Eilen nautittiin sellaisesta harvinaisesta luksuksesta, joka myös yhteisenä vapaapäivänä tunnetaan. Haluttiin tehdä vapaapäivällämme jotain hyödyllistä kotona rötväämisen sijaan, joten päätettiin lähteä huristelemaan autolla Turun saaristoon. Moinen ihme, kun oli meille molemmille entuudestaan täysin tuntematon! Ensin suunniteltiin kiertävämme isompi rengasreitti, jolle matkaa tulee 250 kilometriä. Kuitenkin asiaa vähän tutkittuamme todettiin Houtskarin ja Iniön välillä reissaavan lautan sunnuntaiaikataulujen olevan meidän kannalta hankalat, joten päätettiin ajaa eteläkautta Houtskariin ja sitten samaa reittiä takaisin.
Mun edellisestä lossimatkasta oli varmaan jopa pari vuosikymmentä. En todellakaan muista tarkasti milloin se on ollut, mutta se lossi sijaitsi silloisessa kotikunnassani, eikä siellä ole ollut lossia enää ikuisuuteen. Jonilla edellisestä lossimatkasta taisi olla varmaan yhtä pitkä aika, joten pelkästään kuusi väliä lossissa oli meille ihanan eksoottista. Seistiin kannella ihmettelemässä keltaisten purkkien nopeaa vauhtia ja henkilökunnan tehokkuutta.
Mulla oli päässä hattu ja tietenkin se lähti tuulen mukana mun päästä. Siitäkin huolimatta, että olin autossa sanonut että pitää olla sitten varovainen, ettei tuuli tarraa hattuun. Mutta niin sitä vaan unohtui varovaisuus, kun innostus ja jännitys olivat voimakkaammat! Onneksi vieressä seissyt setä yhdessä portaiden kanssa saivat mun hatun karkumatkan pysäytettyä ja kesähattu sai jatkaa kesälomareissua meidän seurassa.
Paluumatkalla meitä väsytti jo niin paljon, ettei jaksettu enää nousta autosta. Istuttiin vaan ikkunat auki fiilistellen ja mää kerroin ääneen mun ajatuksia laivojen turvatoimiin ja merihätään joutumiseen liittyen. Jonia vähän nauratti, kun mulla juttua vaan riitti ja riitti. Mää oon ihan oikeasti miettinyt niitä asioita!
Välillä jouduttiin odottelemaan lossia pidempäänkin, välillä saatiin ajaa melkein suoraan sisään. Mutta ei se odottelukaan meitä haitannut, kun reissuun oltiin lähdetty vailla kiirettä. Meidän varsinainen kohde oli Näsbyn vierasvenesatama Houtskarissa. Olin lukenut netistä, että siellä sijaitsevassa ravintola Skagenissa on saariston parhaat burgerit. Ja ihan hyviähän ne oli.. ihan erityisesti ranskisten kanssa tarjoiltu aioli, oi nam! Rauhallista ruokahetkeä kauniissa maisemissa tosin latisti valitettavan paljon ärhäkkä amppari, joka ei millään tahtonut ymmärtää, että se Fanta-lasillinen oli mun eikä sen.
Meitä nauratti, kun nähtiin kaupan opasteviittoja metsässä polun varressa. Lähdettiin sitten tarpomaan kauppaa kohti ja oltaisiin ostettu jälkkärijätskit, mutta eihän se sunnuntaina ollut auki! Eikä ollut muuten kyllän toinen kauppa K-Extrakaan. Joten lähdettiin sitten huristelemaan takaisin päin. Lossille tullessa nähtiin Baltic Princessin lipuvan lossisataman ohi - se oli ihan hurjan ison, mutta silti niin rauhallisen näköinen.
Päästyämme takaisin Korppoon puolelle kolotti jälkkärihammasta vielä sen verran, että kurvattiin Korppoon vierasvenesatama Verkaniin ja mentiin hetkeksi istumaan siellä sijaitsevaan ravintola Buffaloon. Oltaisiin saatettu jäädä ravintolan ulkopuolelle jätskikiskalle herkuttelemaan, mutta se sulkeutui juuri parahiksi, joten mentiin sitten hörppäisemään sumpit ravintolan terassilla. Tai siis Joni joi sumpit, minä kokista. Se on mun kahvia.
Kokonaisuudessaan aikaa reissun päällä kului yhdeksän tuntia. Matkaa taittui vain pari sataa kilometriä, mutta hauskaa oli siitä huolimatta. Saaristo yllätti meitä vähän muistuttamalla aika paljon Keski-Suomea. Paljon mäkiä, paljon metsää ja niissä paljon mäntyjä. Me odotettiin näkevämme enemmän kalliota, karuutta ja merta. Ei missään nimessä viljapeltoja!
Luulen kyllä, että noista maisemista saisi vielä enemmän irti, jos tuntisi paikkoja vähän paremmin. Tai jos viipyisi vähän pidempään. Ehtisi rauhoittua ja tutustua rantoihin ja istua iltaa auringonlaskua katsellen. Ehkäpä vielä joku kerta me jatetaan tutustumista ja suunnataan saaristoon pidemmällä kaavalla!
Oih, oi oi!!! <3 sanomattakin selvää mitä ajattelen tästä postauksesta :D Buffalo on niin söpö pikku paikka varsinkin hyvällä ilmalla! Luitko heinäkuulta mun postauksen Korppoon pienestä sisustusliikkeestä Amalias Hemistä? Aika ihana! Houtskarissa en ole muuten koskaan ollutkaan enkä rengastietä kiertänyt vaikka niin miljoona kertaa juttua siitä ollut!
VastaaPoistaLuin joo, mutta tiedätkö, nuo nurkat oli jotenkin niin uusia ja vieraita, etten ollut ihan varma edes siitä, oliko Buffalo edes se ravintola, josta olen sun blogissa lukenut useampaankin kertaan :D Eli en todellakaan hoksannut etsiä tuota Amalias Hemiäkään... mutta nyt kun vilkaisin netistä, niin eihän se olisi sunnuntaina ollut aukikaan. Täytyy siis varmaan tehdä joskus uusi retki Korppooseen - niin ihanan näköistä niissä sun kuvissa!
PoistaJa täytyy kyllä vielä sen verran sanoa, ettei se Houtskari mitenkään maailmaa mullistava kokemus ainakaan meille ollut. Verkan oli kyllä meistä jotenkin ihanampi kuin Näsbyn vierasvenesatama.. toki asiaan vaikuttaa varmasti ainakin se, että Korppoossa paistoi aivan upea ilta-aurinko eikä amppareita näkynyt mailla halmeilla, joten pystyi vähän nautiskella ja rentoutuakin :)
Joo on Buffalo ja Verkan (sama paikka, Buffalo on ravintola ja Verkan sen vierasvenesatama) just ne joissa vietettiin ne hullut polttaribileetkin viime vuonna ja ollaan useasti käyty! :) Okei no mutta hyvä tietää!
PoistaAivan ihanan oloinen oli se Buffalo, sinne täytyy kyllä vielä joskus palata ihan syömäänkin! Nyt istuttiin vaan kahvipaussin verran ja ois kyllä viihdytty pidempäänkin :)
Poista