Moro taas! Blogihiljaisuus päättyy nyt - tämä on äitienpäivälahja omalle mammalle, joka tänä aamuna puhelimessa toivoi, että kirjoittaisin taas blogiin. Ollos hyvä mamma! Tiedättekö mikä on ollut syy viimeaikojen blogihiljaisuudelle? No hillitön kutsujen väkertäminen, joka huipentui siihen, että kutsut lähtivät postiin torstaina. Pienet tuuletukset ja villit voitontanssit tähän. Perjantaina ne olivat jo aika monelle saapuneet.. ja vaikka muutama kämmi mahtui myös matkaan, ollaan saatu kutsuista paljon postitiivista palautetta. Jeejee!

Mutta sitten otsikon aiheeseen. Muistatteko, kun kirjoittelin kenkiin totuttelemisesta? Ainakin sen postauksen kommenteissa kerroin siitä, kuinka tämän neidin ei tarvitse korkoihin totutella, kunhan kengät vaan ei hierrä ja on mukavat niin koroilla tepsutteleminen ei ole ongelma eikä mitään. No, tulin syömään sanani. Ja postauksessa on muuten luvassa myös vähän ällöä kuvamateriaalia, joten teitä on varoitettu!

No, tarinahan alkaa jo maaliskuun puolessa välin. Silloin kävi nimittäin niin, että astuin kuoppaan, pyöräytin nilkkani ja kaaduin. Seurauksena nilkasta venähtivät nivelsiteet. Sen piti olla ensin muutaman päivän juttu, mutta niin vaan kävi, että tässä sitä ollaan kaksi kuukautta myöhemmin ja nivelsiteet ovat edelleen erittäin löysät. Ortopedin käskystä mulla on edelleen käytössä (yötä päivää) nilkkatuki. Maksusitoumusta kuntoutukseen odotellaan vakuutusyhtiöstä ja ortopedini sanoi, että katsotaan sitten heinäkuun alussa kuntoutuksen jälkeen, onko nilkka jo kunnossa!

WP_20150510_18_12_41_Pro

Aha, just joo! Että sitten kaksi viikkoa ennen häitä katsotaan, kestääkö mun nilkka korkokengällä seisomista saati kävelemistä. Olisi nimittäin parempi kestää! Minähän vaikka teippaan nilkan paikoilleen ja liikkumattomaksi, jotta voin käyttöö mun rakkaita hääkenkiä. Ihan oikeasti. Enkä todellakaan käytä niitä tuohon hirveään nilkkatukeen yhdistettynä! Tällä hetkellä ilman mitään ei todellakaan onnistuisi korkkarikävely missään muotoa. Ja jotta homma menisi vielä mielenkiintoisemmaksi, potkaisin tänään vielä varpaani rappuun ja sain pottuvarpaaseen ilmeisesti hiusmurtuman. Lääkärireissu ei mennyt ihan putkeen, joten en saanut edes varmuutta diagnoosista. Hohhoi.

Mitähän mää ehdin tällä tahdilla vielä säheltää ennen häitä? Näköjään ainakin alamäkeen käveleminen ja rappuselle astuminen pitää kieltää multa kokonaan.

Ensimmäinen korkokenkäkoetus olisi ollut edessä vajaan viikon päästä, kun olen rakkaan ystävän häissä kaasona. Mutta niitä juhlia varten ostetut korkkarit jää nyt kyllä käyttämättä. En tiedä meneekö tän varpaan kanssa edes mitkään nätit balleriinat. Morsian onneksi sanoi, että häntä ei haittaa vaikka tulisin paljain varpain. Puukenkiä suositteli tohtori, mutta ei nyt sattumalta löydy kaapista moisia... tällä hetkellä pohdin sitä, puenko mintun värisen kaasonmekon kaveriksi tuon kuvottavan musta-oranssin nilkkatuen vai menenkö yhden päivän ilman. Sekään ei mikään tyylikkäin vaihtoehto ole.. on nimittäin himpun verran hiertänyt tässä männäviikkoina tuo nilkkatuki... auts!

WP_20150510_08_54_29_Pro

Mutta että sellaisia pohdintoja täällä. Juu, toki tiedän, että pieniähän nämä mun ongelmat on maailman mittakaavassa ja on ihmisiä joilla on oikeita ongelmia, eikä vaan murheita tyyriiden korkkareiden käytöstä. Tiedän. Mutta se, että jollain menee huonommin ei tarkoita sitä, etteikö mua saisi harmittaa venähtänyt nilkka, joka ei parane ja murtunut varvas siihen vielä lisäksi.

Jospa tää tästä.