7 SYNTIÄNI

12.40

Blogeissa pyöri keväämmällä haastepostauksia, joissa jaettiin seitsämän syntiä eri otsikoiden alta. Ideaa vähän muokaten, tässäpä tulisi oma, hyvin rehellinen synnintunnustukseni ihmissuhteiden, elämäntapojen ja muiden tottumusten maailmasta.

  1. Voisin syödä sipsejä ja ranskalaisia loputtomiin
    Siinä on mun ihan ehdotton herkuttelusynti numero yksi. Leffaillan (tai ihan perus tiistainkin) herkku numero yksi on aina sipsit! Lisäksi mulla meni varmaan vuosia, että ravintolassa tilasin annoksen sen perusteella, että lisukkeena on ranskikset. Njams!


  2. En melkein ikinä soita ystäville
    Asun kaukana monista ystävistäni, mutta silti en melkein koskaan soita niille. Se ei johdu siitä, ettenkö välittäisi, kaipaisi tai olisi kiinnostunut kuulumisista. Mää en vaan tykkää hirveästi puhua puhelimessa, joten en saa soitettua ja ennemmin laitan viestiä. Mielelläni kyllä vastaan ja rupattelen, kun mulle soitetaan. Mutta jos en ole puhelimen ääressä sen soidessa, oon ihan äärimmäisen huono soittamaan edes takaisin.


  3. Syytän välillä puolisoa omista valinnoistani
    Jos Jonilla sattuu olla menoja tai vaikka työreissupäivä, haluan yleensä itse sillä aikaa tehdä kotona suursiivouksen, käydä kaupassa ja valmistella viikon tai viikonlopun ruuat. Ja sitten kun toinen tulee kotiin, saatan syyttää sitä siitä, että oon joutunut yksin raatamaan koko päivän ja illan. Siis siitä huolimatta, että oon itse päättänyt tehdä sen kaiken, vaikka Joni on yleensä jopa ehdottanut yhdessä siivoamista.


  4. En voi pitää sormiani erossa finneistä ja mustapäistä
    Monta kertaa on tullut tehtyä pyhä päätös, että en saa näpertää kasvojeni ihoa, mutta ei se koskaan pidä. En vaan kertakaikkiaan pysty antamaan näpyn parantua itsestään, vaan sormet hakeutuu aina näpertämään ja sitten saakin parannella tulehtunutta ihoa.


  5. Yksin kotona ollessani valvon yömyöhään, vaikka seuraavana päivänä olisi töitä
    Mulle on tosi vaikeaa käydä nukkumaan, jos oon yksin kotona. Siksi on tullut annettua itselleni lupa kukkua silloin  yömyöhään, vaikka seuraavana päivänä olisikin töitä. Yleensä otan sänkyyn joko läppärin tv-sarjojen katselemiseen tai kirjan luettavaksi. Ei missään nimessä fiksua, vaikka kyllä sen seuraavan päivän aina hyvin jaksaa vähemmilläkin unilla, jos on muuten lähiaikoina nukkunut hyvin.


  6. Pahimpaan banaanikärpäsaikaan en kierrätä biojätettä
    Tälle ei ole mitään oikeutettavaa puolustusta ja tämä tapa pitäisi ihan ehdottomasti parantaa! On vaan niin hermostuttavaa, kun loppukesän pahimaan banaanikärpäsaikaan niitä kuhisee ihan tolkuttomasti. Siksi kerätään ennemmin kaikki taloyhtiön roskikseen menevä samaan pieneen roskapussiin, jonka voi viedä päivittäin töihin lähtiessä.. Biojätettä siis keräämme pestävään astiaan ja sen kanssa päivittäinen tuusaaminen tuntuu liian työläälle. Kamalaa, mutta oli vielä tänäkin kesänä totta.


  7. Yksin kotona ollessa annan kodin sotkeentua ja siivoan vasta just ennen puolison paluuta
    En todellakaan tiedä miksi, mutta jos oon vaikka pari päivää yksin kotona, jää koko sen ajan tiskit pöydille, kauppakassit lattialle, pyykkiin menevät vaatteet sohville ja niin edes päin. Annan kaiken sotkun kasaantua yksin ollessani ja raivaan kämpän taas miellyttävämpään kuntoon vasta sitten, kun puoliso on palaamassa kotiin. Viihdyn siis itsekin ennemmin siistissä kämpässä, mutta kun olen yksin, en tee edes normaaleita asioita, kuten laita tiskejä koneeseen!

