Jotain vanhaa ja lainattua

Jotain vanhaa, uutta, sinistä ja lainattua. Aika moni morsian taitaa nykyäänkin kantaa hääpäivänään jotain jokaisesta noista kategorioista. Ja miksipä ei, perinteet on kivoja, enkä itse ainakaan uskalla tässä asiassa poiketa. Uusi ja sininen ovat näistä kategorioista helpoimmat. Uutta tulee mukana olemaan varmasti paljonkin. Sinistä on helppo ujuttaa mihin vain.. vaikka sukkanauhaan, kynsiin, kenkiin tai kimppuun. Huomattavasti enemmän vaikeuksia tuottava jokin vanha ja jokin lainattu. Piru vie, ne kun olisi jo kaiken järjen mukaan olemassakin - kun vaan valitsisin niin voisin vetää listalta yli taas yhden tehtävän homman.

Mulla on aina ollut sellainen ajatus, että mitä tahansa lainattua mulla onkin mukana, on se lainassa omalta äiskältä. En oikein keksi mitä haluaisin lainata.. todennäköisimmältä tuntuu korut. Mutta piru vie, kun meikäläinen on niin kriittinen korujen suhteen. Kaulakorua ei mulle tule, se on ihan varma! Äidin varastoista löytyisi kyllä ihan varmasti jotkut mieleiset korvikset lainalle, mutta toisaalta haluaisin voida laittaa hääkorut korviin aina jatkossakin, kun sille tuntuu. Oon jo keksinyt yhden vaihtoehdon, joka olisi lähes täydellinen. Paino sanalla lähes.

IMG_3560 IMG_3569

Mun korurasiasta nimittäin löytyy jotain aivan ihanaa vanhaa, jota mielelläni kantaisin hääpäivänäni. Nimittäin nämä kuvissa näkyvät korut. Kun äitini äiti nukkui pois muutama vuosi sitten, äiti kertoi muulle lähisuvulle toivovansa, että minä saisin perinnöksi nämä mummun vanhat korut. Muut olivat samaa mieltä, että kirkkaan pinkeillä kivillä varustetut kultakorut kuuluvat juurikin mulle. Sen tiedän, että kulta on ihan ehtaa tavaraa, mutta en tiedä ovatko kivet mitään vähänkään arvokasta. Tuskin rahallisesti, mutta tunnearvoa niillä on sitäkin enemmän. Kukaan ei muista tarkalleen, milloin nämä on hankittu. Tätini muisti kuitenkin sen verran, että pappa oli hankkinut kaulakorun, korvikset ja sormuksen kolmena peräkkäisenä vuotena mummuni syntymäpäivälahjaksi. Sen verran kalliit ne silloin olivat, ettei niihin kerralla ollut varaa, mutta pitkäpinnaisella säästämisellä pappa sai koko setin hankittua vaimolleen.

Jos laittaisin hääpäivänä korviini nämä korvakorut, voisin laittaa vasemmassa korvanlehdessä oleviin kahteen muuhun reikään äidin korurasiasta pienet kultaiset apilakorut. Ne on pienet ja sirot ja aivan ihanat. Ja vieläpä äitin ensimmäiset korvikset! Apilanlehdet sopisivat hyvin näiden korvisten pyöreisiin muotoihin.

IMG_3563 IMG_3562

Mutta. Se iso paha mutta. Sekä nämä mummun korut, että äiskän apilakorut ovat keltakultaa. Kun taas meidän väripaletissa komeilee hopea. Mun hääkengät kimaltavat hopeisina. Ja meidän sormukset on valkokultaa. Ja korvakorujen lisäksi haaveilen laittavani hääpäivänä rannekorun. Aivan täydellinen valinta ranteeseen olisi Jonilta ylioppilaslahjaksi saatu Kalevala Korun Kielo -rannekoru. Hopeinen tietenkin.

IMG_8442

Joten en tiedä yhtään mitä tekisin! Veisaisinko keltakultaisten korujen sopimattomuudesta viis? Laittaisin haaveilemani korvikset siitä huolimatta, ettei ne sovi mihinkään muuhun? Edes ranteessa roikkuvaan rannekoruun? Vai luovunko mulle tärkeistä korvakoruista ja valitsen jotkut virallisesti sopivammat, mutta vähemmän tunteikkaat korvikset? Vai laitanko keltakultaiset korvikset ja heivaan rakkaan rannekorun?

Plääh, tällä hetkellä parhaalta kuulostava idea on rakkaat korut, vaikkeivat sopisikaan muuhun. Mutta sitten taas pelkään, että piinaako mua se sopimattomuus kuitenkin? Jos päätän nyt niin, niin osaanko lopettaa vatvomisen?

Mitä te olette mieltä? Tiedän, ettei kukaan voi päättää mun puolesta, mutta viisaita sanoja otetaan vastaan! Ja hei, saa kertoa myös mitä uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua te kannatte hääpäivänänne? Vai veisaatteko vatvomisesta viis ja unohdatte koko perinteen?

12 Kommenttia

  1. Ihanat korvikset! Laita hopeisen käsikorun kaveriksi joku pieni kultainen rannekoru myös. Näin se ei ole niin suuri kontrasti että on kultaa korvissa ja ranteessa hopeaa. Näinpä myytävänä Snön rannekoruja jossa oli sekä hopeaa että ruusukultaa ja näytti todella hyvälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tosi kiva idea! Tota voisikin kyllä testailla! Kiitos :)

      Poista
  2. Voisitko ujuttaa korvakorut/kaulakorun jotenkin kimppusi koristeeksi? Olen joskus bongannut jostakin, että tunnearvoltaan tärkeitä koruja on ollut kiinni kimpussa... Tämä ei tietystikään onnistu silloin, jos oma hääkimppu toimii myös heittokimppuna. Itse varmaankin yrittäisin ujuttaa muuhun kokonaisuuteen "sopimattomat", mutta tunnearvoltaan suuret korut yms. hieman näjymättömämpään paikkaan. Ne olisivat mukana suuressa päivässä, mutta ei niin näkyvillä, kuin korut muuten olisivat.

    Ps. Olen siis se aiemmin nimellä "Morsian 2016" kommentoinut, joka vaihtoi miehensä kanssa häät ensi kesälle. (!!!) Valokuvaaja, kirkko ja juhlapaikka jo varattu ja bändejä kilpailutetaan. Olit oikeassa kun sanoit, että kärsimättömälle ihmiselle yli 2 vuotta on liian pitkä aika odottaa häitä, haha :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Määkin oon nähnyt kuvia, joissa joku rakas koru on kiinnitetty kimpun nauhoihin.. mutta se ei vaan jotenkin tunnu mun jutulle. Noinkin rakkaat korut ansaitsee kyllä olla ihan aitiopaikalla mun mielestä. En raaskisi lähteä niitä piilottelemaan näkymättömään paikkaan... luultavasti laitan vaan "sopimattomat" korut siitä huolimatta :)

      Poista
  3. Saman ongelman kanssa painin. Vihki ja kaikki muutkin korut valkokultaa, kun taas mummon vanhat korut kultaa. Sen verran oon jo saanut päätettyä, että oikeaan käteen tulee mummon kultainen sormus ja piste. :D Onko se sitten vanhaa helmellä, vai sinistä sinisellä kivellä, se on vielä auki. Auki myös lainattu ja sormusvalinnasta riippuen vanha/sininen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää luulen, että tuun myös päätymään ratkaisuun, jossa laitan vaan rakkaat korut, sopi hyvin eli ei! :) Ja oi ihanaa, sulla on oikein vaihtoehtoja mistä valita! :)

      Poista
  4. Mä miksaisin. Olin aiemmin tosi tarkka, että käytin vain valkokultaa ja hopeaa. Nyt yhtäkkiä olen huomannut, että valkokultainen kihla on alkanut riidellä milloin minkäkin asusteen kanssa, eli kaapin keltakultamäärä on lisääntynyt ihan salakavalasti. Silmälaseihin olen nyt jo varmaan kolmannet pokat peräkkäin valinnut kaikesta huolimatta keltakultaa. Tuo yllä tullut vinkki myös sirosta keltakultakorusta ranteessa on hyvä, sitten ovat sopivasti sekaisin kaikki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo luulenpa, että päädyn itsekin miksaamaan. Just tuo A:n vinkki kuulostaa aika kivalle ja oonkin kaulakorua käteen kietomalla vähän testaillut ja se näyttää kivalle :)

      Onneksi valkokulta ja keltakulta ei riitele kuitenkaan kovin pahasti! Enpä usko, että KUKAAN on koskaan sunkaan silmälasien ja kihlan "riitelemisestä" huomauttanut tai sitä ihmetellyt!

      Poista
  5. Mä viime viikonloppuna koin jo ahaa elämyksen vanhan, lainatun (sekä sinisen kohdalla). Vanha ja lainattu oli ne vaikeimmat, kun äidin vanha hääpääkoriste ei ole yhtään mun tyylinen. Vanhemmat erosivat jo yli 10v sitten ja äidin vihkisormus on vaan laatikossa, se vanha, lainattu, nätti ja menee nyt hienosti mun oikean käden nimettömään! Ainoa vika on, että se on keltakultaa, mutta ehkä yhden päivän voi tahallaan sotkea kelta- ja valkokultaa (jota oma kihla on ja vihkikin tulee olemaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tosiaan haittaa! Mää oon tässä tullut ihan samaan tulokseen, että vanhan, lainatun, kauniin ja rakkaan vuoksi voi aivan hyvillä mielin sotia typeriä "sääntöjä" vastaan :)

      Ihanaa, että sulle löytyi samassa esineessä niin monta! :)

      Poista
  6. Ihanat korut ! Olet onnentyttö kun olet perinyt nämä, pidä niitä arvossa. Laita korut lasiin, reilusti Fairya, niin kuumaa vettä kun kraanasta tulee, anna liota vuorokausi, huuhtele, ovat kuin uudet. Itse en ole saanut koruja perinnöksi niin jouduin tilaamaan ihanat 60-luvun loppupuolen korvakorut netistä. Pidän niitä aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin pidän arvossa! Nämä on kyllä mulle suuria aarteita :) Kiitos vinkistä, tuota testaan seuraavalla kerralla. Ennen häitä huollatin kultasepällä korvikset ja tuossa reilu kuukausi sitten äiti nappasi nämä loputkin jo matkaansa ja vei huollettavaksi Kultasepänliike Qivan Jouni Saarenpäälle, mutta täytyy kokeilla kotikonsteja seuraavan kerran kun tummenevat! :) Kuulostaa ihanalle nuo sunkin korut :) Ja vaikka itse olet ne ostanut, niin ehkäpä ne on rakkaat perintökorut sitten jollekulle, joka ne sun jälkeen saa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥
Vastaan kaikkiin kommentteihin!