Tänään Perinneperjantai -otsikon alla ajattelin kirjoittaa hunnusta, tuosta morsianten tunnetuimmasta päähineestä. Nuorempanahan olin ihan vakuuttunut siitä, että en tule todellakaan huntua käyttämään. Halusin korkean nutturan ja ehdottomasti tiaran. Niin se vaan kuitenkin pääsi mieli muuttumaan viimeisen vuosikymmenen aikana. Nyt haluan niskanutturan ja en missään nimessä tiaraa vaan ihan ehdottomasti hunnun, mielellään pitsireunaisen.
Kuvat mun Pinterest -taululta
Muistan lukeneeni jostain, että alun perin hunnun funktio oli suojata morsianta pahoilta hengiltä siinä välitilassa, jossa hän oli lähtenyt kotoaan, muttä ei päässyt vielä miehen kotiin suojaan. Ja kaikki ollaan varmaan kuultu myös se pentineinen ajatus, että huntu sopii vain neitsytmorsiamille. Se symboloi viattomuttaa (kuten valkoinen pukukin?) ja on sopimatonta, jos joku muu huntua käyttää.
Mutta eiköhän me kaikki eletä edes aika lähellä vuotta 2015, jolloin meidän kulttuurissa huntu sopii kenelle tahansa, jos huntuun haluaa pukeutua. Ainakin itselleni on ihan sama vaikka edessä olisi vaikka toinen avioliitto ja morsian haluaa huntu käyttää! Antaa palaa vaan, jos itsesä hyvälle tuntuu! Mulle ainakin se symboloi morsiamen asemaa, ihan sama millainen tausta morsiamella on. Mitä mieltä te olette?
Suomalaisissa häissä ei taida olla kovin tyypillistä astella alttarille huntu kasvoilla, mutta toki sellainenkin mahdollisuus on. Itse elän sellaisessa käsityksessä, että tuo hetki jolloin huntu nostetaan morsiamen kasvoilta, on ennen vanhaan (ja varmaan joissain kulttuureissa nykyäänkin) ollut ensimmäinen kerta, kun sulhanen näkee morsiamensa kasvot. Joissain telkkarin hääohjelmissa olen nähnyt, että morsian seisoo vihkimisen ajan huntu kasvoillaan ja vasta suukon kohdalla sulhanen on nostanut hunnun pois. Jos itse haluaisin kirkkoon saapua huntu kasvoillani, niin haluaisin kyllä, että iskä nostaisi sen pois minut luovuttaessaan. Jotenkin tuntuu hassulle ajatukselle seistä vihkimisen aikana hunnun takana piilossa.
Eipä sillä, hassulle tuntuisi minusta saapuakin hunnun alle piilotettuna. Uskallan väittää, että Joni on jo jokusen kerran ennen sitä hetkeä mun kasvot nähnyt, enkä pelkää pahojen henkien hyökkäystäkään, joten uskallan kyllä astella alttarille ihan vain huntu takanani roikkuen. Mutta hunnun ehdottomasti haluan. En niinkään mistään periaatteellisista syistä tai minua suojaamaan, vaan häätyylini kruunaamaan. Vaikka eipä sillä - upeita morsiustyylejä on ilman huntuakin! Ja itsekin aion luopua siitä vihkimisen jälkeen.
Miten te aiotte toimia? Tai miten itse teitte häissänne? Oletteko nähneet Suomessa valkoisen hunnun alle kasvonsa piilottaneita morsiamia?
Minä mietin huntua, mutta kun mainitsin siitä miehelleni, hän totesi, että "et kai sinä nyt oikeasti huntua lauta". Hän jatkoi kuvauksella roikkuvasta rätistä. Eh...
VastaaPoistaPeriaatteessa haluaisin hunnun. Pitkän ja pitsisen. Ja ne maksaa niin älyttömän paljon, että se vaikuttaa enemmän kuin sulhon mielipide (se niin ei tule näkemään hääpukua ennen kuin kirkossa). Huntua käyttäisin juurikin vihkimisen ajan ja juhliin ottaisin pois. Aika kova minuutti hinta hunnulle :)
Tuntuu, että nykyään Suomessa on yleisempää jättää huntu pois kuin käyttää sitä.
