VIIMEKSI

5

Viimeksi ilahduin... kun sain kehuja työhommissa kirjoittamastani artikkelista.

Viimeksi nauroin... ihan kippurassa eilen illalla, kun luistelemassa mieheni oli puhunut smirklaamisesta ja luulin sen vitsailevan ja sanovan tahallaan väärin. Kunnes toinen yhtäkkiä kysyikin vakavissaan, että onhan se sana smirklata, kun se kuulostaa jotenkin hassulle?

Viimeksi itkin... viikonloppuna, kun katsottiin Inside Out - mielen sopukoissa piirrettyä. Koko elokuva oli kyllä hyvä, mutta vesihanat aukesivat kun mielikuvituskaveri jäi kokonaan unohduksiin pikkutytön mielessä.

Viimeksi suutuin... kun sain lääkärikäynnillä ihan ala-arvoisen halveksivaa ja väliinpitämätöntä kohtelua. Nuori mieslääkäri oli malliesimerkki siitä syystä, miksi välttelen viimeiseen asti lääkärillä käymistä.

Viimeksi harmistuin... viime viikolla, kun posti ei tuonutkaan ennen viikonloppua mieheni kovasti odottamaa pakettia.

1 7

Viimeksi häkellyin... kun löysin sattumalta oman kuvani toisella Instagram-tilillä ilman, että minua oltiin millään tavalla merkitty kuvan alkuperäiseksi lähteeksi.

Viimeksi kokeilin jotain uutta... kun perustin astioiden kuivauskaappiin lasipurkkiin idättämön. Ensimmäinen sato mung-pavunituja onnistui ja oli hyviä!

Viimeksi urheilin... eilen siellä hihitystä aiheuttaneella luistelureissulla. 

Viimeksi luin... artikkeleita kouluhommia varten. Vapaa-ajan lukemisena puolestaan on viimeksi ollut äidiltä saatu Rei Shimura -dekkari. 

Viimeksi söin... lounaaksi Taika Ruis -paahtoleivät avokadolla ja balsamicolla.

5 6

Viimeksi herkuttelin... sunnuntaina, kun olin liukastunut ja lentänyt rähmälleni ulkona (polveni satuttaen) ja mies ymmärsi heti hakea kaupasta parantavan ja lohduttavan Pringles -purkin.

Viimeksi ostin... ruokaa. Jos ruokakauppaostoksia lukuunottamatta edellinen ostos on eilisessä postauksessa näkynyt kuoritakki.

Viimeksi tapasin... ison kasan uusia ja vanhoja tuttuja, kun palasin viime viikolla uudelleen rakkaan kilpacheerleadingharrastuksen pariin.

Viimeksi päätin... että otan taas joogan aamurutiiniini vähintään kolme kertaa viikossa. Mun kroppa tykkää venyttelystä ja liikkuvuutta edistävästä urheilusta ihan valtavasti, joten vartin aamujoogasta ei kannata luistaa enää yhtään viikkoa!

Viimeksi inspiroiduin... tästä TopShopin kukkakuosisesta mekosta. Se on kuitenkin just nyt liian tyyris mun ostettavaksi, joten tuli heti into lähteä kangaskauppaan katsomaan materiaaleja, jotta voisin ommella itse jotain saman kaltaista.

Tämän "haasteen" näin ensin Nannin Suortuva -blogissa (klik) ja sittemmin monessa muussakin. Nappaa ihmeessä sinäkin blogiisi jos haluat kertoa, mitä sinä teit viimeksi. Ja huikkaa kommenteissa jos nappasit tämän tehtäväksesi niin pääsen kurkkaamaan! Tai kerro ihmeessä kommenteissa esimerkiksi mikä sinua nauratti viimeksi tai mitä uutta kokeilit viimeksi?

10 Kommenttia

  1. Kiva postaus! Mulla on vähän sama aina kun käyn hammaslääkärissä niin kuin sulla taas lääkärikäynnit. Hammaslääkärit aina haukkuu mun hampaat ja kertovat kaikkia kauhukuvia mitä mun hampaille pitäs tehdä - leikataan leukaluu poikki ja siirretään leukaa eteenpäin monta senttiä yms. Vihaan hammaslääkäreitä, koska ne haukkuu mutta ne ei kuitenkaan ala asialle mitään tekemään. Ihmettelevät vain miten aikaisemmat hammaslääkärit eivät ole mitään tehnyt mun huonoille hampaille. Mutta niin, käyn silti mieluusti hammaslääkärissä melko tiuhaan, koska on helpompaa kun hampaissa on pieni paikka kuin suuri ja kivulias poraus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt oot kyllä niin asian ytimessä! Hammaslääkärillä käyminen on vielä sata kertaa kauheampaa kuin tavallisella. Just tuo tolkuton negatiivisuus ja pelotteleminen ja se, että ei voida puhua suoraan mulle vaan mutistaan vaan vieressä. Argh! Eivät ole mitään ihan pieniä kauhukuvia nuokaan, joita ovat hammaslääkärissä sulle maalailleet, hui! En yhtään ihmettele, että kammottaa.

