... sammakolla koti oli kultainen. Tuo lastenlaulu soi mun päässä aina kun käyn hakemassa jotain äiskän kasvimaalta. Äitin ja isin puutarha on kesän yksi parhaita asioita. Vai voiko joku väittää, ettei haluaisi tuoreita, itse kasvatettuja ja kerättyjä kasviksia ja marjoja? Täydellistä luomua ja lähiruokaa. Äitillä ja isillä on puna- ja mustaviinimarjapensaita ja karviaispensas. Puutarhavadelmia, pensasmustikoita ja pieni mansikkamaa.

Metsävatut ja metsämustikat on kyllä maukkaampia, mutta puutarhassa kasvatetut on näyttävämpiä. Tänä vuonna (sattuneesta syystä) tuli vietettyä vähän vähemmän aikaa marjametsässä, mutta onneksi äiti ja isi oli löytäneet maailman parhaan vattupaikan ja mökillä nyt kasvaa aina mustikoita  - joten meidänkin pakkaseen saatiin helposti vitamiinipitoista täytettä. Kotona äitin kasvimaalla kasvaa raparperiä, (tolkuton määrä) kesäkurpitsaa, normaalia kurpitsaa, punajuuria, porkkanoita, sipuleita, salaatteja, tilliä ja persiljaa.
IMG_0499 IMG_0503 IMG_0512 IMG_0521
Kesäkurpitsan kukat oli italiassa suurta herkkua - minäkin maistoin niitä pitsan päällä, mutta en kyllä ihan ymmärtänyt niiden ideaa. Ei ne minusta paljoa millekään maistuneet, joten ehkä on järkevämpää olla katkomatta kukkia ja antaa kesäkurpitsojen kasvaa isoiksi! Kasvihuoneessa kasvaa vuosi vuodelta enemmän tomaatteja. Ja aina yllärinä jonkinlaista chiliä - tänä vuonna sieltä on ilmestynyt isoja ja melko mietoja, puaisia chilejä. Ensi vuodelle suostuttelen äitin kyllä hankkimaan viinirypäleen kasvihuoneeseen!

Oi, nyt vasta hoksasin, että omputkin on kohta kypsiä ja saan tuoda valkeaa kuulasta kotiin omppupiirakkaa varten. Mun makuun ne ei ole liian happamia syötäväksi ihan sellaisenaankaan. Just sopivan kirpeitä!

Mää niin haluan tällaisen puutarhan sit isona. Entäpä te?