WP_20140214_19_28_54_Pro

Vaikka itse sanonkin, niin olen aika hyvä leipuri. Mun leipomukset harvoin epäonnistuu tai menee syömäkelvottomaksi. Mutta se on kyllä ihme se! Äärimmäisen harvassa on nimittäin ne kerrat, jolloin leivon sähläämättä. En tosiaan ole sellainen leipuri, joka kääntelee taikinaa rauhassa lastalla metallikulhossa. Ja jonka keittiö on leipomisen jälkeen muutamaa likaista kulhoa lukuunottmatta samannäköinen kuin ennen urakan aloittamista. Ehei.

Mää olen sellainen leipuri, jonka uusi jauhopussi repeää sivusta ja jauhot valahtavat puoliksi pöydälle ja puoliksi tiskialtaaseen. Sellainen, jolta puuttuu vähintään yksi raaka-aine, vaikka juuri olen käynyt kaupassa oikein kauppalistan kanssa. Sellainen, jonka keittiössä piippaa vähän väliä palohälyytin. Vaikkei mikään ole edes palanut!

WP_20140214_19_45_49_ProWP_20140214_19_28_41_Pro

Mää olen sellainen leipuri, jonka maito-margariiniseos näyttääkin yllättäen sille, että siellä olisi seassa purkillinen ananasmurskaa. Ja joka uudelleenlämmittää sitä seosta mikrossa ja sekoittaa sillä välin oikealla kädellä kuivia aineita tukien kulhoa kylkeään vasten. Koska vasemmassa kädessä on puoliksi auki kopsautettu kananmuna. Koska nyt vaan satuin huomaamaan tämän ananasmurska -tilanteen ensimmäisen kopsautuksen jälkeen.

WP_20140214_19_27_45_ProWP_20140214_19_45_42_Pro

Mää olen sellainen leipuri, joka muistaa laittaa essun päälle siinä vaiheessa kun kermat on jo pärskähtäneet mun paidalle. Ja housuille. Ja sukille. Ja jos erehdyn leipomaan mustat housut päällä, voin olla varma, että kohta mulle nauretaan kun mun peffassa tai reisissä on omat käden jälkeni - kun housuihin nyt vaan on kätevää pyyhkiä kädet jauhoista puhtaaksi.

WP_20140214_19_45_34_ProWP_20140214_19_28_31_Pro

Muffinsit tein tämän Painted by Cakes -reseptin mukaan kaksinkertaisena annoksena (josta siis tuli 12 isoa muffaria) ja kuorrutteeksi tein samaiselta sivustolta löytämäni suklaaganachen. Tosin lisäsin siihen sekaan hieman piparminuttuöljyä, jota mulla sattui kotona olemaan. Koristeet tein sulatetusta valkosuklaasta ja rimpsautin pinnalle vielä muutaman palasen Marianne crush -murskaa.

WP_20140214_19_45_27_Pro

Ja kyllä muuten oli hyvää! Niin hyvää, että miehelle evääksi pakkaamani yksilö herätti tämän kaverissa kateutta ja kaveri lähetti vaimolle terveisiä, että seuraavalla kerralla pitää pakata hällekin sellainen evääksi. Pitihän sille sitten maistiaisia viedä. Ja sitten tietysti piti selitellä nolona, että sydänkoristeet oli jo etukäteen laitettu, enkä varta vasten häntä varten tehnyt sydänkoristeita kuppikakkuihin, ettet nyt vaan luule, että mää oon joku hullu vainoaja, joka laittelee vieraitten poikien kuppikakkuihin sydämiä.

Koska sellainen leipuri mää oon, vähän hysteerinen hölösuu!