Miniloma Roomassa

Voin ilomielin täyttää pyöreitä vähän useamminkin, jos niiden varjolla pääsee jatkossakin Roomaan! Vaikka maaliskuu oli sanalla sanoen haastava, saatiin onneksi pidettyä kiinni edes tästä mun kolmekymppislahjasta, minilomasta Roomaan. Eikä Rooma taaskaan pettänyt, päin vastoin! Otti avosylin vastaan ja piti niin hyvänä, että vannonttiin edelleen ikuista rakkautta ikuista kaupunkia kohtaan.

Loma meni juuri niin kuin miniloman vanhaan kotikaupunkiin pitääkin mennä: lempiravintoloita, vanhojen muistelua, kuohuvaa, gelatoa, autuasta joutenoloa ja vähintään yksi supplì vielä sen jälkeen, kun pitäisi jo lopettaa.

Toistan itseäni liian monennen kerran, mutta Rooma on ihan paras! Siellä on mun lempparein ravintola koko maailmassa, Formula Uno. Siellä on historiaa ja taidetta enemmän kuin yhtenä elinikänä jaksaisi itseensä imeä. On loputtomia iltoja, halpaa kuohuvaa ja suloisia vanhoja setiä vakikuppiloissaan. Toki siellä on myös sotkua, ryysistä ja hälinää. Mutta Roomassa nekin vaan huvittavat. Niin tekee myös usein ihan luokattoman huonosti toimiva joukkoliikenne.

Sanokaa mun sanoneen, kyllä se bussi sieltä vielä tulee. Ja todennäköisesi tuleekin kolme peräkanaa. Heti kun kuskit ovat juoneet yhdessä kahvinsa päätepysäkillä. Mikäs on odotellessa, kun olet Roomassa. Pitäähän sitä nyt bussikuskeille espressotaukonsa suoda. Ja kuka haluaisi kahvitella yksin, jos voi kahvitella ystävän kanssa?

Tässä pieni kuvapäiväkirja Roomasta. Toivottavasti kuvista välittyy se, miksi kaupungista niin pidän. Ja palaillaan Rooman tarinoilla vielä myöhemmin! Più tardi!