Klik, näppääpä tästä soimaan taustamusiikkia postauksen lukemisen ajaksi!


Kirjoittelin aiemmin pariinkin otteeseen (KLIK ja KLIK) mieleisistä morsiuskimppumalleista. Silloin en kuitenkaan vielä puhunut niistä itse kukista. Niiden suhteen mulla on jo aikas selvät sävelet, joista en kyllä jousta ellei ole ihan pakko. Ensinnäkin tykkään kovasti kukista, eikä niiden valinta senkään vuoksi ole mulle ihan sama. Toisekseen, oon sellainen ihminen, joka tykkää merkityksellisistä asioista. Tai tekee asioista merkityksellisiä. En tiedä miten tän selittäisi, mutta liitän muistoja ja tunteita tosi herkästi ja tosi vahvasti asioihin tai esineisiin.

larger_image (2)
Kuva: Laura Ivanova Photography täältä

Otetaan esimerkiksi neilikat. Niitä on pakko saada kukkakimppuun. Vaaleanpunaisia neilikoita. Niihin liittyy monia muistoja, jotka on tehneet kyseisestä kukkalajista mulle tärkeän. Kyse ei ole niinkään siitä, että ulknäkö tai tuoksu tms. olisi jotenkin ylivoimainen muihin kukkiin nähden, vaikka toki ulkonäöstäkin pidän. Kyse on enemmänkin siitä kuinka paljon lohtua sain yläasteikäisenä siitä, että vein kimpun vaaleanpunaisia neilikoita pois nukkuneen lemmikkini haudalle ja kimppu säilyi pakkasessa kauniina ja muuttumattomana viikkoja.

Ja siitä, että vastoin kaikkea järkeä lähdin Italiaan vaihtoon keväällä 2012 ja pakotin mut ja Jonin elämään kaukosuhteessa puolen vuoden ajan. Tuntui ihan hullulle olla puoli vuotta kaukana toisesta, kun elämä on muutenkin niin lyhyt, eikä koskaan voi tietää koska yhteinen matka päättyy. Ikävöin Jonia ihan hirveästi ja kuuntelin niinä kuukausina varmaan satoja kertoja mun lemppariartistin, Kaija Koon kappaletta Seuraavassa elämässä. Kyseinen biisi soi cd:ltä myös viimeksi ajaessani Jyväskylään ja aloin vieläkin itkemään sen soidessa.

larger_image (1)
Kuva: Laura Ivanova Photography täältä

"Ei tämä riitä, ei se tähän jää. Sun seuraavaan elämään aion myös löytää. En siitä suostuisi häviämään, aion löytää tieni sinun uuteen elämään. - - Jos on elämää seuraavaa, miten jatkoilla voisin sinut tunnistaa? Sanoit, että sen voisi varmistaa, laita neilikoita rintaan. - - Sitä saa, mitä haluaa. Se kuuluu suunnitelmaan tai sattuman kauppaan. Jos et jää, sydäntäni kylmää. Kun on uusi kierros, istun taas sinun pöytään."

Eli neilikoita on tultava. Niitä on tultava kimppuun ja kuten arvata saattaa niin myös vieheeseen. Sanoin joskus muutaia kuukausia sitten Jonille, että hääpäivänä muuten sitten laitat neilikoita rintaan, ja se heti tiesi, mistä on kyse. Nyökkäsi ja sanoi, että tottakai.

larger_image
Kuva: Laura Ivanova Photography täältä

Huoh, nyt lopetan ennen kuin tämä menee taas ihan vetistelyksi. Millä perusteilla te valitsette kukat? Saatavuus toki vaikuttaa varmaan monen päätökseen. Onko teillä lempikukkia, joista kimpun koostatte? Vai menettekö värit tai kestävyys edellä? Vai kenties tunteet, niin kuin mulla?