PIELEEN MENI! Osa 1 - Papin vaihtuminen

Hääblogista tulee helposti pelkkää ihanaa pumpulihöttöä ja hehkutusta, mutta faktahan on se, että ei kaikki meidänkään häissä mennyt suunnitelmien mukaan. Matkaan mahtui kommellus poikineen, mutta minkään ei kyllä annettu meidän hääpäivää pilata! Siksipä ajattelinkin ottaa kehiin pienen postaussarjan nimeltään Pieleen meni! Näissä postauksissa kerron päivän mittaan niistä asioista, jotka eivät menneet suunnitelmien mukaan ja miten niihin meidän häissä suhtauduttiin.

Ensimmäinen postauksen aihe onkin papin yllättävä vaihtuminen, josta Joni mainitsikin omassa hääaamun postauksessaan. Pappihan meille oltiin nimetty useita kuukausia aikaisemmin ja meille osoitetun vihkipapin kanssa oltiin hääviikon keskiviikkona käyty vihkikeskustelussa ja samaan aikaan tekemässä kirkkoharjoitus vihkimisestämme. Kuitenkin myöhään perjantai-iltana Joni sai puhelun, jossa hänelle ilmoitettiin, että vihkipappimme on sairastunut, eikä pääse tulemaan paikalle. Uusi pappi kyllä kuitenkin järjestyy. Nähtiin kyllä vielä tämän tiedon jälkeen Jonin kanssa, mutta mielessä taisi pyöriä niin paljon muutakin, ettei Joni muistanut sanoa mulle mitään.

Häitä edeltävänä yönä kun vielä valvoin sängyssä Milla-kaason jo nukkuessa vieressä (ja sähköpostittelin Jonin kanssa) kuulinkin, kun Millan puhelimeen kilahti tekstiviesti, tosiaan kahden kieppeillä yöllä. En kuitenkaan siinä vaiheessa aavistanut, että tuon viestin olisi laittanut juurikin Joni, vaikka tiesin tyypin myös olevan valveilla ja puhelin kädessään.

No, aamulla sitten kun heräsin sain kuulla kaasoilta "huonot uutiset". He kertoivat, että Joni oli laittanut heille tekstarin, jossa kehotettiin olemaan hermostuttamatta Kirsiä, mutta nyt on sellainen tilanne, että pappi on sairastunut ja meille tulee täysin tuntematon pappi, nimeltään Eivor Pitkänen. En todellakaan hermostunut, mutta muistan olleeni vähän järkyttynyt tai ainakin hämmentynyt, mutta samalla myös huvittunut. Tietysti meillä vaihtuu hääpäivän aamuna pappi! Kaiken lisäksi mua huvitti tuo Jonin viesti, että älkää hermostuttako Kirsiä, mutta sille pitäisi kertoa, että... 

En kuitenkaan jaksanut ottaa asiasta stressiä, koska minkäs sille voi? Vaikka olisin vetänyt pultit vieraasta papista niin mitä se olisi hyödyttänyt? No ei yhtään mitään. Ja vielä vähemmän hermostutti sen jälkeen, kun äitini kuuli uuden papin nimen ja huudahti, että "Eivorhan on aivan ihana! Minähän suosittelin, että pyytäkää sitä vihkipapiksenne joka tapauksessa!" Äiti oli oman työnsä puolesta ollut tekemisissä tämän uuden pappimme kanssa useaankin otteeseen, ja äitin sanaanhan voi aina luottaa, enemmän kuin hyvä pappi meille näin yllättäenkin tuli! Heh, voi jopa olla, että olin jopa enemmän sinut tämän järjestelyn kanssa!

Pappi
Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

No, mites tämä äkillinen muutos sitten vaikutti kirkossa? Eipä ihan hirveästi. Minähän en tavannut pappia ollenkaan ennenkä saavuin häämarssin soidessa alttarille. Siellä pappimme katsoi minua silmiin ja sanoi "hei, hauska tavata" ja minä vastasin samoin. Tosin polvistumiset minua vähän mietityttivät! Alkuperäinen vihkipappimme halusi, että me polvistutaan usein. Meidän piti polvistua hetkeksi heti kun tullaan, aina kun rukoiltiin ja sitten liiton siunauksen ajaksi. Tiesin, ettei se välttämättä ole mikään standardi koska keväällä häissä, joissa olin kaasona pari polvistui kerran ja silloinkin pappi oli sanonut, ettei tarvitse sitäkään jos ei halua. Joni oli sopinut sakastissa uuden pappimme kanssa, että tehdään kaikki niin kuin oli alunperin sovittu. Mutta eihän tuo tieto mua tavoittanut. Järkeilin sitten vain itsekseni, että no, minä teen silti niin kuin käskettiin ja ehkä se Joni mua kiskoo kädestä, jos nyt onkin sovittu ettei tarvitsekaan polvistua. 

Toinen hetki, johon papin vaihtuminen aiheutti hämmennystä oli Raamatun tekstin lukeminen. Jonin sisko tuli lukemaan perinteisen korinttolaiskirjeen, ja harjoituksessa papin kanssa oltiin sovittu, että pappi ojentaa Jonin siskolle tekstin kun hän tulee lukemaan. Tämä uusi pappi ei tietystikään sitä tiennyt, ja pikkuruisen sekunnin hämmennyksen jälkeen saatiin Jonin siskolle käteen raamattu ja vieläpä oikeasta kohdasta auki. Vähän lisää haastetta luku-urakkaan saatiin, koska tuohon Raamattuun ei oltu merkitty oikeaa tekstinpätkää. Mutta hienosti hoitui homma vähän ylimääräisestä haasteesta huolimatta!

Että sellainen oli ensimmäinen kommellus tai hämmennys meidän häissä. Pappi vaihtui lennosta toiseen, mutta hyvin sujui vihkiminen siitä huolimatta ja naimisiin päästiin! Tässä kuten myöhemmin vuoroon tulevissakin Pieleen meni -kategorian jutuissa päti kuitenkin se vanha fakta - että minkäs teet! There's no use crying over spilled milkshake! Ei se olisi hermostumisella siitä mihinkään muuttunut. Ja jos totta puhutaan, kyllä vihkiminen ja sen odottaminen jännitti niin paljon, että en todellakaan meinannut kirkossa edes muistaa, että ai niin, se pappi on vaihtunut, ennen kuin hän minua alttarilla tervehti. Voin vannoa, että kävelymatkan alttarille mielessäni pyöri ihan muut asiat kuin se, että hitto vie, kun pappikin vaihtui!

Mitäs tuumaatte? Olisiko kamalaa herätä hääpäivän aamuun ja kuulla, että pappi on vaihtunut? Paikka romahdukselle vai olankohtautukselle?

9 Kommenttia

  1. Meillä ei ollut mitään vaihtoehtoakaan että oltaisiin tavattu vihkijä ennen seremoniaa. Tavattiin vain kunnan työntekijöitä ja tulkki. Tiesin että vihkijä on sen pikkukylän italialainen pormestari, ja mielikuvissani oli päivänselvänä kovaääninen kuusikymppinen mies. Kun eteen astelikin kolmekymppinen nainen, olin hetken vähän hämilläni :D Ainoana jännitti se, että ollaanko ulkona vai sisällä ilman vuoksi! Sen tiesin vasta varttia ennen juuri kun saavuin paikalle! Ei sekään olisi pilannut, mutta olisi rehellisesti kyllä harmittanut jos ei oltaisi voitu olla ulkona. Onneksi kaikki meni just täydellisesti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no mutta toisaalta sehän on vaan hyvä, että oli jo osannut varautua täysin vieraaseen.. Vaikka täytyt kyllä myöntää, etten itsekään olisi odottanut pormestarin olevan nuori nainen :D

      Voi vitsi, onneksi saittw vihkimisen just siihen oikeaan paikkaan ja sadepilvet älysivät väistyä :)

      Poista
  2. On tämäkin tapa aloittaa työpäivä...työaikana täällä kyynelehtiä!
    Minua vain huvitti tämä pappi-hässäkkä; varsinkin kun se päättyi erittäin hyvin! Olen edelleen sitä mieltä, että pappi oli hyvä. Ja tietty, onhan se kiva olla oikeassa...
    Kaiken kaikkiaan pakko ihmetellä yhtä asiaa, liittyen häävalmisteluihin tai näihin pikku kommelluksiin. Eikös jo vuosia oletettu sinun olevan bridezilla (meniköhän tuo kirjoitus sinne päinkään...)? Etkä ollutkaan missään kohden! Ei me siitä kyllä olla pettyneitä, heh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä minä itse ainakin oletin ja niin taisivat kaikki muutkin! Mutta onneksi yllätin positiivisesti enkä olemalla kahta kamalampi :P

      Poista
  3. Vois kyllä aluksi käydä mielessä, että miten se sitten osaa puhua meistä yhtään mitään? Meillä on nytkin ihan tuntematon pappi, ei siis olla kumpikaan koskaan tavattu häntä eikä vielä edes tiedetä mitään hänestä. Tosin, meillä on myös tuntematon kampaaja ja kaikki muutkin, kun juhlitaan häitä eri paikkakunnalla. :)

    Ehkä kaikkeen tottuu, oon ottanu linjan, että jos joku menee pieleen, niin sitten menee ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just noinhan se on! Eipä meilläkään mitään suuria tunteita sitä alkuperäistä pappiakaan kohtaan ollut, mutta olisihan se muutos voinut vähän enemmänkin järkyttää! Vaikkei tuossa mitään hätää ollut kun saatiin myös heti tietää korvaaja :)

      Eihän se pappi iham hirveästi meistä osannutkaan puhua sitten.. Oli kyllä saanut edelliseltä selvästi muistiinpanot, mutta eipä niissäkään paljon ollut.. Muthan yllätti se miten vähän vihkikeskustelussa pappi halusi kuulla meistä ja meidän ajatuksista mitään.

      Poista
  4. Voihan kommellus! :D Hyvä, että lopulta kaikki päättyi hyvin! Mua varmaan ahdistais tällasena turvakäyttäytyjänä ihan hirveästi jos tulis tuollanen yhtäkkinen muutos systeemiin...Tosin tällä hetkellä toivoisin, että löydettäisiin vihkipappi meille mahd. pian. Kaikenlaisia lomajuttuja, eläkkeelle siirtymisiä, useat häät samana päivänä niin omassa kuin naapuriseurakunnassakin...Mutta eiköhän tää tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Määkin olen yleensä ihan hirveä murehtija. Murehdin etukäteen kaikki mahdolliset kauhutilanteet ja pelkään mitä sitten, jos niin käy. Mutta yllätin itseni ja kaikki muutkin siinä, että häiden alla en enää jaksanut murehtia, ja oikeassa olin - häistä tuli ihan parhaat kommelluksista huolimatta :)

      Toivottavasti teille löytyy pian pappi, niin saatte yhden viivan vetää lisalle! Eiköhän se löydy, asioilla on tapana järjestyä :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥
Vastaan kaikkiin kommentteihin!