Seuraava reissu kolkuttelee jo ovella, on jo aikakin postailla edellisestä ulkomaanreissusta! Syyskuinen vajaa viikko, jonka vietin äitini kanssa Roomassa oli aivan ihana. Ja outo. Tavallaan tuntui sille, että olin tullut kotiin, mutta tavallaan tuntui sille, että mun koti on nyt muualla.

Pääasia kuitenkin oli, että italian kieli taipui vielä yllättävänkin hyvin, metrot, ratikkalinjat ja bussireitit tulivat jostain takaraivosta ilman ongelmia. Lisäksi ikuisessa kaupungissa oli lämmintä ja ihanaa. Spritzit kylmiä ja pitsa maukasta. Lempiherkustani, supplìsta puhumattakaan. Taide upeaa ja loputonta (löydettiin Hjallis Harkimon näköinen renesanssi-vauva, huomaatteko tekin yhdennäköisyyden?). Kaupungin huonoin puoli oli edelleen turistit.

Nauttikaa tekin näiden kuvien tunnelmasta. Vetäkää syvään henkeä ja nauttikaa siitä, mitä Italia parhaimmillaan tarjoaa: ihanaa joutenoloa. Ei ole tärkeää suorittaa paljon, nyt ja heti. Välillä on tarpeen aloittaa aamu skumpalla ja vaan nauttia elämästä. Koska la vita è bella.

IMG_0891IMG_0870IMG_0773IMG_0815IMG_0776IMG_0900IMG_0902IMG_0855IMG_0932IMG_0927IMG_0813IMG_0820IMG_0878IMG_0943IMG_0937IMG_0784IMG_0770IMG_0845

Onko nämä maisemat teille tuttuja? Mitä tunnistitte?

Onko täällä muuten muita Rooman matkaajia? Vai haaveiletteko vain.. niin minäkin, haaveilen taas!

Ps. jos joku ihmettelee olenko siirtynyt aamukuuden postauksiin - en ole, vaan valvon vieläkin. Byhyy.