Ah vihkiminen! Se hääpäivän tärkein osio. En todellakaan osaa kirjoittaa siitä lyhyesti, joten suosittelen varautumaan pitkään teksiin ja moneen kuvaan. Joni oli sanonut monesti ennen häitä, että jos päivän päätteeksi ollaan naimisissa niin meidän hääpäivä oli onnistunut. Voin jo postauksen alkuun paljastaa, että naimisiin päästiin. Vihkimisetä jäi muutenkin tosi hyvät muistot. Ja nyt pääsen jakamaan niitä muistoja teidänkin kanssa.

Vihkiminen_1
Vihkiminen_2 Vihkiminen_3
Kuvat: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Meidät vihittiin siis Jyväskylässä Kuokkalan kirkossa ja täytyy sanoa, ettei voitaisi enemmän tyytyväisiä kirkkovalintaamme olla. Jyväskylän suosituimmat vihkikirkot ovat Jyväskylän Kaupunginkirkko ja Taulumäen kirkko (nimissä linkit Googlen kuvahakutuloksiin). Kauniita ja perinteikkäitä kirkkoja molemmat. Silti uusi, valoisa, raikas ja pienempi Kuokkalan kirkko oli paljon meidän näköisempi valinta.

Joni odotti vihkimisen alkua kirkon pääsisäänkäynnin vieressä olevassa sakastissa. Minä morsiamena pääsin saapumaan sisään eri ovesta ja hurautin hissillä kerroksen ylöspäin kirkkosalin tasolla olevaan "morsiushuoneeseen" vihkimistä odottelemaan. Siellä oli valmiina nojatuolit ja vesikannu laseineen ja hyvä odotella piilossa.

Noin viisi minuuttia ennen vihkimistä asetuttiin valmiiksi seisomaan kirkkosalin ovien taakse. Ensin sanoin, ettei jännitä yhtään ja iskä sanoi, ettei häntäkään. Noin minuutti meni, kun sanoin, että nyt mua sittenkin jännittää aika paljon. Ja iskä sanoi, että niin häntäkin. Kaasot olivat jo menneet valmiiksi alttarin viereen seisomaan ja täytyy myöntää, että odottavan aika oli erittäin pitkä niiden muutaman minuutin aikana, jolloin seistiin siinä lähes hiljaa parijonossa - neljä morsiuslasta ja minä isin kanssa. En tiedä olenko koskaan kokenut sellaista tunnevyöryä kuin sillä hetkellä, kun suntio vihdoin avasi pariovet kirkkosaliin ja Prinsessa Ruususen juhlamarssin ensimmäiset sävelet kaikuivat urkuparvelta. Sitä oltiin odotettu ja nyt se oli menoa!

(Klikkaa Play, jos haluat fiilistellä!)
Vihkiminen_5 Vihkiminen_6 Vihkiminen_7 Vihkiminen_8
Kuvat: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Heti ensimmäisenä ovien auettua katseeni osui ystävääni Saaraan, jonka reaktio mun näkemiseen oli läimäistä molemmat kätensä (ihastuksesta!) kasvoilleen. Sanoin isille ääneen: "Apua, Saara alkaa itkemään, mun täytyy katsoa pois!", jonka jälkeen tuijotin ensin kirkon alttaritauluun kunnes tajusin, että voin myös katsoa Jonia. Matka Jonin luo meni nopeasti, vaikka käveltiinkin juuri sopivan rauhallista tahtia. Tahtia pitäneet morsiuslapset hoitivat tehtävänsä ihan täydellisen hienosti ♥ Kun oli aika luovuttaa mut Jonin käsipuoleen, isi ja Joni heittivät tietysti kehiin "salaisen kättelynsä", joka päättyi mihinkäs muuhun kuin otsien kolauttamiseen yhteen. Kun asetuttiin alttarille Jonin perheen vihkiryijyn päälle seisomaan kaasoni Alma tuli asettelemaan laahukseni ja huntuni kauniisti. Oltiin sovittu, että kun helmat on kunnossa Alma ottaa kimppuni myös, mutta mulle tuli paniikki, että en voi odottaa niin kauan ja päätin vain ojentaa sen kahta muuta kaasoa kohden. Milla -kaaso sen sitten multa nappasi, vaikka olisin kyllä ihan hyvin voinut Almaakin odottaa. Ehdin vain hätääntyä ihan suotta.