Huh, sellaisia tunnustuksia oikeasta elämästä. Tuli ihan sellainen olo tekstiä lukiessa, että en taida kuulostaa kovin miellyttävälle tyypille tämän listan perusteella, apua. Pakko koittaa ajatella asiaa positiivisen kautta - asioita voi muuttaa vasta sen jälkeen, kun niistä tulee tietoiseksi! Mutta jos teen parannuksen tärkeimpien asioiden suhteen eli alan soittaa ystäville, kierrättää biojätettä myös ne pari banaanikärpäsviikkoa ja syytän vain itseäni huonoista valinnoistani, niin saanhan edelleen herkutella sipseillä ja valvoa välillä liian myöhään? Saanhan?

Millaisia huonoja tapoja sulla on? Ja löytyykö jotain samoja kuin mun listalla on?

POLKKATUKAN VUOSIPÄIVÄ

21.02

Niin vaan on  kokonainen vuosi vierähtänyt siitä, kun pätkäisin puoli metriä hiuksistani pois. Ihan hullua! Olin ollut käytännössä aina pitkähiuksinen. Viimeksi näin lyhyet hiukset mulla oli kai kolmosluokalla eli 20 vuotta sitten.

Hiusten pätkäiseminen ei oo kyllä kaduttanut hetkeäkään. Aiemmin olin ihan varma, että niin kävisi, mutta pohdin tätä muutosta vuosia, joten kun lopulta sen tein, olin aika varma. Silti se täytyy kyllä sanoa, että en edelleenkään tunne oloani lyhythiuksiseksi. Tiedättekö, sitä on vain jotenkin alitajuisesti luonut tietyn kuvan itsestään, eikä se välttämättä muutu, vaikka joku asia ulkoisesti muuttuisikin.

Sama oli mulla myös yläasteella, kun halusin värjätä pitkät, vaaleat hiukseni ruskeaksi. Niin teinkin, mutta tunsin oloni vaaleahiuksiseksi koko ajan. Ja sama identiteetti taisi jatkua muidenkin silmissä.

Meidän yläasteella oli nimittäin tapana, että ysiluokkalaiset pitävät huolen Lucian päivän juhlallisuuksista. Yksi valitaan Lucia-neidoksi ja hän enkelikuoron ja tonttujen kera kiertää luokissa laulamassa ja jakamassa pipareita. No, perinteisestihän Lucia-neidoilla oli aina vaaleat, pitkät kiharat hiukset, mutta meidän ysivuonna Lucian virkaa toimitin minä ruskeine hiuksineni. Oikeastihan hiustenvärillä ei tietenkään ole mitään väliä, mutta mua aina naurattaa muisto siitä, kun joku isoon ääneen kuulutti koulussa, että kyllä Kirsi voi ruskeahiuksisenakin olla Lucia, kun on sisimmässään niin blondi. Luulen, ettei se ollut kehu, mutta naurattaa silti!

Joten yksi pitkähiuksinen blondi se täällä kirjoittelee kuin hiukset olisivat maailman tärkein asia. Eivät todellakaan ole, mutta pakko tunnustaa, että hämmentävän iso osa identiteettiä ainakin minulla. Polkkatukan pätkäiseminen ei onneksi aiheuttanut identiteettikriisiä, mutta aika paljon muutoksia hiusrutiineihin. Nämä kuivuvat niin paljon nopeammin, tarvitsevat paljon enemmän laittamista, mutta osaan niihin paljon vähemmän kampauksia.

Joitain kikkoja ja kampauksia on tässä vuoden aikana tullut opittua, joten ajattelin jakaa niitä teillekin. Pitkä polkkatukka kun on ollut varmaan se kaikista suosituin hiusmalli parin viime vuoden ajan. Mulla on ihan hullu videoinnostus parhaillaan, joten ajattelin jakaa hiusvinkkejä siinä formaatissa piakkoin!

