Pitkästä aikaa täällä taas. Juhannuksen vapaiden jäljiltä olon pitäisi kai olla levännyt, mutta toisin vaan kävi. Asiaan vaikuttaa merkittävästi surullinen viesti, joka tavoitti meidät juuri juhannuksen alla. Mun viimeinen elossa ollut mummu oli nukkunut pois kovin yllättäen.

Nyt ei ole sitten meidän häihin osallistumassa yhtään meidän isovanhempaa. Ketään Jonin isovanhemmista en koskaan ehtinyt tavata, mutta mun neljästä isovanhemmasta Joni ehti tuntea kolme. Mummut ja papat on olleet meille kuitenkin aina niin kovin rakkaita, että oltaisiin tietysti toivottu heidän voivan olla mukana myös meidän häitä tanssimassa.

IMG_2139

Viimeisenkin mummun nukuttua pois vahvistui kuitenkin jo aiemminkin takaraivossa kytenyt ajatus siitä, että haluttaisiin muistaa meidän häissä niitä rakkaita, jotka ei enää meidän joukossa ole. Mainittiin äitille ja iskälle viikonloppuna, että ollaan ajateltu, että haluttaisiin sytyttää vihkimisen yhteydessä kynttilä mummuille ja papoille. Päättelin äitin ja iskän arvostavan ideaa, kun molempien silmät täyttyivät kyynelistä, ennenkä sain lausetta edes sanottua loppuun.

Sitä vaan en tiedä, että missä vaiheessa se tapahtuisi? Parhaan avun tähän pohdintaan saisi varmastikin papilta, mutta vihkipappihan selviää vasta vajaan vuoden päästä, enkä millään jaksaisi odottaa siihen saakka. Mitä te olette mieltä? Mihin te yhdistäisitte kynttilän sytyttämisen? Oletteko nähneet näin tehtävän häissä tai aiotteko itse muistaa jotain mennyttä rakasta vihkimisen yhteydessä?

Muistelisin, että eräässä Satuhäiden jaksossa sytytettiin kynttilä morsiamen äidin muistolle ennen vihkimisen alkua, siis sen jälkeen kun morsian on kävellyt käytävää alttarille ja ennen kuin hääpari asettui papin eteen. Se kieltämättä olisi yksi mahdollisuus, mutta se hetki oli mielestäni vähän hämmentävä, sillä kukaan ei voinut tietää mitä tapahtuu.. morsian ja sulhanen eivät asettuneetkaan papin eteen vaan kävelivät kynttiläpöydän äärelle. Toki myöhemmin pappi kertoi mistä oli kyse, mutta aika pitkänkin hetken ehdin ihmetellä, että minne he oikein menevät... 

Toisaalta asiahan on varmastikin niin, että teon taustalla oleva ajatus itsessään on huomattavasti tärkeämpi kuin se hetki, jolloin teko tapahtuu..