Tarvetta auttavalle puhelimelle

Koska häihin on vielä puolitoista vuotta aikaa, ei mulla ole vielä häitä varten ihan hirveästi konkreettista tehtävää. Nyt touhu on lähinnä suunnittelua ja suunnittelua ja vielä kerran suunnittelua. Mun tekisi mieli hössöttää häistä ihan hirveästi ja voisin puhua ensi vuonna siintävistä, vielä erittäin epämääräisistä pippaloista vaikka jokaisen vastaantulijan kanssa. Mutta oikeasti en niin tee.

Mun ongelma vaan tällä hetkellä on se, että mää en oikein tiedä kenen kanssa näistä häistä hössöttäisin vielä tässä vaiheessa. Mulle on tulossa kolme kaasoa, ja siinä olisi kyllä hyvä joukko ihmisiä joille tätä ylitsepursuavaa hääinnostusta voisi purkaa.. mutta en kuitenkaan viitsi. Kohta nimittäin ne kaikki oksentaa sanan "häät" kuullessaan. Ja lisäksi tuntuu hassulle höpöttää ja intoilla ja esitellä omia häähaaveita ja suunnitelmia niille, kun vielä ennen meidän häitä niistä kolmesta ainakin kaksi mennee naimisiin.

Mulla on yksi erittäin häähullu ystävä, jolle viimeksi kahvitellessamme päivittelin sitä, että kyllästytän kaikki ihmiset mun ympärillä puhumalla kukista ja pitseistä ja kampauksista. Se vastasi, että hän ei koskaan kyllästy hääjuttuihin, ja minä tuulettelin onnellisena. Tälle tytsylle kun voi hääjutuista puhua ihan syynkin kanssa, koska samainen nainen laittanee mun hiukset ja nassun hääpäivänä edustuskuntoon. Nähdään kuitenkin suhteellisen harvoin pitkän välimatkan takia ja pelkään, että jossain vaiheessa hällekkin tulee raja vastaan, jos joka päivä whatsappi pimputtaa uusien kampauskuvien merkeissä.

Mun mies on kyllä ihan kiinnostunut hääjutuista, mutta ei sillä ihan niin palavaa intohimoa huntujen analysoimiseen ole, kuin mulla. Viime viikolla erittäin aikuismaisesti mökötin pahoitin mieleni, kun se ei mun mielestä ollut riittävän kiinnstunut hääpuvun olkaindilemmasta. Taisi vähän väsyttää meikäläistä, kun piti sillä tavalla mököttää, jonkun noin tärkeän asian vuoksi. Mutta kyllähän se mies sitten osoitti kuolematonta rakkauttaan vertailemalla mun kanssa olkaimia ja olkaimettomia vaihtoehtoja. En mää kuitenkaan sellaista siltä joka ilta tai edes joka viikko vaadi. Se ei taitaisi olla enää inhimillistä, eikä todellakaan ole reilua mököttää siksi, että miestä kiinnostaa enemmän aika monta muuta asiaa, kuin hääpuvun olkaimet.

Suunnittelu- ja purkautumiskanavaksi kaavailtu blogikaan ei ole oikein tuonut mulle apua tähän ahdistukseen. Musta olisi kiva kirjoittaa tänne konkreettisista asioista. Millaisia suunnitelmia meillä häiden suhteen on, minkä asian kanssa kamppaillaan, minkä kahden vaihtoehdon välillä koitetaan päättää jne. Mutta ei mulla vielä ole mitään sellaista kirjoitettavaa! Tuntuu tylsälle alkaa kirjoittamaan pelkistä jahkailuista, ideoimisesta ja inspiraation hakemisesta. Niistä hääpuvun olkaimistai. Tuskin sellaista kukaan jaksaa lukea. Lisäksi en haluaisi postata ilman kuvia, mutten myöskään mielelläni haluaisin lainailla muiden ottamia kuvia. Plääh.

