Ihana viikonloppu. Perjantaina luulin, että on lauantai, joten viikonloppu tuntui olevan päivän normaalia pidempi. Eilen, oikeasti lauantaina pääsin taas treffeillekin. Tällä kertaa suunnattiin leffaan.

Yllättävän usein saan treffeille lähtiessä aikaan vaatekriisin. Ei muka mitään päällepantavaa ja näytän rumalle ja hiuksetkin on aina ihan huonosti. Mutta miksi ihmeessä mää murehdin? Me ollaan oltu yhdessä viikkoa vaille seitsämän vuotta, joten eiköhän tuo toinen puolisko oo jo nähnyt mut sellaisena kuin oon.

Ja vaikka mää aina kiukuttelen mun ulkonäöstä, niin onko me kertaakaan lähdetty treffeille, niin ettei se olisi kehunut mua kauniiksi? Ei varmasti olla.
WP_20130921_18_13_15_Pro
Tällä kertaa mulla oli itselläkin nätti olo ja olin tyytyvinen siihen, mitä päälleni laitoin. Ehkä siksi, etten yrittänyt liikaa. Etten yrittänyt olla mitenkään parempi, vaan tyydyin vaan olemaan niin kiva ja nätti, kuin satun olemaan. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan? Tarkoitan sitä, että saa meikata ja laittaa hiuksia ja pukeutua nätisti, kunhan muistaa että laittaa vain itseään  nätisti, ei yritä laittaa itseään olemaan joku muu, joku vähän parempi.

Ja tarkoitan sitä, että uudessa syksyisessä villahameessa ja rennossa neuleessa oli ihan super mukavaa ja syksyiset värit näyttivät mun mielestä tosi kivalle. Ja sitä, että treffeilläkin viihtyy paremmin, kun viihtyy itsensäkin kanssa. Vaikka katon reunan alle pesänsä tehneet pulut säikyttivätkin mut kesken kuvien oton niin, että aloin rääkymään ääneen...

Niin ja se leffa. Käytiin katsomassa Rush, joka sai mun silmänurkat kyllä välillä kostumaan. Ehkä eniten sen takia, että Niki Lauda on aina ollut mun mielestä yks maailman söpöimpiä pappoja! Katsokaa vaikka. Mua vaivaa vaan se, että montakohan punaista lippistä Niki omistaa. Varmaan aika monta, jos mainospaikka siinä maksaa 1,2 miljoonaa euroa vuodessa!