Ihan ensin - valtavan iso kiitos kommenteistanne eiliseen postaukseen! Jännitin tuosta aiheesta kirjoittamista ihan tolkuttomasti. Jännitin ihmisten reaktiota ja sitä vaikutanko muiden silmissä ilkeältä eukolta kirjoittaessani negatiivisesti kokemuksestani hääpukuliikkeessä. Mutta nyt tuntuu hyvältä ja vapauttavalta, kun sain rohkeutta kertoa kokemukseni ääneen. Myös teiltä saamani myötätunto tuntui oikeasti todella hyvälle. Kiitos.
Nyt kun ankeat hääpukujutut on alta pois, päästäänkin positiivisempien hääpukuasioiden pariin - eli ihastelemaan sitä, millainen puku sieltä loppujen lopuksi mun hääpuvukseni saapui!
Nyt kun ankeat hääpukujutut on alta pois, päästäänkin positiivisempien hääpukuasioiden pariin - eli ihastelemaan sitä, millainen puku sieltä loppujen lopuksi mun hääpuvukseni saapui!
Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com
Tiesin haluavani sydänpääntien, tiesin haluavani runsaan ballgown helman (onko tälle joku järkevämpi nimi suomeksi?), olin aika varma haluavani vedoksia yläosaan, luulin haluavani pitsiä ehdottomasti helmaan ja ehkä yläosaan ja mielellään avonaisemman selkäosan. Kun kaasot houkuttelivat mut sovittamaan pukuja, valitsin sovitettavakseni juuri sellaisia pukuja. Tiedätte varmaan tyylin, koska se on kovasti nyt pinnalla. Pitsiä hieman helmassakin ja ehkä koko yläosakin, mutta ainakin olkaimissa ja yläselässä. Ne on mielettömän kauniita, joten en yhtään ihmettele, että niitä on paljon liikkeellä. Sellaisen minäkin olisin paperilla valinnut.
Mutta romanttisessa pitsiunelmassa minusta ei tununutkaan omalle itselleni. Minusta tuntui vähän jäykälle ja jotenkin raskaalle. Kaasot sanoivat, etten näyttänyt itselleni. Ja sitten kokeilin päälleni tätä pukua Lillian West -merkin mallia 6303. Ja heti - ihan oikeasti heti - musta tuntui oikealle. Hymy ei hiipinyt pois kasvoilta hetkeksikään ja mun teki vain mieli pyörähdellä ja tuijottaa itseäni peilistä. Joten päädyin valitsemaan sen - puvun, joka sai mut tuntemaan oloni omaksi itsekseni ja morsiameksi samaan aikaan. Vaikka paperilla se mun mielestä oli ehkä jopa tylsä. Hyvin paljon vain valkoista kangasta ilman sen kummempaa krumeluuria.
Heh. Vain minä voin varmaan kutsua tylsäksi pukua, jossa on valtava kymmenen kerroksen tyllihelma laahuksella ja koko keskivartalo strassi-, helmi- ja paljettikirjailuiden peitossa. Tuo kirjailu ei näytä yhdessäkään valokuvassa murto-osaksikaan niin ihanalle kuin luonnossa (en edes aloita mallistokuvista, joiden perusteella en ikinä valitsisi tätä pukua). Voitte luottaa mun sanaan, kun sanon, että se muuten kimmeltää! Se on musta ihana! Niin kuin on helmakin! Ja tuo yläosa - just sellainen kuin toivoinkin. Sydänpääntie vedostettuna - täydellinen!
Kuvat: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com
Tämä puku ei todellakaan ole sitä, mikä nyt on kaikista kuuminta kuumaa hääpukumarkkinoilla, mutta mulle se oli just oikea. Yksi ystävä tässä keväämmällä kysyi mun apua hääpukupohdintoihinsa ja minä vastasin hänelle, että minä valitsin pukuni puhtaasti sillä perusteella miltä musta tuntui se päällä. En miettinyt tämän hetken muotia, en miettinyt klassisuutta ja kestääkö puku hyvin aikaa. Sanoin, että mieluummin katson 30 vuoden päästä hääkuvia ja nauran, että tollainenko sen silloin piti olla, mutta vitsi, että se päällä tunsinkin oloni hyväksi.. kuin katson hääkuvia ja ensimmäinen ajatus hääpuvustani olisi, että joo-o, kylläpä tein klassisen varman valinnan. Ennemmin puku, joka herättää ihanan voimakkaita tunteita kuin jotain joka on varman päälle ja hajuttomampi ja mauttomampi siksi.