      Nostan sulle hattua, että käyt hammaslääkärissä säännöllisesti. Mää en kertakaikkiaan uskalla enää mennä ja välttelen sitä kyllä viimeiseen tippaan asti. Oot ihan oikeassa, että helpompihan se olisi pienet vaivat hoidattaa heti pois päiväjärjestyksestä :) Mulle vaan jäi ihan totaalinen hammaslääkärikammo varmaan lopuksi elämää, kun lukioaikoina jouduin rampata hammaslääkärissä ja suukirurgilla säännöllisesti leukanivelvaivojen takia, ja jouduin kolmesti leikkaukseenkin kolmen vuoden sisällä. Karvat nousee pystyyn pelkästä ajatuksestakin ja menetän oikeasti viikoiksi yöunet, jos pitäisi hammaslääkäriin mennä...

      Poista
    2. Huiii... Aika pelottavalta kyllä kuullostaa nuo lukioaikaiset hammaslääkärikäynnit. Mutta sun hammaskalusto voisi olla huonompi jos ne ei olisi tehneet mitään etkä siis olisi käynyt niissä leikkauksissa? Itse juuri harmittelen kun ne eivät silloin kun olin teini niin tehneet mitään. Nyt toipumisprosessi olisi pitempi ja tosiaan ne pelotteli mullekin että voi olla että ne leukaluiden katkomiset ei kerralla onnistu.. Hyyrrr... :(

      Poista
    3. No ikävä kyllä ei ole edes niin. Mulla ei varsinaisesti ole hampaissa ollut ikinä vikaa, mutta leukanivelen välilevyongelma aiheutti ongelmia purennassa (ja siis esim suun aukeuamisessa). Leikkaukset oli mulle vain tilapäistä apua kipuihin ja haittoihin, ei ratkaisuja ongelmaan :(

      Hui että, pidän niin peukkuja, että et tuu noita peloteltuka hoitoja tarvitsemaan :/

      Poista
  2. Tää on niin ihana haaste. Tätäkin oli ihana lukea ❤
    Mutta vitsi noita nuoria lääkäreitä,miksi ne luulee olevansa niin jotain. Onneksi meidän osastolla on aivan mahtavia lääkäreitä joiden kanssa työskentely on vaivatonta.
    Mutta miksi joku on sun kuvia jakanut instassa???
    Kiitos ihanasta kommentista jonka olit jättänyt blogiini, oot superihana 😙😙😙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, arkiset jutut on niin ihania :) kiitos Nanni!

      Joo, eihän ne onneksi kaikki ole sellaisia kuin ikävimmät tapaukset. Sitä just kotona ihmeteltiin, että eihän kukaan lääkäriksi päädy ns. vahingossa, joten miten unelmien työtään ei sitten halua tehdä hyvin. Mutta onneksi on ihaniakin! Omalla kohdalla kyllä hoitajat on olleet tajuttoman paljon parempia ihmisen kohtaamisessa kuin lääkärit, onneksi on hoitajia <3

      Ja kuule, sitä minäkin ihmettelin... Inhottavaa, kum kuka tahansa voi kopioida kuvia ja julkaista ominaan...

      Kiitos sulle myös! Nämä sun kommentit ilahdutti kyllä kovasti, kuten sun blogikin :)

      Poista
  3. Minäkin osallistuin, tämä oli todella kiva haaste. Jotenkin tuli sellainen lievästi mindfullness-olo, kun pysähtyy hetkeksi miettimään vain jotain näin pientä ja samalla suurta: milloin nauroin viimeksi ääneen, tai milloin itkin? Milloin häkellyin - se oli vaikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä ihan oikeassa, oli aika kiva miettiä tollaisia arkisia asioita! Ja hei sama kohta täällä oli vaikein. Jouduin jopa hetkeksi pysähtyä miettimään, että mitä häkeltyminen oikeastaan edes on. Sitten totesin, että kai häkeltyy silloin jos kohtaa jonkun tilanteen, jossa ei tiedä miten reagoisi.

      Ja kiva, käyn kurkkaamassa sunkin postauksen :)

      Poista
  4. Kiva postaus, varastan! :) Hui apua mikä tuo Instagram -juttu oli? :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna mennä! :) musta tää oli ihan tosi kiva "haaste", pysähtyä miettimään tollaisia arkisia ja osin syvällisiäkin juttuja!

      Siinä instagramin hakusivulla näkyi oma kuvani (meidän hääkuvista) ja ihmettelin, että mites se siihen on noussut, mutta sit kun klikkasin niin eihän se ollut mun tili mistä se oli siihen nostettu. Se oli siis "tavallisen ihmisen" tili, jossa mun kuvia oli muutama muukin :/ ja olivat ainoita kasvokuvia koko tilillä. Joten ilmiannoin ne ja hetken päästä tili katosi.

      Ei siinä mitään, jos meidän hääkuvia jotka olen itse julkiseksi sallinut, joku haluaa jakaa. Mutta ne on kyllä sitten jaettava ihan selvästi inspiraationa eikö omissa nimissään ja kuvaajienkin puolesta on epäreilua, etteivät saa crediittejä kauniista otoksistaan...

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥
Vastaan kaikkiin kommentteihin!