Ihan ensin - valtavan iso kiitos kommenteistanne eiliseen postaukseen! Jännitin tuosta aiheesta kirjoittamista ihan tolkuttomasti. Jännitin ihmisten reaktiota ja sitä vaikutanko muiden silmissä ilkeältä eukolta kirjoittaessani negatiivisesti kokemuksestani hääpukuliikkeessä. Mutta nyt tuntuu hyvältä ja vapauttavalta, kun sain rohkeutta kertoa kokemukseni ääneen. Myös teiltä saamani myötätunto tuntui oikeasti todella hyvälle. Kiitos.

Nyt kun ankeat hääpukujutut on alta pois, päästäänkin positiivisempien hääpukuasioiden pariin - eli ihastelemaan sitä, millainen puku sieltä loppujen lopuksi mun hääpuvukseni saapui!
Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Tiesin haluavani sydänpääntien, tiesin haluavani runsaan ballgown helman (onko tälle joku järkevämpi nimi suomeksi?), olin aika varma haluavani vedoksia yläosaan, luulin haluavani pitsiä ehdottomasti helmaan ja ehkä yläosaan ja mielellään avonaisemman selkäosan. Kun kaasot houkuttelivat mut sovittamaan pukuja, valitsin sovitettavakseni juuri sellaisia pukuja. Tiedätte varmaan tyylin, koska se on kovasti nyt pinnalla. Pitsiä hieman helmassakin ja ehkä koko yläosakin, mutta ainakin olkaimissa ja yläselässä. Ne on mielettömän kauniita, joten en yhtään ihmettele, että niitä on paljon liikkeellä. Sellaisen minäkin olisin paperilla valinnut.

Mutta romanttisessa pitsiunelmassa minusta ei tununutkaan omalle itselleni. Minusta tuntui vähän jäykälle ja jotenkin raskaalle. Kaasot sanoivat, etten näyttänyt itselleni. Ja sitten kokeilin päälleni tätä pukua Lillian West -merkin mallia 6303. Ja heti - ihan oikeasti heti - musta tuntui oikealle. Hymy ei hiipinyt pois kasvoilta hetkeksikään ja mun teki vain mieli pyörähdellä ja tuijottaa itseäni peilistä. Joten päädyin valitsemaan sen - puvun, joka sai mut tuntemaan oloni omaksi itsekseni ja morsiameksi samaan aikaan. Vaikka paperilla se mun mielestä oli ehkä jopa tylsä. Hyvin paljon vain valkoista kangasta ilman sen kummempaa krumeluuria.

Heh. Vain minä voin varmaan kutsua tylsäksi pukua, jossa on valtava  kymmenen kerroksen tyllihelma laahuksella ja koko keskivartalo strassi-, helmi- ja paljettikirjailuiden peitossa. Tuo kirjailu ei näytä yhdessäkään valokuvassa murto-osaksikaan niin ihanalle kuin luonnossa (en edes aloita mallistokuvista, joiden perusteella en ikinä valitsisi tätä pukua). Voitte luottaa mun sanaan, kun sanon, että se muuten kimmeltää! Se on musta ihana! Niin kuin on helmakin! Ja tuo yläosa - just sellainen kuin toivoinkin. Sydänpääntie vedostettuna - täydellinen!

Hääpuku_1 - Picture: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com
Kuvat: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Tämä puku ei todellakaan ole sitä, mikä nyt on kaikista kuuminta kuumaa hääpukumarkkinoilla, mutta mulle se oli just oikea. Yksi ystävä tässä keväämmällä kysyi mun apua hääpukupohdintoihinsa ja minä vastasin hänelle, että minä valitsin pukuni puhtaasti sillä perusteella miltä musta tuntui se päällä. En miettinyt tämän hetken muotia, en miettinyt klassisuutta ja kestääkö puku hyvin aikaa. Sanoin, että mieluummin katson 30 vuoden päästä hääkuvia ja nauran, että tollainenko sen silloin piti olla, mutta vitsi, että se päällä tunsinkin oloni hyväksi.. kuin katson hääkuvia ja ensimmäinen ajatus hääpuvustani olisi, että joo-o, kylläpä tein klassisen varman valinnan. Ennemmin puku, joka herättää ihanan voimakkaita tunteita kuin jotain joka on varman päälle ja hajuttomampi ja mauttomampi siksi.

Millä perusteilla te valitsitte hääpukunne? Sattuiko teidän maku osumaan yksiin tämän hetken kuumimpien trendien kanssa? Ja mitä tykkäätte mun unelmieni hääpuvusta?

Ps. Eikö ole suloista, että iskä ja Jaakko kahdestaan nappasivat kaapin ovesta hääpukuni roikkumasta ja painelivat takametsään virittelemään sitä puuhun kuvia varten! Ja onneksi veivät sen metsään kuvattavaksi - tuo eka kuva on niin mun suosikki. Joko kuulostaa vanhalle virrelle, jos sanon, etten voisi tyytyväisempi olla kuvaajavalintaamme? No mutkun en voisi.