Moikka vaan kaikille! Miten teidän viikonloppunne sujuivat? Mulla oikein mukavasti. Vietettiin rakkaan ystävän baby showereita pienellä porukalla. Syötiin, istuttiin paljussa, tehtiin lumienkeleitä, ommeltiin vauvapesää, luettiin vanhoja päiväkirjoja, naurettiin mahat kippurassa ja pelattiin joka maun rae -rulettia. Ja koska oltiin Keski-Suomessa päästiin juomaan isänpäiväkahvit sekä mun vanhempien luona, että anoppilassa.

Niin ihanaa kuin onkin päästä viettämään aikaa kaukana kotipuolessa asuvien rakkaiden kanssa, niin mulle meinasi kyllä iskeä viikonloppuna ihan totaalinen matkaväsymys ja lohduton koti-ikävä tänne Helsinkiin. Ei sillä, että tämä kaupunkina olisi mulle mitenkään erityisen rakas, tai että tämä asuntokaan olisi mun sydämen valitsema koti, mutta hitsi vieköön... kyllä koti on siellä missä on oma sänky, omat vaatteet, omat astiat ja omat aikataulut. Niin ja home is where the bra is not!

Meidän on tullut tänä syksynä ajeltua nelostietä useammin kuin laki sallii. Jonin työkuviot ovat vieneet sitä reissuun ja kun ne reissut ovat usein suuntautuneet Keski-Suomeen, mistä ollaan molemmat kotoisin, olen tietty  lähtenyt mukaan. Viime viikollakin ehdittiin olla kokonaista kolme yötä kotona. Nyt muistelen, että meillä on luvassa kaksi viikonloppua ihan vaan kotona. Jestas mitä luksusta. Kaikki tämä epäsäännöllisyys ja autossa istuminen ja väsymys tuntuvat ottaneen veronsa myös mun vastustuskyvyltä, nimittäin flunssaa meinaa pukata päälle. Tai on meinannut pukata jo pitkään, mutta tänään heräsin sen verran kookas kaktus kurkussani, että luulenpa vihdoin häviäväni tän kamppailun.

2314b5
| NEULE - LINDEX (MISSONI) | FARKUT - CUBUS | KYNSILLÄ - OPI IN THE CABLE CAR-POOL LANE |

Joten päätin laittaa eettteriin nämä yhdet varastosta löytyvät lumiset asukuvat. Muutakaan materiaalia ei tässä olotilassa ole puhtia luoda. Mulla oli muuten pitkään, ja on kai vähän vieläkin, sellainen periaate, että välttelen viimeiseen asti julkaisemasta kaksia asukuvia peräjälkeen, koska mun mielestä se tuntuu liialliselle oman naaman postaamiselle. Haha. Toisaalta taas on kiva kun kerrankin varastosta löytyy asukuvia joita julkaista. Joten nautitaan sitten siitä!

Ylipäänsä omien kuvien ja asukuvien postaamista olen pohtinut viime aikoina aika lailla. Luonnoksissa onkin hautumassa postaus, jossa pohdin sitä, miksi aikuinen nainen harrastaa omien kuvien nettiin laittamista ja vaatteidensa kuvaamista. Sitä on ollut yllättävän mielenkiintoista pysähtyä pohtimaan.

Tästä asusta mulla ei ole mitään sen kummallisempaa sanottavaa. Neule on neljä vuotta vanhasta Lindexin Missoni -mallistosta ja käytän sitä aivan liian vähän siihen nähden kuinka paljon siitä pidän. Silloin ennen vanhaan tuo toimi mulla mekkona, mutta pidän siitä nykyään ihan hurjasti pitkänä neuleena. Erityisesti pidän siitä, että siinä on myös vähän väriä ja kuviota mukana. Yksivärisyys ja varsinkin musta, harmaa ja valkoinen sellainen, on ollut viime vuosina niin valtavassa ylivallassa blogimaailmassa, että sitä meinaa välillä hukkua muiden tyylin ja trendien pyörteisiin ja unohtaa omat mieltymyksensä kokonaan. Minä kun satun pitämään väreistä, printeistä ja röyhelöistä. Pidän kyllä mustasta ja yksinkertaisestakin, mutta kyllä minä pitkällä aikavälillä kuolisin tylsyyteen, jos pukeutuisin lopun ikääni pelkkään kapealinjaiseen mustaan. 

Niin ja se piti vielä tästä kokonaisuudesta sanoa, että hiuksissa on mun tän syksyn ehdoton suosikkikampaus ja parastahan siinä on se, että se valmistuu noin kymmenessä sekunnissa. Niin ja huulilla pitäisi ehdottomasti olla jotain tummempaa punaa, jotain ruskeaan taittavaa viininpunaista esimerkiksi.. mutta eipä ole, koska mulla ei vaan ole yhtään sellaista!

Mitä pidätte tästä asusta? Onko joku muukin huomannut joskus hukkuvansa trendien suohon niin, että havahtuu jossain vaiheessa siihen, ettei se olekaan yhtään omaa itseään? Entäpä onko joukossa kohtalontovereita flunssaa vastaan taistelussa? Toivottavasti ei ole ja te olette pysyneet terveinä!