Moikka taas kaikki! Viime viikonloppuna kirjoitellessani haaveilemastani morsiamenryöstöstä mun päähän pompahti ihan hauska idea - hääperinteitähän on ryöstön lisäksi vaikka kuinka paljon, joten mitäpä jos ottaisin blogiin perinneperjantai -postaussarjan, jossa joka perjantai nostan esiin jonkun hääperinteen ja kerron omia ajatuksiani sen suhteen. Muutamista jutuista olen jo aiemmin kertonut ilman perinneperjantai -otsikkoa, ja ne jutu löytyvät Perinteet - tunnisteen alta. Jos haluan klikkailla lukemaan, niin vanhemmista postauksista löytyy siis ajatuksiani morsiamen ryöstöstä, riisin heittämisestä, jostain vanhasta, uudesta, sinisestä ja lainatusta sekä sulhasen sukunimen ottamisesta.
Tänään luvassa mun ajatuksia hääparin ensikohtaamisesta hääpäivänä. Perinnehän on, että hääparin tulee nukkua häitä edeltävä yö eri katon alla ja kohdata hääpäivänä ensimmäistä kertaa vasta alttarilla. En tiedä onko tämä vain hääblogeissa näkynyt ilmiö, mutta musta tuntuu, että nykyään valtaosa pareista taitaa toimia tätä perinnettä vastaan. Monet parit haluavat käydä ottamassa potretteja ennen vihkimistä, jotta vieraat eivät joutuisi odottelemaan kuvauksen aikana. Lisäksi kuvaajan kanssa on mahdollista ottaa ennen vihkinäistä ihan kunnon "First look" -kuvat, joissa sulho yleensä seisoo selin paikalle saapuvaan morsiameen ja kameralle tallennetaan hääparin ilme, kun he ensimmäistä kertaa näkevät toisensa hääeleganssissa. Ja monet taas tykkäävät nukkua yhdessä omassa kodissaan ja myöskin laittautua ja siirtyä hääpaikalle rauhassa yhdessä.
Meillä mennään kuitenkin tässä asiassa sillä perinteisellä linjalla. Ennen hääpäivää yövytään eri paikoissa ja ensimmäisen kerran Joni saa nähdä mut hääpuvussa sillä hetkellä, kun kirkossa ovet aukeavat ja häämarssi soi. Meistä kumpikaan ei halua nähdä ennen sitä hetkeä. Se on yksi niistä jutuista, joita odotan kaikista eniten. Että näen Jonin ilmeen, kun se seisoo alttarilla mua odottamassa ja näkee mut ensimmäistä kertaa hääpuvussa ja täydessä tällingissä.
Pelkään muutenkin, että meidän hääkuvat tulee näyttämään tälle. Hääamuun jännityksessä pelleilyriski sen kun kasvaisi. Tyylinäyte vuodelta 2011.
Se oli muistaakseni se Katherine Heiglin tähdittämä 27 Dresses -niminen leffa, jossa päähenkilö sanoo, että hänen mielestään paras hetki häissä on se, kun kirkon ovet aukeavat ja kaikki häävieraat kääntyvät katsomaan morsianta. Hän itse taas kääntyy katsomaan silloin sulhasta, jonka kasvoilla näkyy aina liikuttuminen ja onnellisuus. Kukaan ei vaan yleensä sitä ilmettä huomaa, kun keskittyvät katsomaan morsiamen saapumista. Ja se on yksi juttu joka on mun muistilistalla, jolle oon kirjannut asioita, joista haluan valokuvaajan kanssa puhua sitten, kun tavataan. Toivoisin nimittäin, että siinä ovien aukeamishetkessä kamera olisi suunnattu Joniin, eikä minuun. Mun saapumisesta ehtii kyllä räpsäistä jokusen kuvan kuitenkin, mutta sen ensimmäisen Jonin reaktion haluaisin saada kuviinkin tallennettua.
Se oli muistaakseni se Katherine Heiglin tähdittämä 27 Dresses -niminen leffa, jossa päähenkilö sanoo, että hänen mielestään paras hetki häissä on se, kun kirkon ovet aukeavat ja kaikki häävieraat kääntyvät katsomaan morsianta. Hän itse taas kääntyy katsomaan silloin sulhasta, jonka kasvoilla näkyy aina liikuttuminen ja onnellisuus. Kukaan ei vaan yleensä sitä ilmettä huomaa, kun keskittyvät katsomaan morsiamen saapumista. Ja se on yksi juttu joka on mun muistilistalla, jolle oon kirjannut asioita, joista haluan valokuvaajan kanssa puhua sitten, kun tavataan. Toivoisin nimittäin, että siinä ovien aukeamishetkessä kamera olisi suunnattu Joniin, eikä minuun. Mun saapumisesta ehtii kyllä räpsäistä jokusen kuvan kuitenkin, mutta sen ensimmäisen Jonin reaktion haluaisin saada kuviinkin tallennettua.
Tokihan sen ensimmäisen reaktion saisi tallennettua myös First look -kuvaushetkellä, mutta enpä tiedä. Mun täytyy sanoa, että aika harvassa on olleet ne ensikohtaamisen kuvasarjat, joista olen itse pitänyt. Mun mielestä niissä kuvissa näkyy usein ihan hirveän paljon jännitystä. Ja vähän sellaista, että nyt pitäisi tässä kameran edessä reagoida jotenkin erityisesti, mutta asiallisesti. Joten ennemmin kohdaan ensimmäisen kerran vasta siinä itse tilanteessa, jolloin keskitytään johonkin muuhun kuin poseeraamiseen. Mitään potretteja ei meikäläisestä voisi kuitenkaan ottaa ennen vihkimistä - oikeasti mää oon niin hirveä jännittäjä, etten varmasti pysty poseeraamaan ennen kuin jännin on ohi. Ainakaan ilman yrjöämpäriä. Nytkin kun ajattelen hääpäivän aamua, mua alkaa jännittämään niin paljon, että yököttää. Vedä syvään henkeä ja laske kymmeneen, Kirsi....
Mutta juu, sellaiset on meidän suunnitelmat hääpäivän ensimmäisen kohtaamisen osalta. Mites teillä? Mihin järjestelyyn te ootte päätyneet ja miksi?
Hahaha, tämmösethän ois just legendaariset first look -kuvat! :D
VastaaPoistaOon ite kans pohdiskellut tätä ensinäkemisasiaa, mutta koska meidän juhlapaikalle on kirkolta niin lyhyt matka niin ihan aikasyistä otetaan näillä näkymin potretit ennen vihkimistä ettei vieraiden tarvi odotella juhlapaikalla kovin kauaa.
No mää pahoin pelkään, että tämmöiset tulee olemaan hääkuvat joka tapauksessa :D Asiallisuus on välillä vähän liian vaikeaa!
PoistaJep, ihan täysin ymmärrettävää ja vieraat tykkäävät :) Itsekään en tykkäisi niitä odotuttaa, mutta toisaalta en halua tinkiä siitä hetkestä kirkossa, kun ovet aukeavat ja nähdään ekan kerran!
Meidän häät on ensi viikolla. :) Perinteistä tykkään tosi paljon, mutta koska meillä on edellisenä päivänä maistraatissa vihkiminen ja sitten seuraavana päivänä kirkollinen siunaus sekä hääjuhla, nukumme yön kotona yhdessä. Sitten aamulla tiemme erkanevat, kunnes näemme sitten kirkossa (alttarilla). :) Ihan mieletöntä olisi ottaa sellainen kuva sulhasesta, kun ovet aukeavat. Kävimme eilen papin kanssa juttusilla ja harjoittelimme hieman, miten kaava tulee menemään. Meinasin alkaa pillittämään jo siinä, kun kävelin sulhasta kohti. Ja kun siihen ottaa mukaan sen oman isän, vieraat, marssin, niin voi että, kun maha kääntyy ympäri! :D Mä oon kans karmea jännittäjä ja varmasti ravaan veskissä hääaamuna. :D Tule toki lukemaan blogiani, jos et ole vielä sinne eksynyt. :) (talvinenmorsian.blogspot.fi)
VastaaPoistaVoi ei, teillä ei tosiaan ole enää kauan odotettavana, niin ihanaa! :) Onneksi se ei haittaa, vaikka herkistäisi, kyynelehtiminen ja kaikkien niiden ihanien tunteiden tunteminen on ihan sallittua! :) Hirveästi tsemppiä viimeisille päiville ennen tuota ihanaa hetkeä!