Millä perusteilla te valitsitte hääpukunne? Sattuiko teidän maku osumaan yksiin tämän hetken kuumimpien trendien kanssa? Ja mitä tykkäätte mun unelmieni hääpuvusta?
Ps. Eikö ole suloista, että iskä ja Jaakko kahdestaan nappasivat kaapin ovesta hääpukuni roikkumasta ja painelivat takametsään virittelemään sitä puuhun kuvia varten! Ja onneksi veivät sen metsään kuvattavaksi - tuo eka kuva on niin mun suosikki. Joko kuulostaa vanhalle virrelle, jos sanon, etten voisi tyytyväisempi olla kuvaajavalintaamme? No mutkun en voisi.
Kyllä tylliset prinsessapuvut on ihan yhtä in kuin pitsiset kapeatkin puvut ;)
VastaaPoistaNäyttää tosi kauniilta, ja tosiaan paljon kauniimmalta Jaakon kuvissa kuin mallistokuvissa. Se photoshoppaus tekee kuvista niin lattean ja tasapaksun näköisiä :P
Musta tuntuu, että melkein kaikki prinsessamallisetkin puvut on nykyään hyvin usein pitsillä höystettyjä! Tosin myönnän kyllä, että en todellakaan ole kaikkien valmistajien kaikkia mallistoja kahlannut läpi :D Tyllipuvut on kyllä listattu usein "tulevan kesän trendeiksi", mutta jotenkin silti on tuntunut sille, ettei niitä paljon kukaan taida valita :D mutta se on tosiaan vaan mun fiilis, ei mikään absoluuttinen totuus..
PoistaJa sanos muuta. Tuo tietokoneella tehty tausta ja vahva käsittely ei todellakaan oo kauniille puvuille eduksi...
Mielettömän upea puku! <3 Onneksi et tästä kuitenkaan luopunut. Puvun kauneus ja hääpäivän ihanat muistot painavat varmasti pukuliikkeen kanssa aiheutuneet kurjat asiat unholaan ajan kanssa.
VastaaPoistaKiitos Sari! <3 Eiköhän niin käy! Ja en kyllä todellakaan antanut minkään sählinkien painaa mieltä hääpäivänä, en siten yhtään :)
PoistaTuo oli kyllä ihana oivallus mennä miehisesti metsään kaikkien tyllikerrosten kanssa! Laahuksen kanssa joutuikin etsimään aika korkealta tuon oksanhangan! Vanhaa vierttä minäkin veisaan: puku on niiiiin ihana!
VastaaPoistaSe oli jotenkin hauska tilanne, kun yhtäkkiä iskällä oli mekko sylissään ja nämä kaksi painelevat metsään sen kanssa :D
PoistaOi, mielettömän kaunis mekko ja tuo kuva siitä metsässä. Mystinen vähän jännittäväkin kuva, upea. (Tähän se emojiapina jolla on kädet suun edessä). :D
VastaaPoista-Emilia
Voi kiitos!! :) Oon ihan samaa mieltä sun kanssa, tuolla metsässä otetuissa kuvissa on jotenkin tosi ihana tunnelma, niin kuin sanoit vähän jotenkin mystinen :)
PoistaHaha - miten monta kertaa joutuukaan nykyään tilanteeseen, että haluaisi käyttää jotain emojia paikassa, jossa ei voi :D Musta tuntuu, että ainakin mää kirjoitan säännöllisin väliajoin johonkin, että "sydänsilmäemoji tähän" :D
Kaunis! Ja näyttää ihan joltain metsänkeijuprinsessan puvulta tuossa puussa roikkuessaan. Ihanan kevyen näköinen kaikessa runsaudessaan. Itse muistan puvun valinnasta sen, että vatsanpohjassa kouristeli epäusko, epäilys, jännitys ja toisaalta kupliva ilo, ihan siksikin, että ostin puvun siinä vaiheessa, kun vielä luulin, että häät järjestetään vuonna 2017 ja pelkäsin kyllästyväni siinä ajassa. Mutta toisaalta järjen ja tunteiden taistelussakaan ei voinut koko ajan olla varma, kumpi vetää kumpaan suuntaan, kun puku oli tuolloin juuri alennuksessa "kuukauden pukuna" :D Mukana olleet kaasot ylistivät kilvan ja tunsin itseni kauniiksi - ja sitten lopullinen niitti oli se, että peiliin katsoessa teki mieli jammailla niin, että lantio keinuu. Päätin, että se on hyvä merkki loppuillan tanssilattiaa ajatellen ;)
VastaaPoistaEt olisi kuule osuvampaa kuvailua voinut tehdäkään! Musta nimittäin otettiin pari kuvaa tuossa samaisessa metsässä ennen kirkolle lähtöä, ja mieheni sanoi, että näytän niissä kuvissa metsänkeijuprinsessamorsiamelle enkä voinut itsekään väittää vastaan :D Kiitos!