Vihkiminen_9 Vihkiminen_4
Kuvat: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Itse vihkitoimitus sujui kaikkinensa mielestäni todella nopeasti. Heti alkuun vihkipappimme puheen aikana pelkäsin pyörtyväni enkä suoraan sanoen muistanut kovinkaan paljon siitä, mitä hän puheessaan sanoi. Onneksi on häävideo, joten nyt on papin sanatkin palautuneet mieleen! Onneksi huimauskin häipyi tiehensä muutaman ensimmäisen minuutin jälkeen. Kyyneleet polttelivat silmien takana lähes koko vihkimisen ajan, mutta muuten oli helppo olla ja hymyillä. Krista -kaaso oli sanonut omien häidensä jälkeen, että alttarilla oli helppoa olla koska ei nähnyt muuta kuin papin ja se kyllä piti paikkansa. Oli helppo katsoa pappia ja kuunnella ja välillä vaihtaa katseita Jonin kanssa.

Jonin sisko luki Raamatusta Korinttolaiskirjeen pätkän. Me vaihdettiin sormuksia. Kun sain Jonin sormuksen käteeni, tyyppi sanoi mulle, että ei tule menemään. Eikä muuten mennytkään! Tai siis meni sitten, kun Joni itse auttoi myös! Sitten olikin aika pussata. Ja heti sen jälkeen oli aika pyyhkiä Jonin naamasta pois ne kirkkaan fuksiat huulipunajäljet! Hääväki repesi nauramaan, mutta nauruhan on vain hyvästä!

Vihkiminen_11
Kuvat: Jaakko Sorvisto 
www.jaakkosorvisto.com
(Klikkaa tästä loppupostauksen ajaksi biisi soimaan!)

Valehtelematta vihkimisen liikuttavimmat minuutit koettiin toimituksen loppupuolella, kun oli musiikkiesityksen vuoro. Laulajan löytäminenkin oli usemman mutkan takana, mutta lopulta saimme vihkimiseemme esiintymään meille ennalta tuntemattoman Noora Kuusikon. Olin toivonut laulajaa pianosäestyksellä, mutta sellaista ei sitten lopulta löytynytkään, joten otimme itseään kitaralla säestäneen Nooran. Olin ollut hetken pettynty kitarasta, mutta nyt mua vain nolottaa, että miksi edes epäilin. Noora lauloi ja soitti Johanna Kurkelan kappaleen Oothan tässä vielä huomenna. Se esitys oli ihan käsittämättömän liikuttava. Noora lauloi uskomattoman kauniisti ja akustinen kitara oli täydellinen pari niin kaunisääniselle laulajalle. Mitään Johanna Kurkelalta pois ottamatta, menisi sanomaan, että Noora lauloi vielä alkuperäistäkin versiota kauniimmin. Mitään äänentoistolaitteita ei tarvittu, vaan päästiin kuulemaan esitys ihan sellaisenaan ja voin muuten vannoa, että montaa kuivaa silmää ei tainnut silloin kirkossa olla! Jopa aikuiset miehet tunnustivat itkeneensä kuunnellessaan laulua (ja kuulemma viimeistään katoessaan kyynelehtivää Jonia, hehe). Muakin kyllä itketti, mutta myös hymyilytti, kun huomasin, että siinä on mun hetkeni katsella kaikkia meidän läheisiä kirkon penkissä ilman, että kukaan katsoo mua. Tuo esitys - se oli niin täydellinen huipennus ihanalle vihkiseremonialle!

Vihkiminen_12 kirsi-joni-v+ñri-2048px-212
Kuvat: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Sen jälkeen ei ollutkaan luvassa paljoa muuta kuin pois lähettäminen. Joni sai vihkiraamatun käteensä ja pappimme toivotti onnea sekä virkansa puolesta, että entiseltä norssilaiselta kahdelle entiselle norssilaiselle. Mendelssohnin vihkimarssin tahtiin lähdettiin astelemaan pois kirkkokäytävää pitkin. Morsiuslapset taas mallikkaasti johdattivat juhlaväen kirkosta ulos, kun me Jonin kanssa paineltiin käytävä loppuun asti ja morsiushuoneeseen hihkumaan, että naimisissa ollaan! Jes! Tavoite saavutettu ja nyt voidaan juhlia!

Huh. Vieläkin saan perhosia vatsaani tuota puolituntista miettiessäni. Niin tunteikasta ja niin ihanaa. Miltä kuulosti teidän korvaan? Ja hei - oletteko valmiita huomenna näkemään millaisen sormuksen vihkimisessä sormeeni sain?

Ps. Jos joku siellä kotona miettii, että erikoinen kappalevalinta vihkimisessä esitettäväksi, niin tulette vielä huomaamaan meidän hääpäivän myöhemmissäkin vaiheissa, että meitä ei pieni synkistely haittaa ja synkähköt rakkauslaulut on meidän mieleen enemmän kuin pelkkää siirappia olevat!