Hyvää naistenpäivää itse kullekin säädylle!
Halusin tänäkin vuonna kirjoittaa jotain naistenpäivän kunniaksi, mutta tästä tulikin vähän erilainen naistenpäiväpostaus. Se johtuu ihan vain siitä, että viimeisen vuoden aikana mun ajatukset on jatkaneet samoilla (ilmeisesti vuoristoradan) raiteilla kuin ehkä vuosikymmenen ajan jo. Vuosi vuodelta mun ajatukset tuntuvat vääntyvän aina uuteen uskoon. Mutta uskallan väittää, että vuosi vuodelta parempaan sellaisen. Vielä entistäkin avoimempaan, suvaitsevampaan ja vähemmän mustavalkoiseen. 50 shades of grey - se on ilmeisesti mun naistenpäiväajatusten teema.
Ensinnäkin, en kehota miehiä ostamaan tänään naisille kukkia tai suklaata (enhän mää edes tykkää suklaasta). En kerta kaikkiaan meinaa jaksaa sitä, jos naistenpäivässä on kyse vain vanhasta kahden vaihtoehdon sukupuolikäsityksestä. Tai vielä vanhempien sukupuolistereotypioiden vahvistamisesta. Siitä, että nainen on se heikompi tässä yhteiskunnassa. Se jota miehen pitää hoivata ja hemmotella sekä kerran vuodessa juhlia, kun eihän se itsekään pärjää
Toivottavasti ymmärrätte, etten tarkoita sitä, etteikö naiselle saisi ostaa lahjoja. Tänään tai koskaan muulloinkaan, tietenkin saa! Tarkoitan vaan sitä, että eikö naisia (tai ketä tahansa) voisi muistaa ja lahjoa ihan koska tahansa. Vähän niin kuin ystävänpäivä! Tuskin olen ainoa, joka on ystävänpäivänä muistanut ystäviään ja ajatellut samalla, että onneksi ystävänpäivä on joka päivä. Vähän sama juttu tämän naistenpäivän suhteen. Eikö se voisi olla joka päivä?
Tai jos naistenpäivä on vain tänään, niin sopisiko teille, että siinä olisi kyse naisten voimaannuttamisesta ja arvostamisesta? Ihan kaikkien naisten.
Mun päässäni nuo edelliset kolme sanaa ovat ne painavimmat naistenpäiväsanat tänä vuonna. Mut itseni on syntymän jälkeen määritelty meidän kahdesta laillisesta sukupuolesta naiseksi ja itse satun olemaan siihen varsin tyytyväinen. Satun vieläpä olemaan stereotyyppisen naisellinen nainen, joka tykkää korkokengistä, pupuista, vaaleanpunaisesta ja essu päällä leipomisesta. Kaikkien kohdalla se ei kuitenkaan ole niin. On paljon naisia, joiden feminiinisyyttä meidän yhteiskunnassa ei hyväksytä. Ja on paljon ihmisiä, joita meidän yhteiskunta pakottaa naisiksi, vaikkeivat he sitä olisi.
Vaikka itse satunkin elämään (biologisia lapsia vaille) meidän suomalaisen yhteiskunnan ideaalissa, kahden valkoisen, terveen, keskituloisen heteron avioliitossa, ei se kerta kaikkiaan ole ainoa oikea tapa elää ja olla olemassa. On jopa melkein kiusallista juhlia naistenpäivää, kun mun isoin tasa-arvo-ongelma on se, että mun euro onkin vain 76 senttiä.
Tiedän kyllä, oon äärimmäisen etuoikeutettu.
Joten ehkä nyt kuitenkin yritän lopettaa tämän paasauksen edes tämän verran lyhyeen, jotta päästäisiin kaikki viettämään tätä kaikkien naisten päivää. Tukemaan toinen toisiamme, ihan missä tahansa nyt toinen kannustusta saattaisi tarvita. Päästäisiin muistamaan kaikkia niitä ihmisiä lähellämme, jotka tänään kaipaisivat muistamista. Ja että niin tekisi ihan jokainen meistä. Ei pelkästään miehet.
Vaikka toki suosiollisesti katsoisimmekin miehiä, jos he tulisivat tänään kotiin vaaleanpunaisten ruusujen ja ihan törkeästi liian kalliiden tikkarikorkkareiden kanssa. Ei vaineskaan, halit riittää mulle paremmin kuin hyvin!
Hyvää naistenpäivää ihan jokaiselle!
Ps. Vähän jännittää kirjoittaa näin suoraan jostain muustakin kuin huulipunasta. Mikä on teidän tuomio, kiinnostaisiko kuulla enemmän muitakin höpinöitä? Koska mua kiinnostaisi kyllä kirjoittaa, ehkä jopa enemmän kuin kuppikakkuresepteistä!
Pps. Oman naaman kuvat ei tuntuneet erityisen sopiville tähän postaukseen, mutta Knockers-paita sitäkin enemmän, joten annoin mennä!
