Baskerit on taas muodissa, jipii! Pipo on ehdottomasti mun käytetyin päähine, mutta lempparilistan kärjessä komeilee kyllä suloinen baskeri. Nyt ne on taas muodissa ja munkin hattuhyllyllä paistattelee tämä vaaleanpunainen söpöliini.
Iso syy siihen, miksi baskerilla on näin iso paikka mun sydämessä on lapsuuteni ysärillä. En todellakaan tiedä, olivatko baskerit silloin muotia missään muualla kuin mun vaaleilla kutreillani, mutta siellä ne pysyivät vuosia. Pääasiassa siksi, että äiti ompeli niitä mulle!
Äitin ompelukoneesta putkahteli kukkakuvioisia trikoobaskereita hurjaa tahtia - ja pakko kai olikin! Tarina ei todellakaan kerro mitä tapahtui, mutta matkasin säännöllisesti päiväkotiin isoveljen polkupyörän tarakalla ja jostain syystä noilla matkoilla mun päästäni hävisi lukemattomia baskereita. En ihan oikeasti muista yhtään, mitä niille hatuille muka tapahtui, eikä isovelikään ole tunnustanut. Se on ainoa varma fakta, että kotipihan ja päiväkodin välillä mun päästä hävisi useita trikoobaskereita jälkiä jättämättä.
Toinen varma fakta on se, että toisenlainen oli maailma 90-luvulla. Vai osaisitteko nyt kuvitella tilannetta, jossa 6-vuotias matkaisi päiväkotiin ja sieltä kotiin 9-vuotiaan isoveljen pyörän tarakalla? En minäkään! Mutta eipä se silloin mikään kummallisuus ollut. Eikä koskaan mitään käynyt! Siis meille lapsille... baskerit eivät olleet niin onnekkaita!
Voi noita aikoja! En ehkä ihan helposti enää laittaisi lasta eskariin ison veljen tarakalla, mutta teihin pystyi luottamaan hyvin. Mutta tuo kadonneitten baskerien mysteeri on edelleen ratkaisematta. Miten oli Poirot tämän katoamisen äärellä?
VastaaPoistaBaskerin kanssa sama juttu kuin muittenkin hattujen: sopii sulle! Ja sopii monelle muullekin, mutta ei vaan mulle...
Hehe, niinpä! Nyt se kieltämättä tuntuu hassulta, vaikka silloin siinä ei mitään poikkeuksellista ollutkaan :)
PoistaPitäisi vissiin kutsua Poirot mysteeriä ratkomaan!
Ja kiitos, tykkään kyllä itsekin!
Oi Kirsi, ihana kuva ja postaus <3 Tuo sun baskeri on niin suloinen! Ja muistaakseni instasta bongasin, että meidän laukkurakkaus on myös suuntautunut samaan laukkuun ;) Sun postaus ystävyydestä oli myös todella kaunis! Ihanaa viikonloppua sinne :)
VastaaPoistaVoi kiitos Jenni! <3 ihanasti sanottu, kiitos!
PoistaJa joo niin muuten on! Mun fuksia laukku sai tän hempeämmän kaverin tässä syksyllä :)
Kiitos Jenni! Ihanaa viikkoa sulle!
Tuo on niin totta, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Lapset saivat olla keskenään hetken kotona kun vanhemmat olivat töissä. Ei ollut puhelimia tai ainakaan kännyköitä, jos oli asiaa niin jätettiin lappu.... jne
VastaaPoistaMulla oli äidin vanha huopabaskeri, luonnonvalkoinen. Tykkäsin siitä tosi paljon.
No sanos muuta! Tosiaan tuokin vielä, ettei missään metsässä leikkiessä tai tunteja uimassa ollessa myöskään ollut kännykkää yhteydenpitovälineenä :D
PoistaOi kuulostaa ihanalle! Vanhoissa jutuissa on aina sitä jotain :) <3
ooi vähänkö söpö tuo sinun vaaleanpunainen baskeri 8) <3
VastaaPoistaKiitos Sofia! Oon kyllä ihan samaa mieltä :)
Poista