Ihan tavallinen lauantai… No ei todellakaan. Kello herätti 9.00 elämäni tärkeimpään päivään. Ei uskoisi kuinka paljon sitä saakaan aikaan vielä ennen kuin klo 13.00 näkisin Kirsin alttarilla hääpuvussa, jota en ollut vielä nähnyt. Yleensä aina torkutan vähintään 10 minuuttia herätystä, mutta tuona aamuna en. Nousin ylös katselemaan, olivatko muut jo hereillä vanhempieni luona ja näyttiväthän he olevan. Bestmanina ollut veljeni hääräsi jo monien askareittensa kanssa – Kiire ei kuitenkaan näkynyt minulle asti missään välissä.
Veljeni kanssa oltiin sovittu, että tehtäisiin aamulla jotain pientä, joka veisi mahdollista jännitystä pois häistä. Ei minua sen kummemmin jännittänyt mutta 20 minuutin pieni aamuhölkkä veljen kanssa teki terää. Hääpäivän sää näytti olevan täydellinen joten siitäkään ei tarvinnut murehtia. Kierrettiin tuttu pikkulenkki vanhempieni kotoa mäki alas ja Varastomyymälän kohdalta takaisin ylös. Hiki pintaan, mieli ja keho virkeäksi ja raikas suihku. Ei parempaa starttia olisi voinut toivoa.
Suihkun jälkeen minulla oli vielä pari käytännön järjestelyä hoidettavana. Hyppäsin autooni ja ajelin kaupungin toiselle puolelle Laajavuoreen, hääpaikan lähellä sijaitsevaan, Rantasipi-kylpylähotelliin, jossa Kirsi ja minä yöpysimme hääpäivän jälkeen pari yötä. Kävin kirjaamassa meille jo huoneen, ettei yömyöhällä enää tarvitsisi sitä hoitaa. Takaisin tullessa nappasin kyytiini Japen, valokuvaajakaverini Jaakko Perälän, joka napsi häissämme lisää kuvia Jaakko Sorviston ohessa. Oltiin sovittu, että Jape tulisi kuvailemaan aamutoimia minun luokseni, kun Jaakko Sorvisto oli Kirsin kanssa. Käytiin hakemassa kukkakaupasta vielä vieheet matkalla kotiin. Yhdentoista aikaan olin takaisin kotona vanhemmillani.
Täytyy sanoa, että aamupala on joskus uponnut helpomminkin. Tiesin, että Kirsi ei jännityksessään pystyisi varmaan edes niitä ostamiani karjalanpiirakoita syömään, mutta kyllä minullakin pari leipää ja kahvikupponen vaati sinnittelyä. Sain kuitenkin nauttia parvekkeella hetken omasta ajastani ja hengitellä raikasta ilmaa. Seuraavaksi olikin jo aika kaivaa puku pussistaan ulos.
Puku oli varta vasten teetetty ja Kirsi oli tehnyt minulle upean rusetin kaulaan solmittavaksi ja ainutlaatuiset kalvosinnapit laitettavaksi hihoihini. Kalvosinnapeissa oli erityinen sanoma kirjattuna ja sattumalta tuo viesti saikin hääpäivänä tuplamerkityksen. Siitä Kirsi kirjoittelee ehkä myöhemmin lisää.
Veljelläni sekä sulhaspoikina toimineilla siskoni kahdella pojalla ja Kirsin kummipojalla oli samanlaiset rusetit kaulassa. Olin harjoitellut hyvin rusettisolmua etukäteen, joten sain olla apuna myös veljeni rusettioperaatiossa. Värikkäät sukat ja uudet kengät jalkaan. Vaaleanpunaisesta neilikasta tehty viehe ja asu oli valmis. Suihkaus Hugo Bossin hajuvettä kruunuksi. Mielestäni olin kelpo sulhasen näköinen. Ainakin itsestä tuntui asussani siltä.
Kuvat: Jaakko Perälä
Ajelin hääpaikalle bestmanini kyydillä. Kirsille ja minulle rakas luottopeli, vuoden ’95 farkku-Corolla kuljetti meidät kirkolle. Äitini omistuksessa oleva ajopeli on kovasti myyntiuhan alla, mutta taistelen itse kovasti, että se säilyisi vielä meillä :) Matkalla kirkolle heitin vielä viimeisen haasteen bestmanilleni kun kirkon pihaan saavuttaessa muistin, että meidänhän piti ottaa mukaan sählymailat maila-/huiskakujaa varten kirkon portaille. Ei kuulemma tarvinnut murehtia sen enempää. Homma oli hoidossa.