PoistaOi oon niin samoilla linjoilla sun kanssa :) Me päätettiin kanssa että pidetään tästä perinteestä kiinni.
VastaaPoistaOotan niin kovasti jo sitä hetkeä kun saa nähdä sulhon ilmeen kun ovet aukeaa.. voi että :)
Veikkaan et itkun pidättelemisessä on tekemistä.. :D ja mietin juuri tota ihan samaa, että haluan videokuvan
ja kameran olevan ensin sulhaseen päin että saa ikuistettua sen ensi katse ilmeen :P
No joo voin niin samaistua tuohon kyyneleiden pidättelemiseen! Meinaa nyt jos silmäkulmat kostua kun sitä hetkeä miettii :D
PoistaJa just näin - morsiameen ehtii zoomailla sitten myöhemminkin käytävän varrella, mutta niinä ensihetkinä olisi ihanaa saada kamerat kohti sulhoa :)
Mä haaveilin kyllä niistä first look-kuvista, mutta ne ei varmaan tule onnistumaan. Ollaan menossa salaa naimisiin ja suunnataan maistraattiin yhdessä kampaamolta, jossa vaihdetaan häämekko ja puku päälle. Kuvaajan kanssa ollaan sovittu vain vihkimostilaisuuden ja miljööpotrettien kuvaamisesta. Saa nähdä, ehkä hän voisi ikuistaa myös "ensitapaamisen"? :) Totta kuitenkin on, että alttarilla sen tulevan aviopuolison näkeminen on ainutlaatuisin tapa tavata täydessä tällingissä. Meillä kun ei tosiaan ole sitä alttariakaan niin öh... :D
VastaaPoistaPostasin juuri eilen hääkuvauksesta, kurkkaa ihmeessä :)
Tokihan se ensitapaaminen voi olla aivan yhtä ihana muuallakin kuin alttarilla.. varsinkin jos alttari ei kuulu suunnitelmiin ollenkaan! :)
PoistaKannattaa ilman muuta kysäistä kuvaajaa siihen ensikohtaamiseenkin, jos siltä yhtään tuntuu! Tai vähintään niin, että nakkaat vaikka puhelimen kampaajan käteen, joka sitten räpsäisee muutaman kuvan, kun astelet sulhasen eteen pukeutuneena ensimmäistä kertaa siellä kampaamossa! :) Eipä sillä väliä onko ne taidokkaan kuvaajan ottamia kuvia, tollakin tavalla saisi edes muutaman muiston tallennettua! :)
Täytyy varmaan kysellä, jos kuvaaja tai edes kampaaja voisi ottaa kuvan. Oma kamera siis mukaan vaan, ellei nyt ihan puhelinkuvilla mennä. Tärkeintä kuvissa kyllä on se fiilis eikä niinkään laite, jolla se on otettu :)
PoistaJoo ilman muuta! Juurikin niin, sama kai se vaikka olisivat vain kännykkäräpsyt! Mukavampi niitä on olla muistona kuin ei mitään :)
PoistaIhanaa, että teillä on mahdollisuus kahteen kuvaajaan; toinen kuvaa sinua ja isääsi ja toinen sulhoa! Itse en ehkä näe mitään, kun kyynellet sumentaa kaiken. Nytkin jo ko. hetkeä ajatellessa tulee tippa silmään... Kokemuksesta tiedän että jo se hetki kun urut päästävät ensimmäisen äänen, kyyneleet tulvahtaa.
VastaaPoistaVoisin kuvitella että saamme vieraat viihtymään teidän kuvauksen ajan. Vapaamuotoista seurustelua, ehkä pientä tarjoilua, lahjojen vastaanottamista jne. ja siirtymiseenkin menee hieman aikaa. Voidaan ilmoittaa etukäteen siitäkin, ettei ole hirveä tulipalokiire kaikilla turhaan!
Kivalta kuulostaa tuo perjantaiperinne -idea!