Tässä tekstissä ei ollut näköjään typerän ruikuttamisen lisäksi mitään muuta pointtia, kuin ilmoittaa, että häähössötyksavautumisen kuuntelijan paikka on auki. Valitettavasti palkkaa ei makseta. Ei edes lounasseteleinä. Pomo saattaa saada hermoromahduksia spagettiolkainten vuoksi, työajat ovat epäsäännölliset ja omaa työpistettä ei ole tarjota edes avokonttorissa. Työsuhde-etuna tosin tarjotaan kuppikakkuja, silloin kun pomoa huvittaa leipoa.

Eli siis vakavissaan: kenelle te muut tilitätte ja höpisette ja intoilette ja jahkaatte? Pärjäättekö kaiken tämän kanssa ihan vaan itseksenne vai mihin kanavaan purkaudutte? Vai olenkohan minä vaan aivan liian uppoutunut tähän hääasiaan? Tarvitseeko kenenkään muun edes jahkata ja ahdistua näin paljon? Täytyy myöntää, että eilen oli pakko laittaa Gilmoren tyttöjen jakso pauselle, kun oli ihan pakko Googletella vähän hääkynsiä. Kesken jakson, eikä missään nimessä myöhemmin. Mutta sitten turhauduin, kun en osannut päättää millaisista tykkäisin ja edes mies ei ollut kotona mun kanssa kynsistä keskustelemassa. Joten suljin koneen ja jatkoin katsomista.

Hyvin ahdistuneena tosin... 

14 Kommenttia

  1. Sama ongelma täällä näin myöskin! Meidän häihin on tosin onneksi(ko?) vain päälle neljä kuukautta, ja ehkä mulla on lupakin jo hössöttää? Kaasoilla on kuitenkin niin eri elämäntilanne, että nekään ei taida ihan hirveän kauaa jaksaa mun hääjuttujani kuunnella. Onhan mulla blogi, onneksi, mutta välillä kirjoitusinspis on vähän hukassa. Opiskelen eri paikkakunnalla kuin missä kotini ja äitini on, joten en joka päivä viitsisi jonkun pikku hääjutun takia äidillekään soittaa.

    Mutta todellakin, tiedän mistä puhut! Mun ympärillä olevat ihmiset varmaan huokaisee helpotuksesta kun häät on ohi, ja lakkaan puhumasta niistä. :D Olisipa olemassa auttava puhelin hääintoilijoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu mullakin vielä äiskän suhteen, että se asuu kaukana eikä viitsi joka päivä jostain "turhasta" soittaa eikä myöskään silloin kun nähdään niin käyttää koko aikaa jostain mahdollisesta kynsiakkasävystä keskustelemiseen! :D

      Kai se blogi sitten kuitenkin on se paras paikka kaikki tämmöinen "turha" jahkailu kipata.. ainakin tuossa alla ihanat blogimorsiamet on kovasti sitä kannattaneet :)

      Poista
  2. Mulle blogi on nimenomaan se paikka missä vatvon ja pohdin hääideoita. Ystäville ja perheelle en häistä viitsi puhua kuin kysyttäessä. Tosin tähän mennessä olen yllättävän vähällä vatvomisella päässyt, mutta olen ihan varma että mielipiteiden muutosten ja sen vatvomisenkin aika vielä tulee. Mulla on onneksi tuo tuleva puolisokin sellainen joka kyllä osallistuu todella kivasti näihin pohdintoihin ja valmisteluihin.

    Joten tänne vaan kaikki hössötykset ja suunnittelut. Me jaksetaan varmasti kuunnella ja lukea ja osallistua. Jos ei kuvia halua muualta lainailla, niin pistä vaikka linkeinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kiitos tästä rohkaisusta Kaisa! :) Kyllä se tämä kaikista järkevin kanava taitaa olla ja sitä vartenhan tämä on perustettukin. Ja sekin on muuten totta, että toisten blogeissa niitä vatvomisia on ihan mielenkiintoista seurata ja ottaa kantaa! Oma jahkaaminen vaan tuntuu niin hassulta.. no varsinkin tässä vaiheessa kun en tosiaan voi vielä edes niitä konkreettisia asioita jahkata, kun on vielä niin pitkä aika häihin!

      Mutta kiva kuulla, että te ootte molemmat mukana pohtimassa ja järjestelemässä - ninhän sen pitää ollakin, koska molempien päivästä on kuitenkin kyse! Kyllä mullakin tuo mies on onneksi innoissaan ja kiinnostunut ja välittää, mutta ei se tosiaan välitä olkaimista ja kynsilakkasävyistä ihan niin paljon kun minä! :D

      Poista
  3. Mä olen painiskellut saman asian kanssa, kaasot ovat ihailtavan hyvin jaksaneet kuunnella, mutta kuten sanoit, ei halua hössöttää liikaa kun aikaakin vielä on yli vuosi :D Ja nimenomaan, blogiin haluaisi suoltaa vain sitä "järkevää" ja inspiroivaa settiä eikä "olisko tarjolla ruis- vai saaristolaisleipää" -pohdintaa.

    Just yks ilta muuten mietin että pitäiskö meijän nähdä joku kerta kahvikupposen ääressä jos ollaan sopivasti samassa kaupungissa JKL/TKU -akselilla ;) Ainakin blogin perusteella tuntuu että juttuaiheita riittäisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei ne mullakaan vielä ole julkisesti osoittaneet kyllästymisen merkkejä, mutta musta itsestä vähän tuntuu sille, että vuoden päästä tästä tätä hössötystä on vielä aika paljon enemmän ja mielelläni säästelisin niiden hermoja sille ajankohdalle!

      Ja ihan mahtava tuo saaristolaisleipäesimerkki! Just tätä tarkoitin minäkin, etten oikein näe sitä hedelmällisenä pohdinnan aiheena.. ainakaan vielä kun molemmat ruis- ja saaristolaisleipä on vielä täysin hypoteettisia, enkä edes tiedä mikä pitopalvelu tulee ja tarjoaako ne kumpaakaan! :D

      Tosi kiva idea, olisi kyllä hauska joskus treffailla! :) Täytyy olla yhteyksissä.. sullakin näkyi olevan sähköposti blogissa esillä ja mullakin on tossa sivulla, niin täytyy laitella viestiä ja sopia jotain! :)

      Poista
  4. Vähän samoja ajatuksia. Olen kuitenkin yrittänyt pitää häähössötyksen aika minimissä omassakin mielessäni. Alkuinnostuksen jälkeen siis vetää vähän henkeä, aikaahan on tosiaan VIELÄ puolitoista vuotta. Olen kanavoinut virtaa opinnäytetyöhön ja työllistymiseen, ja kaikki konkreettiset jutut laittanut kokonaan jäihin. Siispä haaveilua ja suunnittelua, siinä yritän pysyä. Atte näkee näissä jutuissa ihan punaista vielä, joten keskenäni menen :) me ei olla vielä puhuttu koko häistä julkisesti, joten sukulaisista ja ystävistä ei ole apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maltti on kyllä tässä vaiheessa vielä tosiaan valttia, puolitoista vuotta kun on aikas pitkä aika kuitenkin :) Mulla on kyllä samat jutut joihin sitä energiaa yritän kaavailla.. gradu, harjoittelupaikan (ja aikuisten oikean työpaikan) löytäminen ja valmistuminen!

