Oon tykännyt jo tosi pitkään valokuvata. En väitä olevani siinä mitenkään hyvä, mutta nautin siitä. Viime vuosina on tullut katseltua entistä enemmän myös YouTubea ja sitä myös mielenkiinto myös videoiden tekemiseen on herännyt. Oon kuvannut sekä kuvia, että videoita aika paljon, mutta valtaosa niistä jää julkaisematta. Siihen on parikin syytä.
Ensinnäkin - oon aika kriittinen oman kätteni jäljen suhteen. Siitä yritän kyllä kovasti päästä irti ja on kyllä onnistunutkin. Mun ei todellakaan tarvitse (enkä edes halua) tuottaa mitään muotilehtien tasoista sisältöä. Kirjoittelen mun jutuista ja mun elämästä. Kyllähän se saa mulle näyttää, kaikkine rosoineen ja möykkyineen, eikä mun ole mitään syytä ruoskia itseäni ja olla kriittinen. Mää kirjoitan, kuvaan ja julkaisen, koska se on hauskaa.
Mutta sitten se toinen juttu - editoiminen on aikas työlästä! Ja mitä paremmin sitä haluaa tehdä, sitä työläämpää se on. Tän kesän Kroatian reissusta asti aloin kuvaamaan raakakuvia ja niiden käsitteleminen on mun mielestä tosi hauskaa, koska se tarjoaa paljon enemmän mahdollisuuksia. Mutta jösses se on myös työlästä! Varsinkin siksi, kun en vielä kovin hyvin osaa.
Videoiden editoimisessa yhdistyy nämä kaksi mun tuskailun kohdetta oikein kunnolla. En todellakaan saa sellaista jälkeä aikaan kuin haluaisin. Ja voisin vähän lähemmäs tavoitteitani päästä, jos jaksaisin yrittää enemmän. Mutta videon edioitminen on hullun työlästä jo sellaisenaankin.
Tämä avautuminen tuli nyt siitä, että vietän yksinäistä torstai-iltaa mitenkäs muuten kuin editoiden. No joo, ensin raivasin keittiötä ja olkkaria kolme tuntia ja sitten aloitin vihdoin Kroatian reissuvideon editoimisen. Sieltä on niin paljon materiaalia, että hengästyin jo niiden läpikäymisestä. Joten päätin ottaa tauon, lasin valkkaria ja tulla näpyttelemään blogiin. Näköjään tuskastumisen fiilikset seurasi mukaan tänne blogiin, mutta hei. Enkös mää juuri todennut, että saa ne elämän rosot täällä blogissakin näkyä.
Mä tiedän niin mistä puhut! Aina tasaisin väliajoin vietän pitkän päivän tai illan repien hiuksia päästäni ja miettien miten kuvista saisi parempia. En ole luonnostani ollenkaan mikään datailija, ja siksi tuntuu kuin vastassa olisi seinä aina joka puolella, enkä tiedä mistä pääsisi eteenpäin. Niin turhauttavaa! :D Mulla on tähän mennessä käynyt kolme oivallusta, joiden myötä on tuntunut aina hetkeksi aukeavan jokin lukko, ja ne on: raakakuvien kuvaamiseen siirtyminen pari vuotta sitten, Lightroomin käyttäminen kuvien muokkaamiseen ja viimeisimpänä presetien / filtterien käyttäminen taas uudelleen. Olen googlannut Lightroomiin ison pinon ilmaisia presetejä, joista oikeasti vain yhtä tai kahta käytän. Vuoden verran mietin raaskisinko ostaa VSCO:n paketin, ja nyt viimein tein sen. Se ei rakeista kuvia kuten ilmaiset, joten siinä mielessä hyvä. Edelleenkään en saa sellaista kylmää ja valoisaa värimaailmaa kuviini kuin haluaisin, se on seuraava taistelu... Mutta aina vähäksi aikaa yhden oivalluksen jälkeen jää sellainen iso flow ja mieletön hyvä fiilis kuvien kanssa, että sitä haluaa vain lisää...! :D Ja oikeasti, sitten tullaan myös kuvien ottamiseen ja kameran säätöihin, mikä on kokonaan toinen asia. Ehkä seuraavaksi toteutan haaveeni kuvauskursseista ja onko olemassa myös kuvankäsittelykursseja?! :)
VastaaPoistaAh kuulostaa oi niin tutulle! Hei mää oon nyt ottanut noi kaksi ekaa askelta, eli ehkäpä se presettien hankkiminen olisi mullakin sitten seuraavana listalla? Jos näköjään seurailen sun jalanjäljillä :D raakakuvat ja lightroom on kyllä iso, iso muutos! Tarjoaa niin paljon enemmän mahdollisuuksia, mutta tosiaan myös turhautumista, kun ei meinaa saada sielläkään aikaan sitä mitä haluaa. Musta tuntuu, että teen kaikille kuville vaan tismalleen samat muutamat säädöt ja se kyllästyttää jo nyt.
PoistaHitsi vie, tuli yhtäkkiä mieleen, että mullahan on kuvauskurssille lahjakortti olemassa! Sain sellaisen Rajalasta silloin kaupan päälle, kun ostin tän Olympuksen kameran, mutta oon unohtanut koko homman. Silloin myyjä puhui, että ne järkkää paljonkin kursseja, mm. asukuvaamiseenkin taisi olla omansa. Täytyy tunnustaa, että itse olen melkoinen automaattiasetusten käyttäjä, mutta sitten taas toisaalta, asukuvia en ikinä kuvaakaan itse.
Kuvankäsittelykurssille voisin kyllä myös lähteä oikein mielelläni :D mää olen käynyt yliopistolla parikin kuvankäsittelykurssia, mutta ne on olleet niin photaripainotteisia, ettei niitä Lightroomin käyttöön ole mitään iloa ollut.
Mutta tsemppiä siis meille molemmille näihin taisteluihin! :D
Nyt kyllä taisitte puhua ihan sellasta kieltä, mitä ei tämä tyyppi ymmärrä yhtään! Ihana kuva...voi kun pääsisi itsekin tuonne...
VastaaPoistaJa ihan salaa olet alkanut taas blogiin kirjoitella :), mutta nytpä tiedän taas alkaa seurailla!
Hehe, onneksi ei ihan kaikkea tarvitsekaan ymmärtää! :)
PoistaJa säännnöllisen päsäännöllisesti joo!