190915_Kirsi&Joni_TTD_2015-61
Kuva: Jaakko Perälä www.jaakkoperala.com

Mun piti tulla kirjoittelemaan tänään huulikiilloista, mutta tiedättekö mulla ei ole yhtään huulikiilto-olo. Sen sijaan mulla on samanlainen olo kuin mulla oli kaksi vuotta sitten syksyllä joka ikinen torstaiaamu, kun olin istunut Turussa aamukuudelta kohti Jyväskylää starttaavaan junaan. Väsynyt ja jotenkin surumielinen. Tänäänkin sen saman fiiliksen on aiheuttanut liian aikainen junamatka liian yksin ja liian vähillä yöunilla. Tää aamu poikkesi noista vanhoista muistoista vaan siinä, että mun puhelimen kuulokeliitäntä on rikki, joten en voinut kuunnella mun junamusalistaa. Sellaista Spotify -listaa, jonka silloin viikoittaista junamatkaa varten tein. Se on täynnä surumielistä ja haikeaa musiikkia, joka tuntui olevan ainoa sopiva vaihtoehto niihin hetkiin, kun torkuin pikajunan kolisevassa vaunussa kohti Tamperetta ja junan vaihtoa.

Ollaan oltu viikko Keski-Suomessa ja tänään hurautin junalla tänne kotiin, kun Joni suuntasi viettämään pidennettyä viikonloppua kertausharjoitusten merkeissä. Kotiin tultuani kävin ruokakaupassa (Rooman ja Keski-Suomen reissujen jälkeen kaapissa ei ollut oikeasti mitään) ja laitoin pyykkikoneen pyörimään. Koitin miettiä, että lähtisinkö pyykkien pysähdyttyä juoksulenkille vai menisinkö päiväunille - kroppa nimittäin huutaa molempia, ihan täyttä kurkkua. Päätin saavani enemmän virtaa juoksemisesta ja olin hirmuisan tyytyväinen itseeni. Ihan vaan huomatakseni, että olin just laittanut vahingossa mun ainoat juoksurintsikat sinne pyykkikoneeseen. Argh. Joten ei juoksulenkkiä.

Päätin sitten keittää ison tonkan vihreää teetä ja tulla sohvalle viltin alle näpyttelemään blogiin. Katsoin postausluonnoksia ja totesin, että ei. Ei huulikiiltoasiaa tänään.

Välillä on kai ihan okei tulla vaan kirjoittelemaan mistä vaan mitä sylki väsymys suuhun tuo. Kuitenkin, elämästähän tämäkin blogi kertoo ja tällaista se elämä on. Että välillä väsyttää ja on ihan hirveä ikävä.

Onneksi just silloin saattaa löytää matkakassistaan oman rakkaan sinne jemmaaman yöpaidan, joka tuoksuu ihan sille 

Ps. Kuva on yksi meidän tosi hyvän ystävän ottama Trash The Dress -kuvauspäivän otoksista ja päätyi tähän postaukseen ihan vaan siksi, että mikäpä olisi tällaisiin haikeisiin ja ikävöiviin fiiliksiin sopivampi, ellei kuva, jossa pötköttää hääpuvussaan marjamättäässä?