Viime viikolla päästiin vihdoin tapaamaan meidän pitopalvelua, ja se tapaaminen tuli kyllä tarpeeseen! Nimittäin nyt ei ole jäljellä enää pientä huolen murustakaan sen suhteen, että onnistuuko meidän ruokatarjoilut. Aikaisemmin niitä huolia oli vähän, koska olihan se vähän hermostuttavaa maksaa esimerkiksi nelinumeroinen varausmaksu palveluntarjoajalle, jonka kanssa oltiin juteltu vain puhelimessa ja sähköpostilla... eikä ehkä aina kaikista sujuvimmin mm. meidän lomakirouksen vuoksi. Tosin lähipiiristä oli tätä pitopalvelua suositeltu, joten ihan sikaa säkissä ei oltu ostettu.

Tapaamisella Markku osoittautui kuitenkin juuri niin mukavaksi kuin puheluiden perusteella oltiin arveltukin. Lisäksi hän kyllä vakuutti meidät hyvin vankasta ammattitaidostaan ihan tuossa tuokiossa. Oli mielettömän rohkaisevaa ja helpottavaa keskustella ja suunnitella henkilön kanssa, joka oikeasti kuunteli, mitä me olimme suunnitelleet ja haaveilleet ja lisäksi jakoi omia syvään kokemukseen pohjaamiaan vinkkejä.

Yksi pieni yksityiskohta, joka jäi mulle erityisen hyvin mieleen tuli, kun keskusteltiin siitä, että tarjotaan jotain naposteltavaa ja juomaa vihkimisen jälkeen, kun me käydään ottamassa ensimmäinen setti kuvia ja vieraat joutuvat vähän odotella. Puhuttiin siitä, ettei haluta, että ketään alkaa heikottamaan ja maha kurnimaan sietämättömästi meitä ja ruokaa odotellessa. Markku kannatti meidän ideaa ja totesi vielä perään, että hänellä on harjaantunut niin tarkka silmä, että huomaa kyllä naamasta, jos jotain vieraista alkaa heikottamaan.. eikä silloin epäröi mennä koputtamaan olalle kysyäkseen, että "Tekisinkö sulle voileivän?"

Aivan ihana tyyppi! Juuri tuollaisissa asioissa sen vankan kokemuksen ja ammattitaidon todella näkee. Ihan mahtavaa, että meillä on pitopalvelu, joka ei tee vaan sitä minimisuoritusta, mikä on pakko. Vaan todella halutaan palvella ja olla kaikin mahdollisin keinoin avuksi ja tekemässä meidän juhlasta paras mahdollinen. Kuulemma keittiöstä löytyy aina ruokaa, ja siihen on kyllä tuon tapaamisen jälkeen helppo uskoa!

En vielä paljasta meidän ruokalistaa sen enempää, mutta hyvin perinteisellä linjalla mennään. Perinteisellä, mutta sanoisin, ettei silti missään nimessä tylsällä! Itsellä ainakin alkaa taas jo vesi herahtaa kielelle ruokiamme ajatellessa.. nams! Uskon kyllä, että vieraillekin maittaa. Puhuttiin muuten myös erikoisruokavalioista, ja myös niiden suhteen jäi hyvin luottavainen olo. Nimen omaan pitopalvelun puolelta kyseltiin allergioista ja muista mahdollisimman tarkkaan. Sieltä puolelta pidetään nimittäin varmasti huolta siitä, ettei kenenkään juhlat jää kesken siksi, että ruuissa olisi ollut jotain jollekin sopimatonta.

Huippua, sen vaan sanon! Nyt vaan odottelemaan itse juhlapäivää.. niin se aika vaan hupenee. Eilen oli tasan kaksi kuukautta ja tänään jo päivän verran alle. Jee ja iik!