Kuvat: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com
Sakastissa tapasin vielä vihkipappimme, joka oli vaihtunut edellisenä päivänä toiseen henkilöön. Minä kuulin tuon puhelimessa, mutta unohdin tietty Kirsille siitä ilmoittaa. No, kyllähän se sitten alttarilla selviäisi. Varsinaista jännitystä en mielestäni kyllä kokenut, mutta valokuvista päätellen ilmeeni sanoo kyllä toista. Veljeni heitti hyvää läppää tuttuun tapaansa ja jännittäminenkin oli mukavaa. Sen muistan jo kyllä, että alttarin viereen kaikkien sukulaisten ja kaverien eteen morsianta odotelemaan meneminen oli jännittävää. Miltähän Kirsi näyttää? Varmasti upealta, mutta kuinka upealta? Astuuko joku helman päälle? Lähteekö kurkustani tarpeeksi ääntä, että ’tahdon’ kuuluu tarpeeksi? Urkujen jylähdys täytti kirkon salissa vallinneen kevyen hiljaisuuden ja tunteet nousivat kunnolla pintaan. Pitkän käytävän päässä olleet ovet aukenivat.
Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com
Olipa ihana kirjoitus. Viimeisiä lauseita lukiessa nousi kyyneleet silmiin. Kelpo sulhanen sulla tosiaan :)
VastaaPoistaSama täällä :') Kiitos, niin se kyllä on, aivan ihana tyyppi!
PoistaApua, ihan kylmiä väreitä tuli. Jännittää jo nyt, vaikka hääpäivään on vielä 7kk!
VastaaPoistaVoi se aika hurahtaa niin nopeasti! Nyt nauti joka hetkestä sitä odotellessa :)
PoistaVoi iiik, kun alan taas muistelemaan tuota aamua ja päivää, kaunista säätä, sinua siellä alttarilla odottamassa. Oli niin ihana päivä, että ihan kylmät väreet tulee sitä muistellessa (eikä johdu -26 asteen pakkasesta!)ja taas tarinoille jatkoa odotellessa.
VastaaPoistaPakko vaan äimistellä, kuinka kätevästi tuo miesten valmistautuminen sujuu! Täällä oli paljon aikaisempi herätys (myös morsiamella) ja kampausta, meikkausta ja mitä kaikkea liekään...Ei kyllä kukaan olisi lenkille ehtinyt, mutta teki varmasti hyvää päästellä hetki jännitystä tuolla tavalla.
Kiitos vielä sulhaselle, rakkaalle vävyllemme, tästä kirjoituksesta! Kyllähän sitä vähän odoteltiinkin ja melkein jouduit jouluna kirjoituspuuhiin, mutta armahdettiin hieman :)!
Joni saa vielä itsekin vastailla näihin kommentteihin, mutta mua vähän huvitti myös se, että morsian heräsi 7.30 eikä ehtinyt tehdä muuta kuin istua laitettavana ja pukeutua :D
PoistaEhdithän sinä rääpiä karjalanpiirakoita, kuunnella hyvää musaa, rupatella ystäviesi (kaasot ja kampaaja) ja meidän kanssa,lompsia korkkareissa kasvimaalla ja metsässäkin...
PoistaNo joo, kyllähän sitä vähän muutakin onneksi ehti! Ja osan noista kun pystyi tehdä samalla kun istui laitettavana :)
PoistaKiva lukea myös Jonin ajatuksia. Hän on kuitenkin toinen päähenkilö teidän tarinassa. :)
VastaaPoista-Emilia
Niinhän ne väittää ;) Ei vaan, samaa mieltä! Musta on kiva päästä lukemaan myös muiden mukana olleiden näkökulmasta :)
PoistaIiih, tuleehan tälle tarinalle jatkoa, tuleehan?! Ei noin voi lopettaa kirjoitusta muuten!!
VastaaPoistaHehe, tuo Joni osasi kyllä näköjään heittää kehiin aika hyvän cliffhangerin :D Huomenna jatketaan videolla <3
Poista