Risotto_2

Minä jätin vuodenvaihteessa ruokavaliostani lihan pois. Valintani on herättänyt paljon kysymyksiä ja kiinnostustakin, kun siitä olen ihmisille kertonut. Sama juttu oli myös täällä blogin puolella asian esiin tuotuani. Kerro lisää! Se oli monen reaktio. Ja hei, tokihan minä kerron ja mielelläni juttelen teidän kanssa myös kommenteissa. Ja jaanpa tässä höpötellessäni myös reseptin ihanaan kesäkurpitsarisottoon.

Ensin täytyy sanoa, että suurin osa lähipiiristä on (ainakin päin naamaa) suhtautunut tähän muutokseen todella positiivisesti. Vain muutama vähän epäileväisesti ja vain yksi suoraan sanottuna negatiivisesti. Suurimman osan ensimmäinen kysymys on ollut miksi? Ymmärrän kyllä ihmetyksen hyvin, sillä ulospäin en välttämättä vaikuta kovinkaan ympäristötietoiselle ja maapallon ja sen otusten hyvinvoinnista huolestuneelle. Mutta kyllä minä olen. Ja olen jo pitkään ollutkin. Hiljaa mielessäni vaan.

Mutta tosiaan - miksi? Maapallon, sen otusten ja minun itseni hyvinvoinnin takia. Siinä tiivistetysti. Voidaan keskustella ja vääntää pieni ikuisuus siitä, että ihminen on lihansyöjä ja on aina ollut. Ja kuinka karjatalous on tässäkin maassa hyvin perinteinen elinkeino ja ei ole kellekään hyväksi, jos se hyytyy. Ja ei kasvissyöjä saa riittävästi proteiinia. Mutta kylmä totuus on se, että lihantuotanto on aivan valtava rasite maapallolle. Sen aiheuttamia ympäristöpäästöjä ja -haittoja ei vaan voida sivuttaa minkään perinteen alle. Jos kaikki ihmiseet jatkavat samaa rataa kuin nyt mennään, ei meillä kovin pitkään ole enää palloa millä elellä. Ei ainakaan sellaisena kuin me se nyt tunnetaan.

Ja tiedättekö, minä ihan valtavan kovasti haluaisin, että tämä pallo jatkaisi olemassaoloaan ja hyvinvointiaan. Toki osin siksi, että minunkin tulevat jälkipolveni saisivat nauttia täällä elämisestä. Mutta tiedättekö, vielä enemmän kaikkien muiden kuin ihmisten vuoksi. Norppien, pandojen, porojen, sammakoiden, jänisten. Niiden, jotka eivät ole tehneet mitään ansaitakseen sitä, mitä me kaikkien elinoloille tehdään.

Risotto_1Risotto_3
1. Pilko valkosipulinkynnet pieniksi, kuutioi kesäkurpitsat. 2. Kuullota hetki valkosipulia. kesäkurpitsakuutioita ja risottoriisiä tilkassa öljyä isossa pannussa tai kattilassa. 3. Lisää valkoviini. Varo, ettei pannu ole liian kuuma. Tarkoitus on antaa nesteen imeytyä riisiin hitaasti, ei haihduttaa sitä nopealla sihauksella ilmaan. 4. Valkoviinin imeydyttyä lisää kuumaa kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Pidä lämpö edelleen sellaisena, että neste imeytyy riisiin eikä haihdu kiehahtamalla pois. Jatka tätä kunnes riisi on al dente. 5. Lisää risottoon herneet, nokare voita, silputtu basilika ja muutama kourallinen parmesaaniraastetta tai vegaanista pähkinäparmesaania. Pakasteherneet toimivat hyvin, mutta niiden kannattaa antaa sulaa hetki huoneenlämmössä ennen lisäämistä. 6. Odota muutama minuutti, että herneet lämpiävät. Tarkista suolan määrä ja lisää hieman pippuria. Nosta lautasille ja raasta vielä päälle parmesaania. Koristele basilikanlehdillä. 7. Nauti ja nappaa ihmeessä yli jäänyttä valkkaria ruokajuomaksi!

