Voitteko uskoa, että ilmoille tärähtää Perinneperjantai -postaus? No en minäkään! Sen verran harvinaista herkkua se on viime viikkoina ollut. Mutta härkää sarvista kiinni vaan! Muutama seuraava käsittelyyn tuleva perinnejuttu on perinteisiä ohjelmanumeroita. Tänään aloitetaan hääkakun leikkaamisella.
Perinnehän on se, että hääpari leikkaa yhdessä hääkakun niin, että molemmat pitävät kakkulapiosta kiinni. Ja sitten kisaillaan siitä kumpi polkaisee ensimmäisenä sen jälkeen, kun lapio on osunut lautaseen. Voittaja tietenkin voittaa koko parisuhteen ajan ja saa pomottaa toista koko loppu elämän. Jotenkin noinhan se meni? Ei vaineskaan, eiköhän se voittaja vaan määrää kaapin paikan.
Niin kuin varmaan olette huomanneet niin minä tykkään perinteistä ja me halutaan ottaa niitä osaksi meidän häitä, mutta tämä kakun leikkaaminen ja polkaiseminen on sellainen juttu, josta en ole niinkään varma. Isoin syy siihen on se, että mää oon maailman huonoin häviäjä. Siis ihan oikeasti. Vaikkei kisa olisi vakava niin mua silti harmittaa, jos mää häviän. Jonikin sanoi tässä taannoin, että kyllä kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen hän tietää, että aiheuttaa vain harmia itselleen jos mut menee voittamaan lautapelissä.
Joten haluanko sitten kisailla jossain polkaisemisessa? Ehkäpä en. Koska en halua hävitä. Ja en myöskään halua, että Joni häviää. Enkä oikeastaan halua, että kummankaan tarvitsee voittaa tai hävitä tollaisessa kisassa, jossa yhdessä kisaillaan toisiamme vastaan. Ei kai kummankaan ole pakko voittaa heti? Eikö me vaan voitais olla polkaisematta ja olla tasoissa. Molemmat sitä kakkua saa kuitenkin.
Mites teillä? Polkaistaanko vai jätetäänkö polkematta? Sanomattakin selvää on varmaan se, että kakkua ei todellakaan sotketa kenenkään naamaan niin kuin Jenkki-kotivideoissa. Jos Joni tekisi niin, niin saatettaisiin joutua samaan pisteeseen kuin muuan pari, joka taannoin oli Dr. Philissä selvittelemässä parisuhdettaan, kun vaimoa kaiversi edelleen naamaan sotkettu hääkakku. Heh.
Serkun häissä hääpari esitti ensin polkaisevansa, mutta heittivätkin sitten yläfemmat ja leikkasivat kakun yhdessä tuumin! :) Meilläkään ei polkaistu, vaan yhdessä räpellettiin kakkupala lautaselle. :D
VastaaPoistaJotain tuon suuntaista mekin ollaan tuumailtu. Yhteinen räpeltäminen kuulostaa ihan sopivalle ratkaisulle! :D
PoistaOnneksi Suomessa ei ole tapana noita kakkuja heitellä! Ja kannattaako tuo polkaisukaan, jos teilläkin on nuo sympatiat niin toisen puolella, ettei voi itse polkaista (eikä toisaalta voi hävitäkään...), heh!?
VastaaPoistaNo ei nyt heitellä, mutta noissa kotivideoissa käy aina niin, että parit syöttää toisilleen kakkua ja toinen ei työnnäkään sitä suuhun vaan sotkee naamaan.. ei kiitos!
PoistaJa tosiaan, ollaan vähän sitä mieltä, että ei kannata polkaista :D
Meillä lyötiin high fivet polkasun sijaan.. Vieraat repes hyvin nauramaan :)
VastaaPoistaKuulostaa hyvälle :)
PoistaNää sun perinneperjantait on kyllä ihania! :) Vegasissa me leikkimielisesti polkaistiin, mutta hääjuhlien yhteydessä en taida itsekään tätä polkaisua haluta. Tosiaan tuo on vähä tuommoinen että riskinä on että jääkin jollai tapaa paha mieli. Tai vaihtoehtoisesti kakku kaatuu tai muuta "mukavaa" :D
VastaaPoistaJee kiitti Sape! :)
PoistaNo just noin! Pelkään sitä, että vahingossa tuliskin jostain noin turhasta paha mieli. Tai sit just tuo, hirveä taistelu, tempaisu ja polkeminen ja kakkuteline kaatuu tai kakku lentää vähintään helmalle ja lattialle - ei kiitos totakaan! :D Että parempi ehkä jättää polkaisematta! :D
Mä oon miettiny kans tätä kakunleikkaus perinnettä. Mun sulho on sveitsiläinen ja sveitsissä perinne on erilainen, se jolla on käsi päällimmäisenä kakkulapiossa määrää kaapin paikan, kun taas suomessa poljetaan lattiaa. Oonkin miettiny, että otetaanko molemmat perinteet huomioon vai valitaanko vaa toinen. Luultavasti kallistutaan molempien puolelle, sillä kakkulapioon tarttuvat jokatapauksessa molemmat. Saavatpahan sveitsiläiset vieraamme ihmeteltävää kun aletaan polkemaan lattiaa :DD
VastaaPoistaKuulostaa hyvälle! :) Paitsi jos itse lähtisin tohon kamppailuun, että kumman käsi on päällä niin siinä odoteltaisiin pitkään kakun leikkausta! :D Eihän siinä muuta kuin antaa vaan toisen ottaa ensin kiinni ja ottaa itse vasta sitten, kun saa laitettua oman käden päällimmäiseksi.. muta molempien perinteiden yhdistäminen kuulostaa kivalle :)
PoistaKyllä meillä polkaistaan ja lujaa! :D ei vaan ei ehkä niin lujaa mutta kyllä me tuota perinnettä kunnioitetaan. Siitä tulee meille ihan hauska kisa, vieraat varmaan lyö vetoa voittajasta sillä mies on äärettömän kilpailuhenkinen ja minä taas tunnetusti määrään meillä kaapin ja lipastonkin paikan. Joten tiukka kilpailu tiedossa ;D
VastaaPoistaMua naurattaa, ihanaa rehellisyyttä! :D Just tota mää just pelkään ja että siitä seuraa vaan pahaa mieltä, joten taidan kyllä jättää väliin! Mutta tsemppiä sulle taistoon! :D
PoistaMä olen ainakin ilmoittanut etten aio polkaista ja Tommi saa kärsiä jos tempaisee kenkänsä mun Parikoille :D Toi yläfemma on ainakin blogien perusteella alkanut yleistyä, tykkään (: Mun mielestä se symboloi tavallaan sitä, että parisuhteessa on kaksi keskenään tasavertaista kumppania eikä kumpikaan ala (kuvannollisesti eikä kirjaimellisesti) hyppiä toisen varpaille.
VastaaPoistaHui mää en tiennyt, että on tarkoitus polkaista toisen varpaille?! Mää luulin, että vaan lattiaan! Mutta mun kengille ei todellakaan oo myöskään kukaan tempaisemassa (ja todellakin ei sun Parikoillekaan <3)! :D
PoistaÄh, unohtui vielä sanoa, että niinpä! Ihan samaa mieltä sun kanssa tossa, että eihän oikeastikaan tallota toisen varpaille, niin miksi silloinkaan :)
Poista