Sitä saa mitä tilaa (no, useinmiten ainakin), joten tässäpä seuraavaa polttaripostausta tarjolle. Edellinen postaus päättyi siihen, että joukko Sandyja ja minä lähdimme suuntaamaan kohti Jyväskylän keskustaa. Kokoontumispaikaksi sovittiin Nikolainkulma, ja odotellessa ei suinkaan käynyt aika pitkäksi kun (otettiin selfieitä ja) pelattiin renkaanheittopeliä, joka oltiin ostettu yhden kaasoni polttareihin keväällä.

1

Edellinen Route Info oli sanonut, että seuraavaksi tatuoitavaksi käy Kirsin tie. Joku tuossa keskustassa kysyikin, että eikö mua yhtään jännitä, vaikka kohta joudun tatskaajan penkkiin. No eipä jännittänyt, koska olin ihan satavarma siitä, että sitä ei oikeasti ole luvassa. Aika moneen juttuun mut olisi saanut kyllä yllytettyä, mutta ei tatuointia ottamaan. Suunnattiin tosiaan Forumissa sijaitsevaan Underground Storeen (ono se sen nimi?), jossa tatskan sijaan sain valita itselleni fiftari -henkisen mekon!

Olinkin jo ehtinyt kotona laittautuessa sanoa ääneen, että ihanko te luotitte, että mää olen polttareista tietämättä paannut jotain teemaan sopivaa päällepantavaa. Olinhan minä vahingossa siinäkin onnistunut, vaikkei ne näköjään siihen luottaneetkaan... Niin hemaiseva kuin halterneck -mekko tavallisten rintsikoiden kanssa olisikin ollut, päädyin kuitenkin kirkkaan punaiseen mekkoon pitsiyläosalla. Se on ihana! Korkoja se olisi kyllä huutanut seurakseen, mutta ei mun nilkalla tuohon maailman aikaan sellaista olisi voinut...

2

Shoppailun jälkeen lähdettiin kipsimään kohti Kävelykatua ja Jyväskylän Kompassilla, joku polttaripoppoosta halusi ottaa musta kuvan. Menin siihen keskelle töröttämään ja joku iäkkäämpi mies lähestyi mua heti ja kysyi, että kuka minä olen ja mitä minä siellä teen. Hetkeäkään ajattelematta vastasin setän kysymykseen, että "Suomen prinsessa tietysti ja saanhan minä omassa valtakunnassani seistä missä haluan!" Oi voi mun kanssani, sen jälkeen viittasinkin loppuillan itseeni Suomen prinsessana.

3 4

Samaan syssyyn kompassilla haahuili myös joku poikien polttaripoppoo, jonka sulhanen pisteli kävelykatua menemään vangin asussa ja puusukset jalassa. Minä reippaana tyttönä päätin hypätä jousille ja eihän se poikaraukka uskaltanut inahtaakaan, kun käskin antaa mulle sauvat ja ohjeistin, että kummalla jalalla nyt hiihdetään. Hiihtojen ja ryhmäkuvien jälkeen me jatkettiin matkaa kohti Aren aukiota, jossa pääsinkin treenaamaan yhtä mun suosikkilajeista - nimittäin kimpunheittoa! Parikin kiekkaa tuli heitettyä ja niin innokkaasti, että uusi mekkokin repesi kainalosta. Hupsista. Mutta ei onneksi pahasti ja mekko on jo korjattu entiselleen.

5

Heittelyn jälkeen pääsin tositoimiin aiemmin valitsemani tiimin kanssa. Olin saanut aiemmin tehtäväksi valita polttariporukasta yhden hauskan, yhden luovan, yhden ketterän ja yhden nopean jäsenen ja näiden tyyppien kanssa suunnattiin selviytymään ulos Way Out -huoneesta. Muut hakivat läheisestä S-marketista herkkuja ja katselivat näytöltä meidän pärjäämistä. Jos konsepti on jollekin siis vieras, niin homman idea on se, että mennään huoneeseen ja ainoa ohje, jonka mukaan saa on, että teillä 60 minuuttia aikaa keksiä miten täältä pääsee ulos. Tehtävät ei vaadi mitään fyysisiä voimia tai ketteryyttä, ainoastaan aivoja!

Somessa ei voi spoilata juttuja, joita siellä ratkottiin.. mutta sen toki voin kertoa, että hyvin meillä meni. Ei edes uskottu, että ollaan vielä valmiita, kun saatiin käteemme avain, jolla huoneen oven sai auki. Sitten yksi meidän poppoon jäsenistä, ehdotti, että mitä jos kuitenkin kokeiltaisiin ja niinhän se oli, että homma oli paketissa alle 33 minuutissa! Noin puolessa välissä tätä aikaa, paikan työntekijä oli sanonut lopulle porukalle, että ollaan niin pitkällä, että ollaan kyllä kärkivauhdissa. Ja sitten jäätiinkin sellaiseen jumiin, ettei meinattu päästä eteenpäin, ei sitten millään. No, siitä huolimatta päästiin jopa viidennelle sijalle nopeimmin paenneiden listalla, vaikka tuossakin huoneessa on kuulemma yli kolme tuhatta ihmistä käynyt! Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

7

Pakenemisen jälkeen suunnattiin vähän ex tempore läheiseen kuppilaan nautiskelemaan virvokkeita (minttukaakaota mun kipeälle kurkulle ja raakkuvalle äänelle) ja mua tentattiin tulevan suvun toimesta suku ja Joni -faktoista. Hyvin meni sekin, tietysti. Kun mukit ja lasit oli tyhjinä lähdettiin ajelemaan kohti meidän yöpaikkaa. Matkan ajaksikin oli varattu tekemistä, mutta siitä lisää seuraavassa (eli viimeisessä)  polttaripostauksessa!