Voi ei mikä kommentti sulhaselta! :D Ei saisi nauraa, mutta en voi olla vähän hihittelemättä. Mutta onneksi sulhasesi pitää sua varmasti upeana, ihan sama mitä päätät päällesi laittaa. Pääasia, että olet itse tyytyväinen :)
PoistaSe on kyllä totta, että hunnut ovat ihan hillittömän kalliita. Mutta mulla se onkin tee-se-itse -projektien listalla. Toki materiaalit ei ole ilmaisia, mutta huomattavasti edullisemmat! Kieltämättä hyvä pointti, että aika kallis minuuttihinta tulee, jos huntuun panostaa ja käyttää vain kirkossa. Mutta toisaalta miksipä ei, jos se hyvälle tuntuu.
Ja oot kyllä ihan oikeassa tossa vikassa.. musta tuntuu, että niissä häissä joissa oon elämäni aikana ollut, ehkä puolissa on morisamella ollut huntu. Varmaan silloin munkin nuoruudessa se tuntui hirveän vanhanaikaiselle jutulle ja siksi aattelin, etten varmasti laita. Mutta ihan kun olisi viime vuosina taas näkynyt enemmän, just tollaisia romanttisia pitsihuntuja.. Tai sitten mun näkökulma on vaan vähän vinoutunut, kun oon tarkoituksella sellaisia katsellut ;)
Tässäpä taas yksi ei pakollinen -juttu. Kyllähän morsian hunnussaan on kaunis! Toisaalta myös kaunis kampaus ilman huntua näyttää kauniilta. Makuasioita! Nyt jos olisin nuori ja naimisiin menossa, valitsisin hunnun, sillä se on niin ainutkertainen hetki. Kauniita ja näyttäviä kampauksia voi käyttää muissakin juhlissa. Terveisin kukkaseppele-morsian vuosien takaa (pakko sanoa, että oli sekin kaunis siihen aikaan...).
VastaaPoistaKiva, kun löydät näihin perinnestooreihin jotain perinnetietouttakin eikä vaan mutua!
No mutta aika mutuahan tämä munkin "tietous" on.. ihan vain sellaista mitä muistan jossain kuulleeni, mutta en muista missä ja milloin ja kuinka luotettavasta lähteestä oli kyse :)
PoistaMun valinta taas on molempi parempi, kun ajattelin tosiaan vihkimisen jälkeen vaihtaa kukkaseppeleeseen, muuan äitiseni häätyllistä innostuneena :)
Olin hyvin vahvasti päättänyt etten huntua käytä. Sitten sellainen kuitenkin vastusteluistani huolimatta päähäni aseteltiin ja silmäni kyyneltyivät ( kuten äitinikin). Pitkä pitsireunainen upea huntu tulee olemaan kutreillani vihkimisen ajan ja se on sulhaselle ylläri. Otamme potretit ennen vihkimistä joten on kiva, että sitten isän käsipuolessa miestä kohti kävellessä on jotain ennen näkemätöntä. Huntu ei tule maksamaan mitään, sillä liike josta pukuni on, lainaa huntuja. Aivan loistavaa! :) Hunnussa on sellaista herkkyyttä ja kainoutta, joka vetoaa minuun sitten kuitenkin.
VastaaPoistaOi vitsi aika kiva juttu, että se on sulhasellekin ylläri, vaikka sinut kuvia ottaessa jo näkeekin ennen vihkimistä! Tosi kiva pieni yksityiskohta :) Ja hei ihan mahtavaa palvelua kyseiseltä liikkeeltä, tuo hyödyttää varmasti monia! Kuten sanottua, hunnut ovat aika kalliita ostaa...
PoistaMun mielestä hunnut ovat todella, todella kauniita ja korostavat herkkää morsiuslookia, mutta en siltikään näe itseäni käyttämässä sellaista. Ajattelin kuitenkin tsekata suvun perintöhunnun, äiti kun on siihen nyplännyt häitään edeltävän iltana pitsi"kruunun", voihan sen asetella juhlapaikalle johonkin näytille ihan muuten vaan ;)
VastaaPoistaParasta nykyajassa on nimenomaan se, että jokainen morsian/hääpari saa itse päättää mitä perinteitä ottaa käyttöön ja mitkä jättää väliin ;) Ja lisäyksenä että nää sun perinneperjantai-postaukset on ihan mahtavia! (:
Joo hyvin sanottu, että ne korostavat herkkää morsiuslookia. Ja voi vitsi, ihanan kuuloinen tuo perintöhuntuu. Todellakin kannattaa ottaa se häihin mukaan vaikkei päähän päätyisikään. Äitisikin varmasti tykkää! :)
PoistaJa just näin - mää en oo ollut hirveän monissa häissä elämäni aikana (alle kymmenissä), mutta musta on ollut ihanaa nähdä miten erilaisia häitä parit nykyään uskaltaa järjestää. Silloinhan ne on just parhaat kun ne on hääparin näköiset ja he ovat tyytyväisiä - silloin pitäisi muillakin olla hauskaa! :)
Ja kiitos <3
Ihana, ihana, ihana blogi! Kiitos inspiraatiosta ja kiinnostavista teksteistä. Kihlauduin itse vastikään ja kyllä lepattelee yksi jos toinenkin perhonen massussa näitä lukiessa. <3 Mulla on käynyt sama juttu, aina ennen kuvittelin itseni tiarapäisenä morsiamena, mutta nyt "tosipaikan tullen" huntu viehättää perinteiden ja herkän sulokkuuden takia. Se on asuste, jota en missään muussa tilanteessa käyttäisi, joten se tuo erityisen tunnelman morsiusasuun. Tuo sun banneri on muuten todella kaunis. Haluatko kertoa, miten se on tehty? :) terveisin anonyymi ensi talven morsian.
VastaaPoistaKiitos paljon ihanasta kommentista ja kiva kun olet täällä matkassa! :) Ja ihan hirveästi onnea sulle kihlautumisen johdosta! Nautihan siisä kutkuttelusta ihan täysillä, kuten oon täällä monesti todennut niin sitten kun on naimisissa niin ei tätä aikaa saa enää takaisin (onneksi silloinkin on kuitenkin jotain ihanaa luvassa).
PoistaSamat fiilikset hunnun suhteen. Ja kyllä se vaan tuntui niin oikealle, kun hääpuku päällä vielä huntu lisättiin niin kävi niinkuin jenkkiläisissä hääohjelmissa ja tiesin, että tässä se on :D
Olen tehnyt sen ihan vaan ilmaisella kuvankäsittelyohjelmalla tuollaista vesivärilaveerauskuvaa ja sitten "pitsiliinan" kuvaa hyödyntäen :) itse vaiheet oli kyllä sen verran moninaiset, että en varmaan edes muista jokaista vaihetta :D
Minä jatkan tätä myöhäistä kommentointia vaikka keskustelu on jo edennyt muihin aiheisiin :D mutta siis mulle tulee sekä tiara että jäätävän pitkä pitsireunainen katedraalihuntu takaraivoon kiinni ;) kaikki tai ei mitään - mentaliteetilla mennään! :D
VastaaPoistaKuule myöhäinen kommentointihan ei mitään haittaa, kun minä ainakin näen kaikki myöhässäkin tulevat kommentit ja vastailen joka tapauksessa :)
PoistaKaikki tai ei mitään - siinä on kyllä ihan mentaliteetti munkin makuun! Todellakin, jos yhtään sille tuntuu :) En oikein tiedä miksi, mutta tosiaan mulla ei tainnut missään vaiheessa olla harkinnassa molemmat.. jotenkin kun aloin kallistua huntuun, hylkäsin kokonaan tiaran enkä edes harkinnut niitä yhtä aikaa :D