Ai niin.. mää en muistanut tästä asiasta kirjoittaessani koko toista kuvaajaa ollenkaan! :D
PoistaJa sama täällä.. kun laitan YouTubesta uruilla soitetun marssin soimaan niin alkaa kyyneleet kohota jo nyt :)
Eiköhän ne vieraat viihdy.. ei se niin pitkä aika kuitenkaan ole, ja juuri tollaista pientä aktiviteettiä kun siihen virittää niin kumma on jos eivät viihdy hetkeä!
Mulla on kauheen ristiriitaiset tunteet tästä ensinäkemisasiasta. Toisaalta oon haaveillut siitä, että nähdään toisemme vasta kirkon ovien avautuessa, mutta toisaalta en haluaisi odotuttaa vieraita kuvauksen takia kirkon jälkeenkään. First Look -kuvat ovat ideana ihana, mutta monesti ne tuntuu jollain tavalla teennäisiltä... Hmmm, tämä asia on sellainen, jota pitää pohtia kovasti ennen häitä.
VastaaPoistaMulla on ihan samat fiilikset.. tuo sun kommentti voisi olla kuin mun kirjoittama! Just samat haaveet ja samat huolet :) Tosin me tultiin siihen tulokseen, että pidetään se ensimmäinen hetki ja annetaan vieraide viihtyä hetki ilman meitä naposteltavien ja virvokkeiden parissa.. vähän jenkkihäiden "coctail hour" -tyyliin :) Tosin tilanne saattaisi olla erilainen, jos meidän vihkiminen alkaisi hirveän myöhään. Sillon en ehkä haluaisi vähäisemmistä juhlatunneista käyttää kuvaamiseen/odottamiseen :)
Poistamulla oli kanssa mielessä toi, että olis kiva tosiaan saada se sulhasen ilme tallennettua siinä vaiheessa kun ovet aukeaa ja ajattelin myös kuvaajalle tästä vinkata.. morsiollahan on siinä hieman pidempi matka talsia ja olla kuvattavana.. olis kyllä niin kiva juttu.. :)
VastaaPoistaNo joo just näin! :) nyt vaan äkkiä asia johonkin ylös, jotta muistaa varmasti mainita kuvaajalle hyvissä ajoin :)
PoistaJa taas oon sun kanssa samaa mieltä! :) -p-
VastaaPoistaHeh, kiva kuulla, että ajatukset osuu yksiin :)
PoistaLöysin blogisi jo kauan sitten ja kadotin sen saman tien. Nyt olen parissa päivässä ehtinyt lukea alusta asti tähän asti ja nyt vasta kehtasin kommentoida kun tämä ei ole enää niin kaukainen postaus (tuntui typerältä kirjoittaa postaukseen joka oli julkaistu jo puoli vuotta sitten :D ). Mutta siis meilläkin mennään perinteisesti ja nähdään vasta alttarilla :) mutta edellisestä yöstä erillään joudutaan ehkä luopumaan koska en halua yksin mennä hotelliin ja kaasot yöpyy miestensä kanssa hotellissa (kaasot yms läheiset tulee kaukaa joten joutuvat majoittumaan hotelliin). Mutta kyllä meidän on tarkoitus erkaantua heti aamusta niin että klo 16 kun on vihkiminen niin ollaan tarpeeksi ikävöissämme :D ps. Kiva blogi!
VastaaPoistaKiva kun löysit takaisin! :) Kiitos kehuista ja tervetuloa matkaan!
PoistaMua ei haittaa ollenkaan vaikka kommentoisi kuinka kauas. Mää kuitenkin luen kaikki kommentit ja yhtä ilolla vastaan kaikkiin, vaikka vanha postaus olisikin :)
Eikö kukaan kaasoista suostuisi tulla nukkumaan sun kainaloon? Toki ymmärrän, että kun hotelliin miehensä kanssa pääsevät niin kiva senkin kanssa on nukkua, mutta itse ainakin kaasona menisin morsiamen kanssa, jos se yhtään vaan haluaisi..Ja eiköhän mieskin yksin pärjäisi :)
Mutta juu, ehdttehän te silti olla erossa ja toisianne ikävöidä, vaikka viekukkain heräisittekin :) Pääasia, että itsestä tuntuu hyvälle! :D