Kirjoittelin ensimmäisen kerran häätuoksun etsinnästä jo maaliskuussa (voit verestää muistia täällä). Silloisen pohdinnat johtivat siihen, että mulle jäi käteen muutamakin vaihtoehto, joita lähdin testailemaan. Koska kovin montaa hajuvettä ei voi tai kannata tuoksutella samalla kertaa, on tässä kuluneiden kuukausien aikana tullut useammankin kerran koukattua kauppareissulla Prisman yhteydessä sijaitsevassa Sokos Emotion -putiikissa.
Innosta pihisten voin kertoa, että enää ei tarvitse! The one on löytynyt! Mutta ennen kuin paljastan oman valintani teille, ajattelin vielä kertailla vähän mitä vaihtoehtoja olen matkan varrella kolunnut läpi ja mitä niistä tuumasin. Näistä saattaapi olla vinkkiä vielä jollekulle, joka on häätuoksua vailla.
Aloitetaan vaikka viime postauksessakin esitellystä Oscar de la Rentan Live in Love -tuoksusta. Pullo on aivan jumalaisen kaunis! Oikeasti, voisin ostaa ton tuoksun ihan vain pullon vuoksi. Sen ulkomuoto ja nimi olisivat olleet täydelliset häätuoksuksi, mutta se itse tuoksu. No, ei sekään kauas jäänyt! Se oli itse asiassa erittäin hyvä. Mutta piru vie, kun vain hieman liian aikuismainen. Jotenkin vakava. Annoin Joninkin nuuskia mun kättä, kun olin sitä testannut ja se sanoi, että tosi hyvä, muttei riittävän hauska ollakseen mun häätuoksu. Mutta tämä täytyy pitää mielessä tulevaisuutta ajatellen.. tämä voisi olla oikein hyvä tuoksu mulle arkikäyttöön jossain vaiheessa!
Toinen viimeksi haaveisiin jäänyt oli Ralph Laurenin Romance. Täytyy kyllä sanoa, että aika mitäänsanomaton. Ei hetkauttanut mua suuntaan eikä toiseen, joten ehdottomasti ei. Nimi olisi ollut tässä hyvä, mutta siihen se sitten jäikin.
Sitten kokeiluun lähti Lanvin Me L'eau -tuoksu. Pullo oli kaunis ja hempeän vaaleanpunainen, ja mielestäni nimikin oli hauska. Englanniksi tarkoittaa minua ja suomeksi meitä. Mutta niin vaan kävi, että tämäkin muuttui minun ihollani turhan pistäväksi, vaikka pullon suulta tuoksui paremmalle. Itse asiassa vielä paremmalle tuoksui alkuperäinen Lanvin Me, mutta ei sekään sitten tuntunut riittävän juhlavalle.
Nenä puhtaaksi ja kohti uusia nuuskutuksia, vuorossa Kenzo L'eau Mirror Edition.. se ei oikeastaan ollut mitenkään erityisen häätuoksumainen alun alkaenkaan. Tätä halusin kokeilla siksi, että lempparini Jonin tuoksuista on Kenzon Eau pour Homme. Ajattelin, että olisi hauskaa ostaa itselleni tyttöversio Jonin suosikista. Ja hyvä se oli myös! Mutta vähän sama juttu kuin aiemminkin.. ei riittävän juhlava! Tämän voisin kyllä arkikäyttöön ottaa ilomielin, mutta häätuoksuksi en.
Seuraavana vuorossa oli Marc Jacobs Daisy Eau So Fresh. Tämän puolesta puhui erityisesti ihana pullo. Alkuperäinen Daisy ei ole ollut mun mieleinen tuoksu, mutta ajattelin, elättelin toiveita tämän suhteen, koska Marc Jacobsin Dot on ihan mun lemppareita. Valitettavasti ei tämä Daisyn kausiversiokaan natsannut mulle, vaikka olisi ollut ihanaa hankkia myös tällainen kestävä "morsiuskimppu"!
Vakavissani harkitsin vielä yhtä tuoksua - Miss Dior Blooming Bouquet olisi ollut vahva kandidaatti niin ulkonäkönsä, kuin nimensä puolesta. Tuoksukin oli kovin lähellä. Ehdin hetken aikaa jo kirota itseäni, että onko nyt pakko tykästyä siihen tuoksuun, joka on näistä kaikista kallein. Kunnes kuitenkin totesin sen olevan niitä kukkaistuoksuja, jotka saavat mun pään särkemään. Hitsi vieköön.. sama ongelma oli muuten Guccin Flora -sarjan tuokuissa, joista mulle viimeksi kommenttiboksissa vinkattiin. Kaunis pullo, ihana tuoksu ja käytön seurauksena päänsärky. Tosi harmi!
Mahdatte pitää mua hulluna, kun olen näin kovin omistautunut jonkun tuoksun metsästykseen. Ehkä mää vähän olenkin. Mutta kuten sanoin, tää on mulle tärkeää, koska tällaisista jutuista jää niin voimakkaat muistot. Kaikki tämä työ ja tuska kuitenkin palkittiin. Tuoksulla joka ei välttämättä nimensä tai pullonsa vuoksi ole täydellinen häätuoksu, mutta tuoksuu juuri sille mille haluan hääpäivänä tuoksua. Jonikin sanoi, että se tuoksuu vaimolle! Iiks, niin siistiä!
Mihin valinta kohdistui, sen paljastan teille huomenna! Mutta se täytyy jo myöntää, että se oli perkule vieköön vielä kalliimpi, kuin tuo kauhistelemani Miss Dior. Mutta sen verran raaski silti maksaa täydellisyydestä!
Ps. Oon edelleen sitä mieltä, että Salvatore Ferragamon Signorina olisi ollut täydellinen valinta, jos mulla ei sitä jo olisi - suosittelen edelleen kokeilemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin.