Tämän päivän postauksen fiilis on vähän eilistä nihkeämpi. Koska seuraava hääpäiväpostaus käsittelee hääpuvun pukemista ja ennen hääpuvun pukemista haluan esitellä mun hääpuvun. Ja ennen hääpuvun esittelyä haluan kertoa mun kokemuksen hääpuvun ostosta. Ja vaikka toivoisin koko sydämestäni, ettei mun tarvitse sanoa näin - se oli hirvittävän huono kokemus.

Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Minä olen ihminen, joka ei herkästi anna huonoa palautetta. Ymmärrän inhimillisiä virheitä, ymmärrän vahinkoja, mutta en ymmärrä huonoa palvelua tai lupausten rikkomista. Koska olen rehellisesti hääpukuliikkeessä kertonut tuntemuksistani ja pettymyksestäni ja siitä huolimatta asia on jätetty sille tolalleen, koen voivani kertoa mun kokemuksista ihan rehellisesti julkisessa blogissanikin. Hankin hääpukuni siis Niinattaresta ja koko hommasta jäi - excuse-my-French - paskat fiilikset. Koitan tiivistää tähän postaukseen miksi. Postaus on silti pitkä. Toivottavasti jaksatte lukea.

Kävin sovittamassa hääpukua vuosi sitten elokuussa. Pari viikkoa sovituksen jälkeen (syyskuun puolella) tilasin pukuni. Sain arvion hääpuvun toimitusajasta - se saapuisi noin tammikuun lopulla - ja kehotuksen olla huolestumatta, jos puku ei tule ihan arvioidussa ajassa. Kun oltiin menty kuukausi yli arvioidun toimitusajan näin liikkeen Facebook -sivuilla postauksen, jossa kerrottiin kyseisen merkin myynnin loppumisesta. Huolestuin, mutta odotin vielä pari viikkoa lisää.

Soitin liikkeeseen ja kyselin pukuni perään. Kerroin epäileväni, että merkin kanssa on ollut ongelmaa, kun sen myyntikin loppuu. Minulle sanottiin, ettei ongelmia ole ja kaikki on varmasti kunnossa. Pukuni tilanne luvattiin tarkistaa ja soittaa minulle myöhemmin samana päivänä (perjantai). Minulle ei soitettu. Ei edes pahoitellakseen, ettei tilanne selvinnyt. Minulle soitti seuraavana päivänä (lauantaina) liikkeen omistaja ja kertoi, että mun tilaus oli saapunut, mutta tilausprosessissa oli ollut hämminkiä, jonka vuoksi puku toimitettiin väärässä (liian pienessä) koossa ja yrittää hoputtaa valmistajaa saadakseen oikean kokoisen puvun pian Suomeen. Harmitti, että pukuni oli tullut liikeeseen väärässä koossa eikä kukaan ollut ottanut minuun yhteyttä ongelman selvittyä. Tämä selvisi minulle vasta, kun ihmettelin 1,5 kuukauden viivästystä.

Kerroin, että huoleni on se, ehdinkö toimituksen viivästyessä runsaasti sumplia työt niin, että pääsen Turusta käymään kahdesti Helsingissä sovittamassa ja korjauksia varten - siksi toivoin saavani arvion pukuni saapumisajasta. Omistaja kyseli olenko sattunut laihtumaan paljon, että voisinko tulla sovittamaan sitä liian pientä pukua. Sanoin, etten ole ja haluaisin saada sen koon, jonka teidän ompelija arveli olevan minulle sopiva. Toimitusaika luvattiin selvittää ja soittaa minulle maanantaina tai viimeistään tiistaina. Minulle ei soitettu.

Viikon ajan puhelua odoteltuani soitin itse liikkeeseen uudestaan ja kyselin tätä toimitusaika-arvioita. Puhelimeen vastannut myyjä ei tiennyt koko tilanteestani mitään. Lupasi selvittää ja soittaa takaisin. Kukaan ei soittanut. Soitin seuraavana uudestaan ja kerroin olevani todella turhautunut siihen, että jo kolmesti minulle on luvattu palata asiaan tiettynä ajankohtana, mutta niin ei ole käynyt. Pyysin omistajan yhteydenottoa ja myöhemmin samana päivänä hän soittikin. Kertoakseen, että oikean puvun arvioitu toimitusaika ei ole vielä selvillä. Hän lupasi palata minulle viikonloppuun mennessä toimitusaika-arvion kanssa. Ei palannut.

Seuraavan viikon perjantaina soitin uudelleen liikkeeseen, pääsin omistajan puheille ja kyselin sen luvatun toimitusaika-arvion perään. Omistaja myönsi vihdoin, että minun pukuni ja erään toisen saman merkkisen puvun kanssa on ollut ongelmia. Tehtaalla ei ymmärretä kiirettä pukuni suhteen, kun häät ovat vasta heinäkuussa. Liikkeen omistaja vakuutteli minulle olevansa turhautunut tilanteeseen ja odottavansa sitä, että kaikki puvut on saatu ja yhteistyö merkin kanssa voi päättyä. Olin helpottunut, kun kuulin rehellisesti mikä mättää ja näin, että Niinattaressakin oltiin harmissaan tästä tilanteesta. Otin taas puheeksi pukuun tulossa olevat korjaukset ja huoleni siitä, että ehdin sopia aikataulut niin, että pääsen Helsinkiin sovittamaan pukua pariin otteeseen. Minulle kerrottiin, että ompelimon kanssa on ollut puhetta pukuni tilanteesta ja puhe on ollut sellaista, että ongelmaisen pukuni takia sen korjauksiin on varattu aikaa niin, että ne saisi hoidettua yhdessä päivässä. Helmaa kun ei tarvinnut lyhentää, vain vetoketju vaihtaa nyörityksiin. Minulta kysäistiin olenko sattumalta laihtunut, että voisin tulla kokeilemaan sitä pienempää. Sanoin, että en ja haluaisin sen puvun, jonka tilasin. Omistaja oli samaa mieltä, että kyllähän minun se kuuluu saada ja hän teke kaikkensa, että se puku on Helsingissä viimeistään kesäkuun alussa.

Toukokuun lopulla sain puhelun, jossa kerrottiin, että puku saapuu Suomeen ensi viikolla ja voin nyt varata sen perusteella ajan ompelijalle, jonka puhelinnumero minulle annettiin myös. Soitin ompelijalle ja kerroin tilanteeni. Hänelle pukuni tapaus oli tuttu. Sanoin, että oli ollut puhetta, että homman ehtisi hoitaa yhden päivän aikana. Hän sanoi, ettei missään nimessä ehdi yhden päivän aikana. Eikä korjaukset oikein mahdu aikatauluun muutenkaan. Kaikki kesän morsiamet kun jättää korjaukset näin viimetippaan. Sanoin, että pukuni piti tulla tammikuun lopussa, vaan eipä tullut. Minulle ehdotettiin puvun korjauttamista Turussa ja sain muutaman suositellun ompelijan nimen. Totesin, että mikäpä ettei.. paitsi, että puvun ostohetkellä sain 150€ lahjakortin, ja kuitillekin kirjattiin, että sen saa käyttää korjaustöihin. Ompelija kertoi minulle, ettei Niinattarella ole enää helmikuun jälkeen ollut omaa ompelimoa, joten ei tuo lahjakortti hänellekään käy. Ahah. Ei kukaan ollut minulle kertonut.

Joten puhelua Niinattareen jälleen. Kerroin tilanteeni. Se oli myyjälle täysin vieras. Sain puhelimeen omistajan ja kerroin tilanteen ompelimon kanssa. Hän harmitteli sitä, että ompelimossa oli niin täyttä ja lupasi vielä kysyä, eikö pukuani todella ehditä siellä korjata. Minulta kysyttiin kaipaisinko pikkulaukkua tai kenkiä tai tiaraa tai muuta vastaavaa, johon lahjakorttini käyttäisin. Kerroin, että minulla on kaikki muu tarvitsemani paitsi alushame ja puku korjauksineen. Saman puhelun aikana käytiin vielä kerran läpi kaikki, mitä lahjakortilla voisin ostaa. Kerroin vielä kerran tarvitsevani vain alushameen ja puvun korjauksineen. Minulle luvattiin soittaa takaisin, kun omistaja on puhnut ompelijan kanssa ja miettinyt lahjakortin tilannetta.

Soitettiinkin. Kertoakseen, että ei sitä pukua tosiaan Helsingissä ehditä korjata. Ja ei se puku muuten tullutkaan vielä sillä viikolla, jolla luvattiin. Ja kaipaisinko pikkulaukkua sillä lahjakortilla? En kaivannut edelleenkään. Ainakin pukupussin varmaan haluaisit? Olin maksanut sen jo pukua tilatessa. Samana päivänä minulle oli selvinnyt, että muutetaan pois Turusta, mutten vielä tiennyt minne. Sanoin, että voin viedä sen puvun korjattavaksi Jyväskylään, mutta haluan sitten lahjakortin arvosta rahani takaisin, jotta voin sen niihin luvattuihin korjauksiin käyttää. Omistaja totesi, että niin se on varmaan sitten tehtävä. Hän ilmoittaa minulle, kun pukuni saapuu ja järjestetään lahjakortin hyvitys, kun tulen pukua noutamaan.

Tästä seuraavalla viikolla vihdoin sain puhelun, että puku on saapunut. Ilmoituksen sain liikkeen omistajalta, joka oli parhaillaan lomalla, mutta oli halunnut saada heti tiedon, kun pukuni saapuu, että voi itse minulle ilmoittaa. Arvostin ja kiitin siitä ja kerroin hyvin rehellisesti kuinka kurja ostokokemukseni oli ollut. Sitä pahoiteltiin. Kerroin ajankohdan jolloin tulen puvun hakemaan ja sovittiin tapaavamme silloin ja hoitavamme lahjakorttiasian kuntoon. Sanoin, että sain sovittua jyväskyläläisen ompelijan kanssa puvun korjauttamisesta ja hän ehtii nyörien laiton tehdä. Minulle sanottiin, että ai, jos siihen nyörit tulee niin eihän se olisi niin haitannut, vaikka olisit ottanut sen liian pienen puvun. Kerroin, että ei se minulle ihan sama ole, kun teidän ompelijanne arvioi oikean koon pukua tilatessa juuri nämä korjaustoimet mielessä pitäen. Isompi koko kun ei ole isompi pelkästään ympärysmitaltaan vaan mm. kupin kooltaan. Hyvästelin ja lopetin puhelun totaalisen hiiltyneenä.

Olin menossa hakemaan pukua keskiviikkona. Olin nähnyt liikeen Facebook sivuilla, että henkilökuntaa  oli muistaakseni Saksassa hääpukumessuilla. Soitin liikkeeseen ja kerroin pukuni ja lahjakorttini tilanteesta. Tapaus oli vieras. Varmistin, että onhan liikkeen omistaja paikalla huomenna, kuten sovittiin. Minulle kerrottiin, että hän on tulossa myymälälle kello 12, joten hyvityshommat saadaan hoidettua. Kiitin.

Saavuin paikalle keskiviikkona pukuani noutamaan. Kerroin tapaukseni ja molemmat liikkeessä paikalla olleet myyjät vaikuttivat sille, että kuulivat tästä säädöstä ensimmäistä kertaa. Edessäni oli hääpukuni ja silmissä kyyneleet kiukusta ja pahasta mielestä. Kerroin jälleen kerran harmitukseni tästä kaikesta säädöstä ja rikotuista lupauksista. Siitä, ettei nytkään omistaja ole paikalla, vaikka piti. Minulle pahoiteltiin tilannetta. Omistaja ei vaan jaksanut tulla, kun oli edellisenä päivänä matkustanut. Sillä välin, kun sovitin pukua, toinen myyjä soitti omistajalle tilannettani ja hyvitysasiaa varmistellakseen. Myyjä kertoi myös siitä, kuinka harmissani olin. Koska olin sovituskopissa, äitini meni puhelimeen omistajan kanssa puhumaan. Äitikin kertoi turhautumisemme koko prosessiin. Siihen, että mikään ei pidä paikkaansa. Kukaan ei tiedä mistään mitään, eikä kukaan halua tehdä tästä meille hyvää kokemusta, vaikka olemme todella harmissamme. Äidille pahoiteltiin ja seliteltiin jälleen kerran. Omistaja sanoi äidilleni, ettei näin pieleen mennyttä puvun tilausprosessia ole koskaan ollut. Uskoin.