PoistaSe on kyllä ihan varmasti hyvä merkki. Uskon kyllä, ettei päätös ole ollut helppo, mutta kuulostaa sille, että ainakin edelleen olet valintaasi tyytyväinen? :) se on varmasti upea, jos saa susta tuntumaan noin hyvälle :)
Kaunis puku ja upeasti taltioitu jälkipolville kuvien muodossa! :) ihanaa että puku lopulta oli ihana, vaikka sen kanssa olikin toimitusongelmia (kuulostaapa vähättelevältä, kun miettii kaikkia vastoinkäymisiäsi). Ja kyllä puku vaan pitää valita fiiliksellä eikä järkeillen!
VastaaPoistaKiitos! Olen samaa mieltä, että tuo kuva on upea muisto! :)
PoistaIhan samaa mieltä - fiiliksellä valitsin miehenkin, joten miksei pukuakin? :D
Aivan ihana puku ja todella kauniita kuvia! Minusta hääpuku pitää valita juuri fiiliksellä sen mukaan, mikä puku tuntuu oikealta. Minäkin valitsin omaksi puvuksi vähän erilaisen, mitä aluksi olin etsimässä ja olen ollut todella tyytyväinen tähän valintaan, sillä tämä puku päällä tunsin itseni morsiameksi :)
VastaaPoistaKiitos! Ihan varmasti teit oikean päätöksen, se fiilis on niin paljon tärkeämpi kun järkiperusteet :)
PoistaMinäkin kuvittelin sovittelemaan lähtiessäni että haluan trendikkään pitsimekon, mielellään jopa merenneitomallisen. Merenneidon myyjä karsi heti vaihtoehdoista pituuteni ja persjalkaisuuteni ansiosta, ja kapeampilinjaisempaa mallia sovittaessani huomasinkin heti mitä myyjä tarkoitti. Mittasuhteet ihan pielessä. Sitten siirryttiin tietty pitsiseen a-linjaan tai ball gowniin, jota kaasotkin kyllä ihastelivat, mutta tuntui jotenkin pliisulta.
VastaaPoistaVaikka häihin on vielä toista vuotta ja ajattelin jättää asian hautumaan, törmäsin kuitenkin noin viikko sitten _kirpputorilla_ klassisen kauniiseen olkaimettomaan mekkoon; norsunluunväristä morsiussatiinia, ja ainoina "krumeluureina" vyötärön rypytys sekä laahus. Ajatuksena olisin tyrmännyt tuollaisen alkuunsa, mutta vaisto veti sovittamaan, ja rakastuin valtavasti. Pientä muokkausta tuo vielä kaipaa (jotain krumeluuria tahdon kuitenkin miehustaankin), mutta rakastun pukuun aina uudestaan kun kurkkaan puhelimestani kämäistä sovituskoppikuvaa. <3
Aivan ihana mekko, ja tuo ensimmäinen kuva on todella upea! Ja tuo liikkeen sählinki kuulostaa aivan uskomattoman urpolta, käsittämätöntä asiakas"palvelua"...
Voi vitsi onpa sulla käynyt hyvä tuuri, kun täydellinen puku löytyi nyt kuitenkin noin helposti! :) kuulostaa tosi klassiselle ja ihanalle! Joskus tekee hyvää uskaltautua vähän oman mukavuusaluuen ulkopuolelle, sieltä voi löytyä vaikka mitä ihanaa :D
PoistaKiitos tosi paljon! Uskomatonta se kyllä olikin, huh!
Ihana tuo metsäkuva!
VastaaPoistaMun piti kanssa kiikuttaa oma puku hääpäivän aamuna killumaan koivun oksaan takapihalle ja kuvata se, mutta se oli äidillä, kun hän ompeli ripustuslenkit pukuun kiinni, ettei ne nouse.
No, tuollahan se puku on, että voinhan tehdä sen myöhemmin. :)
Kiitos, se on niin upea niin kuin oli kaikki muutkin Jaakon otokset <3
PoistaTodellakin - sinne vaan ottamaan! Mikäpä sitä estää nytkään. No, mun tapauksessa estäisi vähän se, että tuo laahuksen kangas joka oli maata vasten likaantui kyllä hääpäivänä sen verran, ettei enää tällaisessa kuvassa näyttäisi kovin kivalle välttämättä :D