      Mutta sullahan on hyvät asetelmat nyt kun saat omassa rauhassa vähän jo miettiä mitä haluaisit tai mistä tykkäisit, niin säästät miehen hermoja sitten myöhemminkin, kun sen ei tarvitse lähteä asioita alusta asti työstämään vaan oot vähän pureskellut jo valmiiksi! :)

      Poista
  5. Mä puhun sulhaselle, kaasoille (siskot) ja morsiusneidoille (kaksi kaveria), ja kirjoittelen sen lisäksi blogiin, mutta eipä ne minunkaan morsiuspukuni olkaimet tunnu ihan kauheasti muita kuin itseäni liikuttavan... :) Itse puran hääinnostukseni sitten parhaiten suunnitteluun, pinterest-kuvakollaasien kokoamiseen ja hääaskarteluun. Välillä, mutta ainakin tässä vaiheessa vielä melko harvoin, myös haashoppailuun. Äitini olisi melko kiinnostunut aiheesta puhumaan, mutta alkaa helposti sitten tuputtamaan mielipiteitään ehdottomina faktoina "kyllähän häissä nyt täytyy olla powerpoint-esitys sulhasen ja morsiamen lapsuuskuvista"... Meidän häihin on vuosi ja jotain konkreettistakin olemme saaneet jo aikaan. Blogin kirjoittamisen aloitin vajaa puoli vuotta sitten, jolloin ajatukset pyörivät sormuksissa, morsiuspuvussa ja hääpaikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sulla on kuitenkin monta tyyppiä, joille puhua. Mutta mikä niitä oikein vaivaa, kun ne ei osaa ymmärtää olkainasioiden tärkeyttä?! Ei vainenkaan.. tiedän kyllä mikä niitä vaivaa ja se taitaa olla ihan oikeutettua :D

      Mutta hei toi on kyllä se toinen puoli.. että jos oikein kipeästi itse kaipaa apua, niin sitten sitä pitäisi olla valmis ottamaankin. Ja minäkään en todellakaan lämpeä sille, että mulle tuputetaan jotain mitä "pitäisi" olla, mutta en halua. Tämä taitaa meilläkin ongelma lähinnä äitin ja anopin kanssa.. :)

      Onhan niitä asioita tietty hyvä makustellakin hyvissä ajoin ja blogi on siihen oiva paikka.. mutta kun on vähän "kaikki mulle heti nyt" -ihmistyyppiä, niin se on välillä vähän turhauttavaa, ettei kaikkia niitä asioita voi hoitaa kuntoon just nyt!

      Poista
  6. Kuulostaa niin tutulle :D ei ole ketään jolle purkautua, joten tyydyn lukemaan blogeja. Sekaisin olevaan päähän uppoaa todella hyvin tällainen postaus. Helpottaa kun muutkin ovat todistettavasti sekaisin. Välillä tekisi mieli kaupankassalle kertoa, että lakkasin kynteni näin koska testailen erilaisia hääkynsiä :O hulluna se pitäisi. Googlettelun takia ohjelmia on kertynyt boksille, välillä ne ovat pausella ja välillä jää kokonaan seuraamatta. Eli älä hätäile!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä harvinaisen oikeassa siinä, että vertaistuki tässä asiassa tuntuu oikein lohduttavalle! :D Musta on ainakin ihanaa kuulla, että muutkin on yhtä sekaisin. Tuntee itsensä sen jälkeen vähän normaalimalle :)

      Kyllä me tästä vielä selvitään :)

      Poista
  7. Mutta sullahan on hyvä tilanne kun sun kaks kaveia on samassa elämäntilanteessa! :) Etteko te voi yhdessä pyöriä vaaleanpunaisissa unelmissa ja suunnitella häitänne jos kaikki niitä kuitenkin miettii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki se on mukavaa ja yhdessä onkin paljon asioista puhuttu ja suunniteltu. Ja musta on kivaa päästä hössöttämään myös niiden häitä! Mutta niillä ei taida olla ihan niin vaaleanpunaisia hääunelmia, kun mulla ja toki haluavat varmaan käyttää häähössötykseen uhraamaansa aikaa myös omiin häihinsä :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥
Vastaan kaikkiin kommentteihin!