Moikka taas kaikki! Viime viikonloppuna kirjoitellessani haaveilemastani morsiamenryöstöstä mun päähän pompahti ihan hauska idea - hääperinteitähän on ryöstön lisäksi vaikka kuinka paljon, joten mitäpä jos ottaisin blogiin perinneperjantai -postaussarjan, jossa joka perjantai nostan esiin jonkun hääperinteen ja kerron omia ajatuksiani sen suhteen. Muutamista jutuista olen jo aiemmin kertonut ilman perinneperjantai -otsikkoa, ja ne jutu löytyvät Perinteet - tunnisteen alta. Jos haluan klikkailla lukemaan, niin vanhemmista postauksista löytyy siis ajatuksiani morsiamen ryöstöstä, riisin heittämisestä, jostain vanhasta, uudesta, sinisestä ja lainatusta sekä sulhasen sukunimen ottamisesta.

Tänään luvassa mun ajatuksia hääparin ensikohtaamisesta hääpäivänä. Perinnehän on, että hääparin tulee nukkua häitä edeltävä yö eri katon alla ja kohdata hääpäivänä ensimmäistä kertaa vasta alttarilla. En tiedä onko tämä vain hääblogeissa näkynyt ilmiö, mutta musta tuntuu, että nykyään valtaosa pareista taitaa toimia tätä perinnettä vastaan. Monet parit haluavat käydä ottamassa potretteja ennen vihkimistä, jotta vieraat eivät joutuisi odottelemaan kuvauksen aikana. Lisäksi kuvaajan kanssa on mahdollista ottaa ennen vihkinäistä ihan kunnon "First look" -kuvat, joissa sulho yleensä seisoo selin paikalle saapuvaan morsiameen ja kameralle tallennetaan hääparin ilme, kun he ensimmäistä kertaa näkevät toisensa hääeleganssissa. Ja monet taas tykkäävät nukkua yhdessä omassa kodissaan ja myöskin laittautua ja siirtyä hääpaikalle rauhassa yhdessä.

Meillä mennään kuitenkin tässä asiassa sillä perinteisellä linjalla. Ennen hääpäivää yövytään eri paikoissa ja ensimmäisen kerran Joni saa nähdä mut hääpuvussa sillä hetkellä, kun kirkossa ovet aukeavat ja häämarssi soi. Meistä kumpikaan ei halua nähdä ennen sitä hetkeä. Se on yksi niistä jutuista, joita odotan kaikista eniten. Että näen Jonin ilmeen, kun se seisoo alttarilla mua odottamassa ja näkee mut ensimmäistä kertaa hääpuvussa ja täydessä tällingissä.

Ensikohtaaminen
Pelkään muutenkin, että meidän hääkuvat tulee näyttämään tälle. Hääamuun jännityksessä pelleilyriski sen kun kasvaisi. Tyylinäyte vuodelta 2011.

Se oli muistaakseni se Katherine Heiglin tähdittämä 27 Dresses -niminen leffa, jossa päähenkilö sanoo, että hänen mielestään paras hetki häissä on se, kun kirkon ovet aukeavat ja kaikki häävieraat kääntyvät katsomaan morsianta. Hän itse taas kääntyy katsomaan silloin sulhasta, jonka kasvoilla näkyy aina liikuttuminen ja onnellisuus. Kukaan ei vaan yleensä sitä ilmettä huomaa, kun keskittyvät katsomaan morsiamen saapumista. Ja se on yksi juttu joka on mun muistilistalla, jolle oon kirjannut asioita, joista haluan valokuvaajan kanssa puhua sitten, kun tavataan. Toivoisin nimittäin, että siinä ovien aukeamishetkessä kamera olisi suunnattu Joniin, eikä minuun. Mun saapumisesta ehtii kyllä räpsäistä jokusen kuvan kuitenkin, mutta sen ensimmäisen Jonin reaktion haluaisin saada kuviinkin tallennettua.

Tokihan sen ensimmäisen reaktion saisi tallennettua myös First look -kuvaushetkellä, mutta enpä tiedä. Mun täytyy sanoa, että aika harvassa on olleet ne ensikohtaamisen kuvasarjat, joista olen itse pitänyt. Mun mielestä niissä kuvissa näkyy usein ihan hirveän paljon jännitystä. Ja vähän sellaista, että nyt pitäisi tässä kameran edessä reagoida jotenkin erityisesti, mutta asiallisesti. Joten ennemmin kohdaan ensimmäisen kerran vasta siinä itse tilanteessa, jolloin keskitytään johonkin muuhun kuin poseeraamiseen. Mitään potretteja ei meikäläisestä voisi kuitenkaan ottaa ennen vihkimistä - oikeasti mää oon niin hirveä jännittäjä, etten varmasti pysty poseeraamaan ennen kuin jännin on ohi. Ainakaan ilman yrjöämpäriä. Nytkin kun ajattelen hääpäivän aamua, mua alkaa jännittämään niin paljon, että yököttää. Vedä syvään henkeä ja laske kymmeneen, Kirsi....

Mutta juu, sellaiset on meidän suunnitelmat hääpäivän ensimmäisen kohtaamisen osalta. Mites teillä? Mihin järjestelyyn te ootte päätyneet ja miksi?