Mun mielestäni se vaan ei ole oikein, että me oman nautinnon tai oman tottumuksen vuoksi pistetään eläviä ja tuntevia tyyppejä elämään täysin niille epäluonnollisiin oloihin vain siksi, että voidaan sitten pistää ne hengiltä ja poskeemme. Ja siinä samassa rasittaa maapalloa katkeamispisteeseen asti. Asia olisi ihan eri, jos meillä ei olisi mitään muuta keinoa selvitä, mutta onhan meillä. Ja aika monella ihmiselläkin olisi paremmat edellytykset selvitä, jos kaikki kasvattamamme vilja menisi ihmisten eikä tehotuotettujen eläinten ruokintaan. Ei meidän tarvitse eläimiä syödä selvitäksemme. Päin vastoin. Liha on aika raskasta sulatettavaa ruuansulatuselimistölle. Ja sekin oli yksi syy siihen, miksi minä lihan lautaseltani jätin pois. Mun vatsa voi huomattavasti paremmin ilman lihaa. Minä voin paremmin. Ja se proteiinin saanti - no siinä on aihetta ihan omaksi postauksekseen, mutta sen saanti ei ole ollenkaan vaikeaa.

Ja kaiken tämän paasattuani haluan vielä sanoa, että en halua tuomita ketään muita heidän valinnoistaan. Jokainen tekee itse päätöksensä ja toivottavasti toimii niin kuin itse parhaaksi näkee. Nämä ovat vaan niitä syitä, joita minun päätösteni taustalla on. Ja ehkä niiden kuuleminen herättää muissa ihmisissä ajatuksia. Toivottavasti sellaisia ajatuksia, joilla olisi positiivinen vaikutus meidän kaikkien hyvinvointiin. Enkä muuten minäkään ole mikään pyhimys. Ainakaan vielä, heh. Jätin pois lautaseltani punaisen lihan ja broilerin. WWF:n kalaopasta ohjenuoranani pitäen, kalaa minä vielä syön tarvittaessa. Se tarkoittaa sitä, että hyvin harvoin sitä ostan kotiin, mutta voin syödä kylässä tai ravintolassa ollakseni helpompi vieras. Samoin maitotuotteita ja kananmunia käytän edelleen toistaiseksi. Ihan vain siitä syystä, että itseni tuntien liian radikaalin muutoksen tekeminen kerrasta olisi luultavasti epäonnistunut täysin. Niistäkin haluan kuitenkin pitkässä juoksussa eroon, koska kummankaan tuotannossa ei ole tasan mitään inhimillistä. Sen suhteen olen nyt edennyt askel kerrallaan. Maidon tilalle kauramaitoa, ruokakerman tilalle kaurakermaa. Majoneesin tilalle vegaanista sellaista. Ja niin poispäin.
Mutta että siksi. Siksi minä jätin lihan pois lautaseltani. Miltä tämä kuulostaa sun mielestäsi? Keskustelen kommenttiboksissa teidän kanssanne enemmän kuin mielelläni aiheesta ja aiheen vierestäkin. Nämä ovat sellaisia juttuja, että toisten ajatusten ja näkökulmien kuulemisesta ei ole mitään muuta kuin hyötyä.

Pakko vielä loppuun sanoa, että ei muuten taida olla mitään parempaa hetkeä syödä kasvisruokaa kuin alkusyksy! On kesäkurpitsaa, on kaalia, on porkkanaa ja vaikka mitä ihanaa edullisesti ja tuoreena ja lähelläkasvaneena. Näiden kuvien kesäkurpitsarisoton kesäkurpitsa oli muuten äitini kasvimaalta. Nyt jääkaapissa odottelee yksi "talvikurpitsa" samaiselta viljelykseltä. Tarkoituksena olisi testata kurpitsakeittoa. Tänään kuitenkin ruokalistalla avokadopastaa. Nams!