Puku oli kuitenkin ihana päälläni. Vaikka edelliset kolme viikkoa olin kotona itkenyt sitä kuinka paha mieli mulla hääpuvun suhteen oli. Suorastaan inhosin pukua. Inhosin sitä prosessia. Mun hääpukuun ei liittynyt mitään muuta kuin pahaa mieltä. En tiennyt haluanko mennä koko puvussa naimisiin. Joni ehdotti varmaan kymmenen kertaa, että ostetaan uusi puku muualta. Ihan sama mitä maksaa. Mutta sanoin itkien, ettei sekään auta, koska ei se pyyhi pois sitä, että mun ainoan, rakkaan hääpuvun hankkiminen oli ihan kamala kokemus.

Puku pakattiin pussiin. Tilitiedot otettiin ylös hyvitystä varten (no, tilinumerokin oli otettu ylös mun pankkipalvelukortista väärin, kun sain reilun viikon päästä tekstarin, ettei heillä oleva tilinumero toimi). Sain hyvitykseksi ilmaiseksi sukkanauhan. Kiitin myyjiä, jotka olivat olleet ystävällisiä liikkeessä puvun noutohetkellä.

Olin innoissani puvusta, kun se vihdoin mun käsissä oli. Totesin, että haluan sittenkin mennä naimisiin siinä puvussa. Se oli kaunis kuin mikä! Kun se on kuvissa tai mun edessä, rakastan sitä palavasti.

Mutta.

Pettymyksen kyyneleet valuu mun poskilla nytkin tätä kirjoittaessa. Mulle jäi niin paha maku suuhun sen tilaamisesta. Mua suututtaa se, että multa pimitettiin asioita, mulle annettuja lupauksia rikottiin. Kerta toisensa jälkeen. Mulle ei koskaan palattu asiaan silloin kun luvattiin. Eikä edes myöhässä, vaan vasta sitten kun soitin uudestaan perään. Mulle tuli paha mieli siitä, että multa jatkuvasti kysyttiin olenko laihtunut ja voinko ottaa liian pienen puvun. Mua turhautti se, että mulle tuli sellainen olo, että olen tyhmä koska vaadin saavani sen, mistä olin tonnin maksanut. Mua harmittaa se, että ensimmäisen kerran, kun oman pukuni sain eteeni mun silmissä oli harmituksen kyyneleet. Jotka ei johtuneet mun valitsemasta puvusta.

Mua ei haitannut se, että ensimmäisen kerran sovitukseen ajan varattuamme sovitin pukuja tuplabuukkauksen takia varastossa. Tai se, että tilausprosessissa tuli virhe ja väärä puku toimitettiin. Tai että puvun toimitusaika melkein tuplaantui ja sain tammikuun lopun sijaan puvun käsiini kesäkuun puolen välin jälkeen ja korjausten kanssa valmiiksi hääviikon tiistaina. Minua haittaa se kaikki muu. Se miten nämä asiat hoidettiin. Tai jätettiin hoitamatta.

Vaikka olin hääpäivänäni onnellinen hääpuvussani, mun elämäni ainoaa hääpukua ajatellessa mun poskille valahtaa harmituksen kyyneleet. Eikä ketään tuntunut oikeasti kiinnostavan. Sellainen olo mulle tuli siitä, miten asioita hoidettiin ja miten mun harmitukseen reagoitiin.

Siksi minä en suosittelisi kenellekään samaan hääpukuliikkeeseen astumista. En kenellekään. Sitä en kiellä, etteikö pukuni olisi ollut kaunis ja etteivätkö myyjät liikkeessä olisi olleet ystävällisiä. Oli ja olivat. Mutta tämän kokemuksen perusteella... en missään nimessä suosittelisi kenellekään asioimista paikassa, joka möhläsi asiakkaan palvelemisessa niin pahasti.

Huh. Olen puhunut.
Ja lähden nyt etsimään nenäliinaa ja kuivaamaan kyyneleeni.