Voi elämä!

Mulla ei ole tänään mitään järkevää sanottavaa. Aivot lyö kertakaikkisen tyhhää, joten ajattelin tulla jakamaan nämä kuvat ja höpöttelemään. Kertoa teille tosta ihanan arkisesta lauantaista viime syksyltä. Oli vapaapäivä, joten ehdittiin ottamaan kuvia. Alkoi tietysti satamaan kesken kaiken. Juostiin hihittäen  metrolle ja ajettiin Kamppiin ostelemaan vinyylilevyjä. Ja lähdettiin sen jälkeen vielä ihan hetken mielijohteesta syömäänkin. Ja poikettiin nappaamaan jälkkärit Pien-puodin valikoimasta.

Oli niin tavallisen arkisen rentoa ja ihanaa. Sellaista on viimeisen puolen vuoden aikana ollut niin monta kertaa, että eihän sitä meinaa kehdata edes sanoa ääneen. Koska kel onni on, se onnen kätkeköön, eikö vaan? Mutta otan riskin ja sanon ääneen elämälle kiitos!

En tänään muutakaan sanottavaa keksi. Ainakaan näin väsyneenä, tähän aikaan maanantai-illasta. Koska väsymys, jos joku, nostaa mun tunteet aina pintaan. Eikä asiaa ainakaan auta se, että kirjoittelun taustalla pyörii Kadonneen jäljillä ja sisko tapaa just ensimmäistä kertaa kauan kadoksissa oleen veljensä. Jonka olemassaolosta kuuli isänsä kuolinvuoteella. Tietenkin.

Itkuvirsihän tästä on tulossa, joten ehkä meidän on parempi vain katsella kuvia? Ja todeta, että tuo vaaleanpunainen neule se vaan on mieleinen edelleen. Vaikka onkin jo ihan nyppyyntynyt. Ja keinokuituisuudessaan hiostava kuin muovipussi. Pörrötennareista en edes aloita. Tykkään niistä niin paljon, että saattaisin alkaa vetistelemään.

PA070734 PA070690 PA070721 PA070741
| Neule - H&M | Farkut - Lindex | Kengät - H&M |

Mitäs sun maanantaihin  kuului? Nyyhkytitkö tosi-tv:n ääressä vai jotain ihan muuta? Ja mitä tykkäät mun asusta? Olin muuten tänään tismalleen samoissa vaatteissa töissä ja koulussa!