Hyvää naistenpäivää itse kullekin säädylle!

Halusin tänäkin vuonna kirjoittaa jotain naistenpäivän kunniaksi, mutta tästä tulikin vähän erilainen naistenpäiväpostaus. Se johtuu ihan vain siitä, että viimeisen vuoden aikana mun ajatukset on jatkaneet samoilla (ilmeisesti vuoristoradan) raiteilla kuin ehkä vuosikymmenen ajan jo. Vuosi vuodelta mun ajatukset tuntuvat vääntyvän aina uuteen uskoon. Mutta uskallan väittää, että vuosi vuodelta parempaan sellaisen. Vielä entistäkin avoimempaan, suvaitsevampaan ja vähemmän mustavalkoiseen. 50 shades of grey - se on ilmeisesti mun naistenpäiväajatusten teema.

Ensinnäkin, en kehota miehiä ostamaan tänään naisille kukkia tai suklaata (enhän mää edes tykkää suklaasta). En kerta kaikkiaan meinaa jaksaa sitä, jos naistenpäivässä on kyse vain vanhasta kahden vaihtoehdon sukupuolikäsityksestä. Tai vielä vanhempien sukupuolistereotypioiden vahvistamisesta. Siitä, että nainen on se heikompi tässä yhteiskunnassa. Se jota miehen pitää hoivata ja hemmotella sekä kerran vuodessa juhlia, kun eihän se itsekään pärjää

Toivottavasti ymmärrätte, etten tarkoita sitä, etteikö naiselle saisi ostaa lahjoja. Tänään tai koskaan muulloinkaan, tietenkin saa! Tarkoitan vaan sitä, että eikö naisia (tai ketä tahansa) voisi muistaa ja lahjoa ihan koska tahansa. Vähän niin kuin ystävänpäivä! Tuskin olen ainoa, joka on ystävänpäivänä muistanut ystäviään ja ajatellut samalla, että onneksi ystävänpäivä on joka päivä. Vähän sama juttu tämän naistenpäivän suhteen. Eikö se voisi olla joka päivä?

Tai jos naistenpäivä on vain tänään, niin sopisiko teille, että siinä olisi kyse naisten voimaannuttamisesta ja arvostamisesta? Ihan kaikkien naisten.

Mun päässäni nuo edelliset kolme sanaa ovat ne painavimmat naistenpäiväsanat tänä vuonna. Mut itseni on syntymän jälkeen määritelty meidän kahdesta laillisesta sukupuolesta naiseksi ja itse satun olemaan siihen varsin tyytyväinen. Satun vieläpä olemaan stereotyyppisen naisellinen nainen, joka tykkää korkokengistä, pupuista, vaaleanpunaisesta ja essu päällä leipomisesta. Kaikkien kohdalla se ei kuitenkaan ole niin. On paljon naisia, joiden feminiinisyyttä meidän yhteiskunnassa ei hyväksytä. Ja on paljon ihmisiä, joita meidän yhteiskunta pakottaa naisiksi, vaikkeivat he sitä olisi.

Vaikka itse satunkin elämään (biologisia lapsia vaille) meidän suomalaisen yhteiskunnan ideaalissa, kahden valkoisen, terveen, keskituloisen heteron avioliitossa, ei se kerta kaikkiaan ole ainoa oikea tapa elää ja olla olemassa. On jopa melkein kiusallista juhlia naistenpäivää, kun mun isoin tasa-arvo-ongelma on se, että mun euro onkin vain 76 senttiä.

Tiedän kyllä, oon äärimmäisen etuoikeutettu.

Joten ehkä nyt kuitenkin yritän lopettaa tämän paasauksen edes tämän verran lyhyeen, jotta päästäisiin kaikki viettämään tätä kaikkien naisten päivää. Tukemaan toinen toisiamme, ihan missä tahansa nyt toinen kannustusta saattaisi tarvita. Päästäisiin muistamaan kaikkia niitä ihmisiä lähellämme, jotka tänään kaipaisivat muistamista. Ja että niin tekisi ihan jokainen meistä. Ei pelkästään miehet.

Vaikka toki suosiollisesti katsoisimmekin miehiä, jos he tulisivat tänään kotiin vaaleanpunaisten ruusujen ja ihan törkeästi liian kalliiden tikkarikorkkareiden kanssa. Ei vaineskaan, halit riittää mulle paremmin kuin hyvin!

Hyvää naistenpäivää ihan jokaiselle!

Ps. Vähän jännittää kirjoittaa näin suoraan jostain muustakin kuin huulipunasta. Mikä on teidän tuomio, kiinnostaisiko kuulla enemmän muitakin höpinöitä? Koska mua kiinnostaisi kyllä kirjoittaa, ehkä jopa enemmän kuin kuppikakkuresepteistä!

Pps. Oman naaman kuvat ei tuntuneet erityisen sopiville tähän postaukseen, mutta Knockers-paita sitäkin enemmän, joten annoin mennä!
PB120167