Viimeinen ilta vapaana naisena

Me nukuttiin häitä edeltävä yö erillään - Joni vanhempiensa luona ja minä omieni. Mun kainaloon tuli nukkumaan Milla -kaaso, mutta siinä puoli kympin aikaan perjantai-iltana, kun hääpaikalta vanhempieni luo saavuttiin, tulivat myös kaksi muuta kaasoa meidän kanssa istuskelemaan ja jännittelemään hetkeksi. Käytiin läpi hääpäivän ohjelmaa, aikataulua ja yksityiskohtia. Tytöt sovittivat ensimmäistä kertaa valmiita mekkojaan (ei onneksi tarvittu enää muutamaa pistoa enempää muutoksia). Jonikin kurvasi vielä pihaan bestmanin kanssa. Toivat vain pikaisesti hääpäivän iltapala- ja sunnuntain aamupalatarpeita, jotka äiti ja iskä heittivät hääpaikalle lauantai-aamuna. Se oli oikeastaan aika kivaa, niin sain omalta kullalta vielä pari ylimääräistä halia ennen jännittävää lauantaita.

Perjantai_4

Kello taisi olla melkein puoli kaksitoista, kun Alma ja Krista -kaasot lähtivät hipsimään omiin yöpaikkoihinsa sikeitä vetelemään. Siinä vaiheessa me Millan kanssa lähdettiin käymään saunassa. Sen jälkeen minä kuivailin hiukset kampaajani ohjeiden mukaan ja puolilta öin alkoi hääkynsien laittaminen! Oikein urakalla, koska keittiönpöydän ääressä kynsiä lakkasi lisäksi Milla -kaaso, äiti ja mun tätikin. Iskän tehtäväksi jäi vastata juomahuollosta. Otettiin saunan jälkeen vielä lasilliset valkkaria ja yhdet skumppaakin. Skumppapullo oli pakko avata, kun kerroin tarinaa mun ja Jonin reissusta Tallinnaan hääjuomia hakemaan - me nimittäin ostettiin maisteluun muutama pullo ja yksi niistä kuohuviineistä haisi suoraan sanottuna järkyttävälle pierulle. Siis niin kamalalle, että jouduttiin kaatamaan melkein pullollinen lavuaariin, vaikka maku ei mitenkään outo ollutkaan. Tuoksu vain. Vanhempieni kellarissa sattui nimittäin olla yksi pullo samaa kuohuvaa ja olihan meidän testattava onko tuo mielenkiintoinen tuoksu kyseisen merkin ominaistuoksu. Ei ollut!

Kello 00.43 olen julkaissut blogiin pienen postauksen. Täytyy sanoa, että oon edelleen sitä mieltä, että jotenkin ihmeellisesti sain tuohon postaukseen tiivistettyä mun sen hetken fiiliksen niin aidosti. Mua meinaa alkaa hieman hengästyttää, kun luen tuota tekstiä. Niistä lauseista tulee niin vahvasti mieleen se tunne, joka silloin oli. Innostus ja jännitys. En meinannut edes ymmärtää, että jännitti. Vaikka totisesti niin alkoi tehdä. Perhosia lenteli mahan pohjalla koko ajan!

Perjantai_3

Puolen kahden aikaan kömmittiin peiton alle ja koitettiin saada unta. Koko elämäni siihen päivään asti olin ollut varma, etten tule saamaan perjantain ja lauantain välisenä yönä unta, mutta jo päivästä perjantaina huomasin, että väsyttää niin kamalasti, että uni tulee ihan varmasti. Ihan heti se ei kuitenkaan tullut. Vähän aikaa sain pötkötellä ja varmistella, että hengittääkö vieressä nukkuva kaaso. Milla hengitti niin paljon kevyemmin kuin Joni, että meinasin välillä huolestua.

Kahden jälkeen näpyttelin Jonille vielä sähköpostin. Olin aiemmin ajatellut, että haluan kirjoittaa perjantaina odottavin fiiliksin Jonille kirjeen, jonka annan bestmanille hääpäivän aamuna Jonille annettavaksi. Perjantaihin ei kuitenkaan jäänyt sopivaa väliä, jolloin olisin ehtinyt käsin kirjettä kirjoittaa, joten päätin laittaa sähköpostin Jonille menemään. Siellä se kirje aamulla puhelimessa odottelisi. Tosin ei ollut vielä unilla Jonikaan ja hetken päästä sain kirjeeseeni ihanan vastauksen! Siitä tuli niin hyvä mieli. Onneksi Joni oli vielä hereillä ja vastasi. Voin ihan varmasti sanoa, että Jonin kirjoittamat sanat olivat se viimeinen tarvitsemani unilääke. Luin sen sähköpostikirjeen vielä muutaman kerran läpi ja kävin nukkumaan hymy huulilla. Niin onnellisena. Ja niissä fiiliksissä sain herätä myös elämäni ihanimpaan päivään melkein viiden tunnin unien jälkeen!

10 Kommenttia

  1. Haluun jo, että meidänkin häät olisi! :D Tällaisista teksteistä tulee niin hyvä fiilis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon! Mutta silti sanon, että nauti kuule täysin rinnoin tuosta ajasta! Se hääpäivä tulee nopeammin kuin uskotkaan ja sitten sitä aikaa ennen häitä ei saa koskaan takaisin :)

      Kiva kuulla, että tuli hyvä fiilis <3 hyvät fiilikset mullakin ob muistellessa! :)

      Poista
  2. Onpa mukava fiilistellä näitä tunnelmia vielä!

    Itse asiassa, kun miettii, että jännittikö itse morsiamen äitinä häitänne, niin taitaa olla vähän samantapainen tunne, siitä että ei vaan ehtinyt jännittää. Tapahtui paljon, mutta kaikki oli niin mukavaa. Seurakin puuhaillessa oli hyvää tuolla viikolla, joten aika kului kaikin puolin vauhdilla. Oliko lie suurin jännitys sään suhteen?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en itse asiassa tainnut jännittää säätä ollenkaan! Mitäpä sitä jännittämään, kun ei sille mitään kuitenkaan voi :) tai no, ehkäpä just siksi voisi/kannattaisi jännittää :D

      Poista
  3. Tulee itku jos ei tämäkään kommentti tule perille. Oon lähettänyt aikaisempiin teksteihin useaan kertaan kommenttia muttei tule jostain syystä sinne asti.. :(

    No mutta jos tämä tulee niin onnittelut vielä yhdeksästä yhteisestä vuodesta! Tulee niin hyvä mieli kun lukee teidän onnesta <3

    Nyt alkaa myös jännittää kun lähestytään kovaa vauhtia teidän hääpäivää. Ainakin itse pääsen näihin sun teksteihin kivasti sisälle kun kerrot kaikki kommellukset ja tunteet niin tarkasti läpi.

    Mukavaa viikonloppua! :)
    -Emilia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perille tuli tämä, mutta voi höh, mihinhän matkalle ne muut ovat jääneet? Ei ole tosiaan tulleet kyllä perille, tsekkasin vielä roskapostikansionkin.. Onpa inhottavaa, jos kommentoinnissa on ongelmaa!

      Kiitos tosi paljon, hurjan pitkä aikahan tuo on, mutta niin paljon kivaa vielä edessäkin päin :)

      Tosi kiva kuulla! Itse totesin juurikin niin, että mulle mielekäs tapa kertoa on aika tarkka. Jotenkin tuntuisi hassulle vain pikaisesti raapaista pintaa, että tällaiset ne häät sitten oli. Omasta mielestäni on tosi mielenkiintoista (ja hyödyllistäkin) kuunnella muiden kokemuksia ja varautua sitä kautta erilaisiin tuntemuksiin. Vaikka toki jokainen on erilainen ja tuntee eri lailla :) ja moni lukee blogia myös ihan vaan fiilistelläkseen, joten mikä ettei sitä tekisi oikein kunnolla! :)

      Hurjan jännää selailla hääkuvia sillä silmällä, että mitä blogiin tulee, iiks! Toivottavasti tykkäätte yhtä paljon kuin me :)

      Poista
  4. Oon myös yrittänyt kommentoida muutamaan otteeseen, eikä ne ole ilmeisesti perille tulleet kun täällä ei oo näkynyt.

    Joka tapauksessa teidän hääjuttuja on niin mahtava lukea, kuten muuan muukin lukija sanoi, niihin pääsee niin hyvin mukaan.
    Ja jaat myös arvokkaita vinkkejä näin häidensuunnittelijoiden näkökulmasta, ihan jo paniikissa nään painajaisia vihkikeskustelusta papin kanssa ihan vain sen vuoksi mitä teiltä oli kysytty, heh :D

    Kiva kuulla pian juttuja itse hääpäivästä!

    Voi kun omakin olisi jo pian täällä... :)

    -J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi että! Ei ole kyllä perille tulleet, mitään en ole jättänyt julkaisematta! Täytyy vähän tsekkailla tätä asiaa ja laitella bloggeriin palautetta menemään, jos mitään syytä ei löydy...

      Kiva kuulla, että oot tykännyt! :) tosin ei mun tarkoitus ole missään nimessä pelotella :D ei ainakaan mun ystäviltä ole tollaisia kysymyksiä kysytyy vihkikeskustelussa.. Enemmänkin parisuhteesta, arvoista, perheen merkityksestä jne. Vaikka eipä sillä, ei nekään mitään helppoja kysymyksiä ole!

      Nauti nyt vaan, pian se hääpäivä jo on ja sitä suunnittelu- ja odotteluaikaa ei enää saa takaisin :)

      Poista
  5. Ihana lukea sun hääviikon fiiliksiä! Hirvittävän samanlaisia ne oli mullakin. Tuli kauhea ikävä meidän häitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama - aina kun kirjoittaa tulee kauhea ikävä :D Kiirettä ja väsymystä ja jännitystä - siinäpä ne oleellisimmat :P

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥
Vastaan kaikkiin kommentteihin!