Me nukuttiin häitä edeltävä yö erillään - Joni vanhempiensa luona ja minä omieni. Mun kainaloon tuli nukkumaan Milla -kaaso, mutta siinä puoli kympin aikaan perjantai-iltana, kun hääpaikalta vanhempieni luo saavuttiin, tulivat myös kaksi muuta kaasoa meidän kanssa istuskelemaan ja jännittelemään hetkeksi. Käytiin läpi hääpäivän ohjelmaa, aikataulua ja yksityiskohtia. Tytöt sovittivat ensimmäistä kertaa valmiita mekkojaan (ei onneksi tarvittu enää muutamaa pistoa enempää muutoksia). Jonikin kurvasi vielä pihaan bestmanin kanssa. Toivat vain pikaisesti hääpäivän iltapala- ja sunnuntain aamupalatarpeita, jotka äiti ja iskä heittivät hääpaikalle lauantai-aamuna. Se oli oikeastaan aika kivaa, niin sain omalta kullalta vielä pari ylimääräistä halia ennen jännittävää lauantaita.

Kello taisi olla melkein puoli kaksitoista, kun Alma ja Krista -kaasot lähtivät hipsimään omiin yöpaikkoihinsa sikeitä vetelemään. Siinä vaiheessa me Millan kanssa lähdettiin käymään saunassa. Sen jälkeen minä kuivailin hiukset kampaajani ohjeiden mukaan ja puolilta öin alkoi hääkynsien laittaminen! Oikein urakalla, koska keittiönpöydän ääressä kynsiä lakkasi lisäksi Milla -kaaso, äiti ja mun tätikin. Iskän tehtäväksi jäi vastata juomahuollosta. Otettiin saunan jälkeen vielä lasilliset valkkaria ja yhdet skumppaakin. Skumppapullo oli pakko avata, kun kerroin tarinaa mun ja Jonin reissusta Tallinnaan hääjuomia hakemaan - me nimittäin ostettiin maisteluun muutama pullo ja yksi niistä kuohuviineistä haisi suoraan sanottuna järkyttävälle pierulle. Siis niin kamalalle, että jouduttiin kaatamaan melkein pullollinen lavuaariin, vaikka maku ei mitenkään outo ollutkaan. Tuoksu vain. Vanhempieni kellarissa sattui nimittäin olla yksi pullo samaa kuohuvaa ja olihan meidän testattava onko tuo mielenkiintoinen tuoksu kyseisen merkin ominaistuoksu. Ei ollut!

Kello 00.43 olen julkaissut blogiin pienen postauksen. Täytyy sanoa, että oon edelleen sitä mieltä, että jotenkin ihmeellisesti sain tuohon postaukseen tiivistettyä mun sen hetken fiiliksen niin aidosti. Mua meinaa alkaa hieman hengästyttää, kun luen tuota tekstiä. Niistä lauseista tulee niin vahvasti mieleen se tunne, joka silloin oli. Innostus ja jännitys. En meinannut edes ymmärtää, että jännitti. Vaikka totisesti niin alkoi tehdä. Perhosia lenteli mahan pohjalla koko ajan!

Perjantai_3

Puolen kahden aikaan kömmittiin peiton alle ja koitettiin saada unta. Koko elämäni siihen päivään asti olin ollut varma, etten tule saamaan perjantain ja lauantain välisenä yönä unta, mutta jo päivästä perjantaina huomasin, että väsyttää niin kamalasti, että uni tulee ihan varmasti. Ihan heti se ei kuitenkaan tullut. Vähän aikaa sain pötkötellä ja varmistella, että hengittääkö vieressä nukkuva kaaso. Milla hengitti niin paljon kevyemmin kuin Joni, että meinasin välillä huolestua.

Kahden jälkeen näpyttelin Jonille vielä sähköpostin. Olin aiemmin ajatellut, että haluan kirjoittaa perjantaina odottavin fiiliksin Jonille kirjeen, jonka annan bestmanille hääpäivän aamuna Jonille annettavaksi. Perjantaihin ei kuitenkaan jäänyt sopivaa väliä, jolloin olisin ehtinyt käsin kirjettä kirjoittaa, joten päätin laittaa sähköpostin Jonille menemään. Siellä se kirje aamulla puhelimessa odottelisi. Tosin ei ollut vielä unilla Jonikaan ja hetken päästä sain kirjeeseeni ihanan vastauksen! Siitä tuli niin hyvä mieli. Onneksi Joni oli vielä hereillä ja vastasi. Voin ihan varmasti sanoa, että Jonin kirjoittamat sanat olivat se viimeinen tarvitsemani unilääke. Luin sen sähköpostikirjeen vielä muutaman kerran läpi ja kävin nukkumaan hymy huulilla. Niin onnellisena. Ja niissä fiiliksissä sain herätä myös elämäni ihanimpaan päivään melkein viiden tunnin unien jälkeen!