Häästressi

Ajattelin kirjoittaa harmaan ja sateisen lauantain kunniaksi vähän häästressistä. Blogin seuraajille on varmaan tiedossa, että mää näen hääpainajaisia. Aika paljon ja hyvin eläväisiä. Ja lähes aina, kun kerron painajaisistani jollekin, saan kehotuksen olla stressaamatta. On aika selvää, että ne unet johtuvat jostain valveilla tapahtuneesta tai muuten vaan mieltä painavasta, mutta silti uskaltaisin väittää, että ei mulla ole yhtään häästressiä! Ihan oikeasti, ainakaan tällä hetkellä ei ole.

Pyörittelen paljon hääasioita mielessäni, suunnittelen, tutkin, pohdin, harkitsen, päätän, muutan ja harkitsen vielä uudestaan. Mutta ei se tarkoita, että mulla olisi stressiä. Oikeastaan päin vastoin. Ei se, että tätä juhlaa on suunniteltu pitkään ja hartaasti tarkoita sitä, että se tuottaisi mulle huolta, murhetta ja stressiä. Sehän tarkoittaa nimen omaan sitä, että voin olla ihan levollisin mielin, koska tiedän ottaneeni kaiken tarpeellisen huomioon. Uskallan väittää, että enemmän mulla olisi stressiä, jos en olisi jo vuosia odottanut, intoillut, suunnittellut ja pohdiskellut. Jos nyt olisin kaikkien näiden päätösten äärellä ihan ensimmäistä kertaa, kyllä se varmasti stressaisi. Jos en olisi varma, että olenkohan nyt muistanut kaiken, kyllä varmasti stressaisi. Ehkäpä mää vaan käsittelen kaikki ne vähäisetkin huolet ja murheet unissani - ja sitten voin taas valveilla palata hääjuttuihin hyvillä mielin.

Toki joitain asioita on, jotka häissä mietityttää. Viime syksynä meinasi mennä hermot pitopalveluasioihin. Ja välillä menikin. Tällä hetkellä esimerkiksi mietityttää se, että tuleehan kaikilla varmasti olemaan hauskaa. Ja se, että tuleeko mulla olemaan seuraa tanssilattialla. Mää nimittäin haluan bailata ihan hulluna, mutta haluaisin, että kaikki muut on siellä mun seurana. Mutta toisaalta en haluaisi pakottaa ketään tanssimaan vasten tahtoaan. Tai sittenkin ehkä vähän haluaisin.

Välillä häiden suhteen painaa raha. Ei siksi, etteikö meillä olisi varaa haluamiimme juttuihin. Onhan meillä, kun sen mukaan on suunniteltu. Mutta rahajutuissa painaa lähinnä se, että yhä edelleen välillä tuntuu käsittämättömälle käyttää kaikki se raha yksiin häihin. Kun sillä voisi tehdä niin paljon muutakin. Mutta sitten tullaan aina siihen tulokseen Jonin kanssa, että tähän me ollaan ne rahat varattu ja tähän me halutaan ne käyttää.

Me ei muuten olla vielä yhtä ainutta kertaa riidelty häistä. Tai oltu jostain pahasti eri mieltä. Siis ei yhtä ainutta kertaa. Tottakai ollaan mietitty yhdessä asioita. Tai joskus minä olen miettinyt etukäteen ja sitten pyytänyt Jonia harkitsemaan mun ehdotusta mun kanssa. Mutta kertaakaan ei olla saatu aikaiseksi riitaa eikä mitään sinne päinkään. Se on varmasti yksi niistä tekijöistä, jotka edesauttaa sitä, että hääsuunnittelu on toistaiseksi ollut aika stressitöntä. Meillä on molemmilla luotto siihen, että häistä tulee hyvät. Meillä on molemmilla luottoa toisiimme häiden suunnittelussa. Joni hoitaa varmasti hyvin ne jutut, mistä se on vastuussa. Ja se taas luottaa mun makuun sellaisissa jutuissa, joihin minä olen enemmän syventynyt.

Tämän tällä hetkellä vallitsevan rennon ja hyvän fiiliksen vuoksi toivonkin kovasti, että kaikki muutkin osaisivat luottaa muhun ja meihin. Koska homma on hanskassa, eikä meitä yhtään helpota se, jos kaikki muut meidän ympärillä epäilevät, että onkohan meillä hanskat hukassa. Tällä hetkellä ei ole. Jos niin tulee käymään, tullaan kyllä pyytämään apua. Ja apua me tullaan joka tapauksessa tulevaisuudessa tarvitsemaan. Ei vaan just nyt ja tällä hetkellä.

Jos ei aiemmin niin varmaan viimeisinä viikkoina stressi alkaa painamaan päälle. Kyllä on nyt jo tullut mietittyä, että onkohan tullut hankittua liikaa hommaa, joka on tehtävä vasta viime tipassa. Voi olla, mutta voi myös olla, että ei. Sen verran aion kyllä apujoukkoja varoitella, että olisivat heinäkuun valmiudessa auttamaan mua, jos epätoivo meinaa iskeä. Ja täytyy myös muistuttaa niitä, että sanovat mulle, ettei kannata stressata. Muistuttakaa mua vaikka tästä postauksesta, jonka loppuun kirjoitan, että ei ole mitään järkeä stressata joistain pienistä asioista.

Se on ihan sama onko kaikki koristeet, asetelmat ja valot millilleen. Hääjuhla tulee kuitenkin olemaan ihana, juhlapaikka kaunis ja porukalla hyvä mieli. Ihan sama vaikka sataisi ja ihan sama vaikka joku unohtuisi. Tai ei toimisikaan niin kuin oli suunniteltu. Mun tavoite on olla heinäkuun 18. päivä morsian, joka nauttii häistään ihan täysillä. En todellakaan aio olla morsian, joka muistelee hääpäivässään tai valmisteluissa pieleen menneitä juttuja. Lattialle pudonnut hääkakku (*koputan puuta*) ei ole läheskään niin kamala juttu, kuin mököttävä ja stressaantunut morsian. Sanokaa mun sanoneen!

Mites kanssamorsiamet? Joko on stressiä vai oletteko ihan zen? 

Related Posts