Niin vaan on kokonainen vuosi vierähtänyt siitä, kun pätkäisin puoli metriä hiuksistani pois. Ihan hullua! Olin ollut käytännössä aina pitkähiuksinen. Viimeksi näin lyhyet hiukset mulla oli kai kolmosluokalla eli 20 vuotta sitten.
Hiusten pätkäiseminen ei oo kyllä kaduttanut hetkeäkään. Aiemmin olin ihan varma, että niin kävisi, mutta pohdin tätä muutosta vuosia, joten kun lopulta sen tein, olin aika varma. Silti se täytyy kyllä sanoa, että en edelleenkään tunne oloani lyhythiuksiseksi. Tiedättekö, sitä on vain jotenkin alitajuisesti luonut tietyn kuvan itsestään, eikä se välttämättä muutu, vaikka joku asia ulkoisesti muuttuisikin.
Sama oli mulla myös yläasteella, kun halusin värjätä pitkät, vaaleat hiukseni ruskeaksi. Niin teinkin, mutta tunsin oloni vaaleahiuksiseksi koko ajan. Ja sama identiteetti taisi jatkua muidenkin silmissä.
Sama oli mulla myös yläasteella, kun halusin värjätä pitkät, vaaleat hiukseni ruskeaksi. Niin teinkin, mutta tunsin oloni vaaleahiuksiseksi koko ajan. Ja sama identiteetti taisi jatkua muidenkin silmissä.
Meidän yläasteella oli nimittäin tapana, että ysiluokkalaiset pitävät huolen Lucian päivän juhlallisuuksista. Yksi valitaan Lucia-neidoksi ja hän enkelikuoron ja tonttujen kera kiertää luokissa laulamassa ja jakamassa pipareita. No, perinteisestihän Lucia-neidoilla oli aina vaaleat, pitkät kiharat hiukset, mutta meidän ysivuonna Lucian virkaa toimitin minä ruskeine hiuksineni. Oikeastihan hiustenvärillä ei tietenkään ole mitään väliä, mutta mua aina naurattaa muisto siitä, kun joku isoon ääneen kuulutti koulussa, että kyllä Kirsi voi ruskeahiuksisenakin olla Lucia, kun on sisimmässään niin blondi. Luulen, ettei se ollut kehu, mutta naurattaa silti!
Joten yksi pitkähiuksinen blondi se täällä kirjoittelee kuin hiukset olisivat maailman tärkein asia. Eivät todellakaan ole, mutta pakko tunnustaa, että hämmentävän iso osa identiteettiä ainakin minulla. Polkkatukan pätkäiseminen ei onneksi aiheuttanut identiteettikriisiä, mutta aika paljon muutoksia hiusrutiineihin. Nämä kuivuvat niin paljon nopeammin, tarvitsevat paljon enemmän laittamista, mutta osaan niihin paljon vähemmän kampauksia.
Joitain kikkoja ja kampauksia on tässä vuoden aikana tullut opittua, joten ajattelin jakaa niitä teillekin. Pitkä polkkatukka kun on ollut varmaan se kaikista suosituin hiusmalli parin viime vuoden ajan. Mulla on ihan hullu videoinnostus parhaillaan, joten ajattelin jakaa hiusvinkkejä siinä formaatissa piakkoin!
Pidätkö mua ihan hulluna, kun leikkasin pitkät kutrit pois? Vai toimiiko lyhyt paremmin? Tein lauantaina virallisen polkkatukan vuosipäivän kunniaksi Instagram-kyselyn, että kumpi toimii paremmin. 86 prosenttia äänistä meni polkkatukalle, joten insta-kansan kanta oli selkeä!
Polkka on aina pirteä ja kiva klassinenkin vaihtoehto. Täällä on koko elämä menty polkan ja pitkien hiusten väliä, ees sun taas, no mutta vaihtelu virkistää.
VastaaPoistaAurinkoista syysviikkoa <3
Niinpä! Klassinen se kyllä on :) No mutta toihan on ehdottomasti hyvä taktiikka, koska vaihtelu tosiaan virkistää :D
PoistaEiköhän tässä olla syntymäblondeja hiusten väristä riippumatta! Mullakin juurikasvu pukkaa muuta, mutta en vaan koe olevani mikään muu kuin vaaleatukkainen. Nyt en enää ole viitsinyt värjäillä (raha + ekologisuus)mutta kesäaurinkohan hoiti vaalennuksen ilmaiseksi.
VastaaPoistaOlen aina ihaillut sun tapaa laitella hiuksia, vaikka onhan niitä kauhuhetkiäkin koettu kun kutrit ei vaan mene niin kuin käsketään. Niistäkin on aina selvitty.
Joko leikatut hiukset lähti hyväntekeväisyyteen?
Syntymäblondeja hyvinkin! :) Sama täällä!
PoistaHeh, muistan kyllä itekin muutaman kerran noita kauhunhetkiä :D Mutta muistan myös useamman kerran, jolloin olin harjoitellut kampausta etukäteen kriisien välttämiseksi, mutta sitten h-hetkellä ei enää onnistunutkaan, ei sitten millään. Näin oli mm. niissä samoissa surullisen kuuluisissa hautajaisissa, kun se mekkokin levähti :D