Pidätkö mua ihan hulluna, kun leikkasin pitkät kutrit pois? Vai toimiiko lyhyt paremmin? Tein lauantaina virallisen polkkatukan vuosipäivän kunniaksi Instagram-kyselyn, että kumpi toimii paremmin. 86 prosenttia äänistä meni polkkatukalle, joten insta-kansan kanta oli selkeä!

ANNA TUULEN PUHDISTAA

16.00
"Anna tuulen puhdistaa,
nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin,
kevätmyrskyn kastella, mekko liimata kiinni vartaloosi,
olet kaunis, kaunis, ja maailma on sun."

Ylläolevat sanat on Tehosekottimen Maailma on sun-kappaleesta ja ihan mun suosikit. Tiedättekö, ne vaan on ihan oikeassa! Viimeisin vuosi on ollut ehkä mun aikuiselämän innostavin. Oon päässyt opiskelemaan alaa, josta oon ihan aikuisten oikeasti innoissani, ja tehnyt ihanassa porukassa vastuullista työtä, jolla on oikeasti merkitys. Mutta samalla mun aivot on olleet kovemmassa käytössä kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Siksi niitä on tarvinnut myös tuulettaa!

Helsingissä on eilen ja tänään satanut kaatamalla vettä, joten en voinut vastustaa tästä aiheesta kirjoittamista. Koska mun mielestä ihan paras keino tuulettaa aivoja, on oikeasti tuulettaa niitä! Kokeilepa joskus, kun aivot on tukossa. Seiso silmät kiinni raittiissa ilmassa ja anna tuulen puhdistaa. Sen voi melkein tuntea, kun tuuli menee toisesta korvasta sisään, myllertää ajatukset raikkaiksi ja kaikki se myllerrys puhaltaa toisesta korvasta ulos. Mitä tuulisempi keli sen parempi.

Pari viikkoa sitten viikonloppuna mulla oli ihan mahdottoman uuvahtanut olo, henkisesti siis. Mutta onneksi ihan kuin olis tilattu, tuli oikein kunnon sade ja myrsky. Menin ensin seisomaan parvekkeelle sateeseen - kerrankin lasiton parveke oli positiivinen asia! Mutta vielä muuttui paremmaksi! Nimittäin Joni ehdotti, että eiköhän lähdetä kunnolla ulos.

Me asuttiin Jyväskylässä Lutakossa, ihan lähellä oli sekä uimaranta että Aaltopuisto. Se on sellainen nurmialue, joka on muotoiltu kumpuilevaksi. Silloin meillä oli tapana lähteä monesti kaatosateella uimaan ja yleensä jatkettiin uinnin jälkeen vielä Aaltopuistoon juoksentelemaan. Otettiin täysiä vauhtia ja liu'uttiin alamäkeen kunnon liukkareilla.

Joten joko arvaatte mitä tehtiin pari viikkoa sitten? Tietenkin. Lähdettiin läheiseen rantaan juoksemaan sateessa. Juostiin liukuja nurmikolle, heitettiin kuperkeikkoja ja tehtiin vesisade-enkeleitä. Hitto vie, se oli parasta!

Väitän kyllä, ettei oo olemassa mitään parempaa tapaa nollata ajatuksia kuin heittäytyä luonnonvoimien virkistettäväksi. Ehkä se johtuu osin siitä, että se muistuttaa hyvin siitä kuinka pieni osanen itse on tätä maailmaa. Kuinka pieniä omat murheet on. Tai ehkä se vaan oikeasti tuulettaa aivoja ja pesee kuonaa pois. En tiedä. Joka tapauksessa toimii. Suosittelen.

Dublin 2018-41 Dublin 2018-70 Dublin 2018-54
Nää kuvat ei ole viime viikkojen tuulista vaan oikeasti jo keväiseltä Dublinin reissulta. Silloin tehtiin päiväretki lähellä sijaitsevaan Howthiin. Käytiin kävelemässä rantakallioilla kulkevaa maisemareittiä pitkin. Istuttiin kallioilla ja nähtiin pyöriäisiä. Ja annettiin tuulen puhdistaa. Ihan paras päivä! Suosittelen sitäkin!

Kuulostaako ihan hullulle? Miten sää tykkäät tuulettua? Saa kommentoida!

@Instagram