Reilu viikko Turussa asumista takana. Muutto otti aika koville... noh, lähinnä se otti mun hermoille, koska ihan hirveetä fyysistä ponnistusta en joutunut muuton eteen tekemään. Täytyy taas kerran lähettää lämpimiä (telepaattisia) haleja mun muuttotukihenkilölle muuttoliike Niemellä! ♥ Suosittelen!
Henkisesti on ollut ihan uupunut kaikesta uudesta ja siitä, että kaikki, ihmiset ja asiat, etsii vielä omaa paikkaansa. Asioiden osalta se tarkoittaa sitä, että täällä on kokoajan kauhea sotku ja on turhauttavaa siivota kämppää kauniiksi ja kotoisaksi, kun tuntuu että huomenna tilanne on kuitenkin taas sama. Mutta ollaan kyllä tän viikon aikana myös nautiskeltu elämästä ja tutustuttu uuteen naapurustoon ja kaupunkiin muutenkin. Sunnuntaina oli kaunis päivä, joten päätettiin pitää ihan oikea vapaapäivä ja nautiskella vapaa-ajasta Ruissalossa vieraillen.
Pötköttelyä rantakallioilla oman kullan kainalossa, aurinko, pieni merituuli, elämäni ensimmäinen subi (kana ja lämmin hymy!), huonoja vitsejä ja hervotonta hihitystä ja pulahdus meressä! Ihan mahtava tapa viettää sunnuntai-iltapäivää.
Yritän olla muistelematta sitä, että meren pohja oli törkeän epämiellyttävän kivinen ja yksi törkeän iso möhkäle yllätti mut ja vetäisi mun pottuvarpaan verille. Ja sitä, että minä onnistuin palamaan jopa syyskuussa.
Oikeastaan niiden asioiden unohtaminen ei vaadi edes hirveästi yritystä. Kyllä ne aurinko ja onnellisuus vaan ovat niin paljon voimakkaammin mielessä. Se oli kiva päivä se ja kallioilla pötköttäminen toimivat myös siten, että hellittivät vähän ikävää omille mökkikallioille Keski-Suomeen.
Toistaiseksi Turku on kyllä yllättänyt mut erittäin positiivisesti. Jos tämä sijaitsisi Keski-Suomessa niin voisin vaikka jäädä ikuisiksi ajoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin.