niinpä.. onni onnettomuudessa, että puvun sain käsiini ja se oli niin kaunis kuin pitikin! :)

      Poista
  9. Oli kyllä niin järjetön operaatio kaikin puolin, että tuo Kirsin mainitsema ehdotukseni uuden puvun teettämisestä viime tinkaan oli mun puolelta jo vaatimuksen puolella enkä olis välittänyt enää tonnin rahallisesta tappiosta. Niin paljon kyllästytti katsoa liikkeen toimintaa.

    Onneksi morsian oli kuitenkin niin kaunis että pakahduin. Mutta tuleville sulhasille vinkki: Älkää antako morsiamienne hankkia täältä liikkeestä pukua jos vain muualta löydätte :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän kyllä ja kyllä määkin sitä toisen puvun hankintaa harkitsin, mutta kuten sanottua, ei se olisi kuitenkaan poistanut tätä mielipahaa.

      Mutta oot kyllä kultaisin <3

      Poista
  10. Olen ollut kaason roolissa Niinattaressa piipahtamassa ja sen kokemuksen jälkeen ei tullut mieleenkään käydä siellä omaa pukuani etsiessä. Liikaa sovittajia yhdellä kertaa, liian kiire myyjillä ja ihme sähläyksiä lopulta serkkuni puvun kanssa. Että ei mennyt nappiin sekään vaikka lopulta serkkuni näytti henkeäsalpaavan kauniilta useita kertoja korjatussa puvussaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Onpa kurjaa kuulla, että muillekin on sattunut huonoja kokemuksia samasta paikasta! Äh.. todella turhauttavaa! Ainoa onni onnettomuudessa on, että morsiamet tuntuu olleen loppujen lopuksi kaikki kauniita kauniissa puvuissaan.. vaikkei se tietysti korvaakaan muita kurjuuksia...

      Poista
  11. Todella harmi kuulla, että juuri hääpuvun kanssa on käynyt näin huonosti ja jäi huono fiilis :(.

    Mullakin jäi ekalla sovituskerralla huono kokemus Niinattaresta. Vaikka olin varannut ajan asiakkaita oli liikaa ja sovitustilanne todella epämielyttävä, koska tuntui, että myyjä halusi tehdä ennätyksen pukujen sovituksen suhteen. Sovitin varmaan 10 pukua noin 20 minuutin aikana ja mikään puvuista ei ollut sellainen, jota etsin. Vihdoin ja viimein löytyi kaksi pukua, joista toinen jäi mieleeni.

    Ajattelin, että en tilaa pukua ensimmäisen sovitus kokemukseni jälkeen liikkeestä. Olin kuitenkin niin ihastunut pukuun, että päätin varata uuden sovituksen. Omistaja soitti minulla ja keskustelimme milloin ehtisin sovittaa pukua. Pääsin kokeilemaan pukua niin, että liikettä ei ollut vielä avattu. Tästä jäi todella hyvä mieli ja myyjä oli todella asiantuneta ja mukava. Mietin päätöstäni rauhassa yön yli ja seuraavana päivänä laitoin puvun tilaukseen. Oli heinäkuun viimeisiä päiviä ja puvun pitäisi saapua tammikuun aikana. Nyt jännityksellä odotan, että tuleeko oikea puku ja onko se sopiva (sovituspuku oli noin 2 numeroa liian suuri). Peukut siis pystyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa harmi kuulla, että sullakaan ei ole mennyt eka sovituskerta kovin mukavasti! Onneksi toinen käynti oli parempi ja eiköhän sieltä ihan oikea ja ihana puku sulle saavu! Mää ainakin pidän kaikki peukut sulle pystyssä!

      Vaikka oma kokemus tosiaan oli totaalinen katastrofi niin en ikinä toivoisi kellekään muulle samaa. Puvun oston pitäisi olla ihana kokemus kaikille :)

      Ja kiva, kun tulit jakamaan oman kokemuksesi!

      Poista
    2. Kiitos paljon tsempistäsi. Kerron sitten blogissani miten kävi, vielä kaksi kuukautta pitäisi jaksaa pukua odotella!

      Poista
    3. Nopeasti se hurahtaa! :) Minä jään seurailemaan :)

      Poista
  12. Huhhuh, kylläpä nousee kiukku täälläkin tästä uskomattoman törkeästä kaltoinkohtelusta. Oot ollu tosi urhea, kun jaksoit tuollaista palvelua sietää. Hyvä, että jaoit kokemuksesi tulevia morsiamia varten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ollut oikein enää vaihtoehtoja.. tai mikään niistä vaihtoehdoista ei olisi enää vienyt tätä harmia pois! :/

      Ps. Kolme sun kommenttia löytyi roskakorista - höh - sori kun on siis kestänyt julkaista!

      Poista
  13. Uskomatonta. Katselen kyllä muitakin liikkeitä. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! Rehellinen kokemukseni tämä vain on. Kovasti toivoisin, että mulla ei olisi muuta kuin kehuja vuodatettavana, mutta....

      Poista
  14. Menimme mieheni kanssa virastoon virallistamaan suhteemme.olin arkivaatteissa. olimme hieman etuajassa. tiskillä oleva mummo kysyi olemmeko todistajia. sanoin että ehei morsianhan minä. kurkkua kuristi ja itketti koko seremonian ajan . nyt yhdessä 28 vuotta ja siitä "naimisissa" 4 vuotta. Olis varmaan pitänyt olla puku päällä...TOIVOTTAVASTI AUTTOI TUSKAASI.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, onpa ikävä kuulla, että olet tollaisen tökerön kommentin joutunut hääpäivänäsi ottamaan vastaan. Tosi ajattelematon kommentti virkailijalta!

      Luonnollisestikin jokainen saa häissään ja arjessaan pukeutua just niin kuin haluaa. Jokainen on morsian itse parhaaksi katsomallaan tavalla eikä muiden määritelmillä onneksi ole minkään "oikeudessa" väliä!

      Onnea teille, mahtava yhteinen taival takana! Toivon kaikkea hyvää teidän jatkoon!

      Poista
    2. Niin ja en ihan tiedä, mitä tarkoitit tuolla viimeisellä lauseellasi. Mulle tulee vähän sellainen olo, että tarkoitat, että mun harmitus ei ole ollut oikeutettua? No, joka tapauksessa vastauksena siihen: ei mun harmitus kyllä helpota sillä, että muillakin on kurjaa. Päin vastoin, entistä pahempi mielihän sitä tulee se toisenkin ihmisen puolesta, jolla jotain harmillista on käynyt.

      Poista
  15. Mietin, että olisiko pitänyt olla hääpuku ja juhlat, mutta näköjään nekään ei takaa hyvää mieltä hääpäivänä.jos en olisi asiaa miettinyt, niin ei se todistaja kommentti olisi haitannut.naimisiin mentiin , että sukulaiset ei vie rahoja jos toinen kuolee.mielestäni tuo hääpuvusta mielensä pahoittaminen ei vastaa todistajaksi nimittelyä. ei muutun pahoiteltu, käskettiin vaan odottamaan.olen nuoren ja kauniin näköinen...en mennyt mummouttani ja rumuuttani virastovihkimiseen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti vastaakaan, mutta jos luit tekstini niin kirjoitin olleeni hääpäivänäni onnellinen hääpuvussani. Ei se pieleen mennyt puvun hankintakokemus minun hääpäivänäni latistanut. Siitä jäi vain paska maku hääpuvun hankkimisesta. Ei itse hästä :) kun pukuun hääpäivänä sukelsin en uhrannut ajatustaakan Niinattarelle koko päivänä. Silti saamani kokemus pukuliikkeessä oli umpisurkea. Siitä tekstissäni on kyse.

      Mutta kuten sanoin, on tosi harmi, että joku on sinun tunnelmasi hääpäivänäsi pilannut! Sitä ei toivoisi kenellekkään.

      Ja pakko vielä sanoa, että toivottavasti kukaan ei ajattele, että joku vihitään virastossa "rumuuden" vuoksi. Luulisi, että näinä päivinä jo ymmärretään, että jokainen tekee omat valintansa omilla perusteillaan. Ja että jokainen on kaunis sellaisena kuin on.

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥
Vastaan kaikkiin kommentteihin!