Niinpä, näitä ajatuksia on kiva lukea! Ja me itseasiassa kirjoitimme myös äidin kanssa tänään blogin postauksen että parasta tietty olisi jos koko naistenpäivää ei tarvitsi juhlia koska silloin sen toivoisi tarkoittavan sitä että sukupuolten välinen tasa-arvo on saavutettu :)
VastaaPoistaKiitos Laura, tosi kiva kuulla! :) Sanos muuta, se olisi jo aikas valtava askel kohti tasavertaisempaa maailmaa. Toisaalta kyllä rakastan myös sitä, että juhlitaan ihmisten tärkeyttä.. mutta olisi kiva tehdä se tavalla joka oikeasti heitä kunnioittaa! :)
PoistaHyvä teikä 💛 /A
VastaaPoistaJeeee kiitti murunen <3 <3
PoistaVasta nyt huomasin, että sulla on blogi! Hyvä Kirsi, kirjoita vaan rohkeasti kaikesta mikä kiinnostaa!
VastaaPoistaKiitos Milla! :) ja kiva kun eksyit tänne ja jätit vielä kommentinkin!
PoistaJa joo.. mulla ei ole tapana kovin usein tästä blogista oma-aloitteisesti puhua. En oikein ees tiedä miksi. Jollain tavalla kai tällainen harrastus vieläkin nolottaa. Varsinkin, kun en tee tätä omistautuneen, ammattimaisen hienosti vaan kirjoittelen mistä milloinkin enkä edes jaksa oikolukea :D
Mutta tässä viime kuukausien aikana oon vähän koittanut rohkaistua sillä saralla.. ja nyt tosiaan koitan rohkaistua kirjoittelemaan enemmän vähän pintaa syvemmältäkin. Kiitti rohkaisusta! :)
Niinpä niin, olen ylpeä siitä, että ajattelet noin! Kyllä äitejä ja isejä ja ystäviä ja naisia pitää rakastaa ja arvostaa jokaisena vuoden päivänä, ei vain tietyn kuukauden tiettynä päivänä. Toivon kovasti että kehitys yhteiskunnassa menee edelleen eteenpäin, kohti ymmärrystä siitä että jokainen meistä on arvokas sellaisena kuin on. Pikkaisen karsastan sanaa "suvaita", sillä omassa työssäni (tiedät kyllä missä) sille on tullut hieman sellainen alentuva merkitys, että ok, minä ylempiarvoinen voin suvaita touhuissani sinua eri näköistä tai eri maasta kotoisin olevaa. Ja juuri niin en halua ajatella enkä antaa muille sellaista kuvaa itsestäni.
VastaaPoistaJa ps. Ei tullut ruusuja eikä suklaata, mutta olin iloinen, kun korvapuustipulla oli päässyt pakastimen kylmyydestä odottamaan iltakaakaota kotiin tullessani! Ja se riitti mainiosti! Ja hieman toivon että teillekään ei ilmestynyt tikkarikorkkareita!
Kiitos äiti, onpa ihana kuulla <3
PoistaOi että, suvaita! Määkin olen yhä enemmän uhrannut ajatusta sanavalinnoille. Tuo suvaitseminen on kyllä yksi samaa sarjaa.. itse esimerkiksi mietin vähemmistö sanan käyttämistä. Joo, toki jotkut ihmisryhmät ovat vähemmistöjä ja heidän oikeuksiinsa tai hyvinvointiin tulee kiinnittää huomiota. Mutta sitten taas toisaalta vähemmistöistä puhuminen jotenkin uudelleen tuottaa sellaista todellisuutta, jossa joku on jotenkin erilainen ja vieläpä "vähemmän". Tosi mielenkiintoinen aihe ja en yhtään ymmärrä, että karsastat suvaitsemista sanana, vaikka tiedänkin, ettet sen merkitystä :)
Siinäpä ihana esimerkki arkipäiväisestä rakkauden teosta! Mää sain haaveilemani Muumimukin :)
Totta,toinen inhokki sana on kyllä "vähemmistö", koska silloin olet joka tapauksessa vähemmän jotain kuin joku toinen!!! Ja maallisiin asioihin palataksemme: saitpa sen muumimukin, jota joulupukki ei tuonut...
PoistaJep, sain ja ostin yhden vielä itsekin :D
PoistaMaija,
VastaaPoistahaluan vastata sulle, vaikka kuten pyysit niin en julkaissut toista kommenttiasi, kun ensimmäinen ei ollut tallentunut! :) Ensinnäkin - kiitos kun jaksoit taas jättää kommenttia, sun kanssa on aina ollut ihanaa vaihtaa ajatuksia.
Oon ehdottomasti sun kanssa samaa mieltä: naistenpäivä on hyvä hetki pysähtyä olemaan kiitollinen siitä tasa-arvotyöstä mitä Suomessakin on naisten oikeuksien puolesta ennen meidän aikaa (ja sen aikanakin) tehty. Todellakin olen kiitollinen. En tällä postauksella tarkoita lainkaan, etten olisi. Päin vastoin, sitä tuntuu vaikealle ottaa kaikkea tätä hyvää vastaan, kun tiedän, että niin monella ei ole näinkään hyvin.
Yksi esimerkki on just sunkin Facebookissa ja Instassa nostamat tyttölapset maissa, joissa naisten asema ei ole lähelläkään sitä mitä Suomessa. Vaikka pidänkin aina hirveän vaikeana valita järjestöä, jonka kautta lahjoittaa, niin oon sun kanssa ihan samaa mieltä, että kyllä meidän on tosi tärkeää antaa oamstamme (vaikkei sitä paljon olisikaan). Joni itse asiassa alkoi joululahjaksi mulle Planin kuukausilahjoittajaksi Tyttöjen oikeuksien puolesta. Toivottavasti meidänkin pienellä panoksella on merkitystä paremman maailman luomisessa :)