Häämatkalta on kotiuduttu viikko takaperin ja voi hyvää päivää kuinka tahmeaa onkin arkeen palaaminen ollut. Niin tahmeaa, mutta toisaalta myös vähän kivaa. Kolmen viikon reissu oli kuitenkin sen verran pitkä, että omaa kotia, sänkyä ja ruisleipää ehti jo alkaa kaivata. Mutta työpaikkaa ja gradua ei sitten yhtään. Siihen oltaisiin tarvittu vähintään toinen mokoma. Paino sanalla vähintään.
Siinä missä arkeen palaaminen on tuntunut mahdottomalta, tuntui loma vähintään tuplasti sen verran ihanalta. Meidän häämatka oli sanalla sanoen paras. Kaikkea mitä toivottiin ja niin paljon enemmänkin. Jokaisen superlatiivin ja kliseisen hehkutuksen arvoinen. Matkaan ei sattunut edes yhtään vastoinkäymisiä. Ei vatsatauteja, myöhästymisiä, varkauksia, aikaeroväsymyksiä tai pitkiä maahantulojonoja. Pelkkää ihanaa yhdessäoloa, uuden näkemistä ja kokemista, hyvää ruokaa ja juomaa ja rentoutumista. Ja muutamia ihan mielettömiä yllätyksiä!
Oikeastaan arkikaan ei tunnu taas tässä hetkessä yhtä raskaalle kuin se tuntui ennen, kun aloin kirjoittamaan. Kyllä noista muistoista ja vaikka ihan vaan tuon kuvan maiseman tuijottamisesta saa niin valtavasti positiivista voimaa. Niin se vaan on, ettei koskaan pitäisi olla surullinen siksi, että joku on ohi, vaan onnellinen siksi, että se tapahtui. ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin.