Tervetuloa

Tänään olisi vuorossa postaus, jonka aihe saa sukat pyörimään mun jaloissa. Minähän olen muutama vuosi takaperin asunut Roomassa, joten oon ihan tolkuttoman innoissani päästessäni jakamaan teidän kanssa mun parhaat matkavinkit ikuiseen kaupunkiin! Käsittelen yleisiä asioita, toimintatapoja, tekemisiä ja nähtävyyksiä sekä jaan suosikkipaikkani ja hyödyllistä sanastoakin. Sanomattakin lienee selvää, että kaikki mitä sanon kytkeytyy oleellisesti siihen faktaan, että pala mun sydäntä on jäänyt kyseiseen kaupunkiin.

Yhteen ympättynä mun matkavinkkipostauksesta olisi tullut pidempi kuin valovuosi (pelkkä ruokapostauskin on varmasti pidempi kuin nälkävuosi), joten olen jakanut parhaat matkavinkkini neljään postaukseen. Tänään pureudutaan Roomaan yleisesti. Tässä ensimmäisessä osassa puhun turvallisuudesta, saapumisesta, liikkumisesta ja majoittumisesta. Sunnuntaina toisessa osassa käsittelen Roomaa ja ruokaa - suosikkipostaukseni kaikista! Tiistaina kolmannessa osassa käsittelen nähtävyyksiä, museoita ja käteviä reittejä (monta kärpästä yhdellä iskulla -tyylin) ja torstaina neljännessä osassa puhun shoppailusta, tarpeellisesta sanastosta ja vedän homman yhteen!

Toivottavasti tästä on iloa Rooman matkasta haaveileville. Heittäkää ihmeessä kommenttia, jos siellä ruudun takana on lisäkseni muitakin Roomasta haaveilevia ja kommenteissa saa myös kysyä mitä vain vinkkejä, joita vielä kaipaa. Autan mielelläni parhaani mukaan. Ja tietysti jakaa omat parhaat Rooma-vinkkinne!

Yleistä

Rooma on maailman ihanin kaupunki ja minun vankkumaton mielipiteeni on, että sen heittämättä huonoin puoli on turistit. Niitä Roomassa on paljon, ja ihan aina. Varsinkin kirkollisten juhlapäivien lähettyvillä (pääsiäinen oli ihan painajainen). Jos on taipumusta ärsyyntyä tungoksessa ja ihmisvilinässä, on suuri todennäköisyys, että ärsyyntyy Roomassa. Suosittelenkin jokaiselle Rooman reissua suunnittelevalle syvää hengitystä, lasillista spumantea ja sen asian myöntämistä, että siellä on muitakin, mutta niistä ei tarvitse välittää.

Ikuiseen kaupunkiin ei kannata lähteä suorittamaan ja kiertämään tiukalla aikataululla paikasta ja tapahtumasta toiseen. Dolce far niente - se on parasta Roomassa. Vapaasti suomennettuna ihana joutenolo. Tunnelmasta nautiskeleminen, rakennusten ja ihmisten tarkkaileminen, pysähtyminen. Ne ovat parhaita asioita Roomassa. Ei konsertit, keilahallit, urheilutapahtumat tai huvipuistot, vaikka toki sellaistakin viihdykettä Roomasta halutessaan löytää. Suosittelen kuitenkin ensisijaisesti lähtemään sinne nautiskelemaan. Elämästä, viinistä, seurasta (vaikka vain omastaan) ja ruuasta. Kaiken sen hälinän ja turistimassan keskellä on aivan uskomattoman nautinnollista pysähtyä juomaan jääteetä ja jättäytyä pois kaikesta normaalielämän kiireestä ja suorittamisesta. Suosittelen koko sydämestäni.

Minun kokemusteni mukaan Roomassa on verrattain turvallista. Toki isot ihmisjoukot tuovat mukanaan isot määrät taskuvarkaita ja muuta rikollisuutta (sekä kerjäläisiä). Laukustaan kannattaa aina pitää kiinni, sitä kannattaa kantaa etupuolella ja tietenkin suljettuna. Itse kuljen julkisilla paikoilla aina laukku vartalon ympärillä, edessä ja käsi vetoketjun vetimen päältä laukkua/hihnanjuurta puristaen. Varovaisuudestani huolimatta minulta on kerran onnistuttu varastamaan puhelin ja neljän hengen kimppakämpästämme saman kohtalon joutui lisäkseni kokemaan kaksi kämppiksistäni. Se kolmas puolestaan tuuppasi iPuhelimensa drinkkiinsä eräänä ikimuistoisena iltana.

Maalaisjärkeä suosittelen käyttämään pimeällä (ja valoisaankin aikaan) liikuttaessa. Yksin ei kananta ehdoin tahdoin yöaikaan liikkua, ei naisten eikä miesten. Keskustan alueella liikkuminen on kuitenkin yölläkin turvallisen tuntuista, sillä siellä on aina muitakin ihmisiä liikkeellä ja poliiseja partioi jatkuvasti ainakin kuuluisimpien nähtävyyksien ympäristössä. Poliisista puheen ollen - Italiassa on kolme erilaista poliisia: Polizia, Carabinieri ja Guardia di Finanza. Jos joudut ongelmiin ja kaipaat virkavallan apua voit turvautua Poliziaan tai Carabinieriin, kumpaan vain. Minun puhelinvarkauteni jälkeen kävin tekemässä rikosilmoituksen Polizialla.

Italialaiset puhuvat englantia vaihtelevasti. Varma fakta on kuitenkin se, että heidän englanninkielensä paranee sitä myötä, kun sinä yrität puhua italiaa. Siksi muutamankin sanan ja fraasin opetteleminen Italiaan suunnatessa kannattaa.

Valuuttahan tosiaan Italiassakin on euro, mutta käteistä kannattaa varata mukaansa tai nostaa paikan päällä automaatista. Toki ketjuliikkeissä kuten Zarassa ja McDonaldsissa saa korteillakin maksettua, mutta paikallisissa ravintoloissa, kahviloissa ja puodeissa ei välttämättä saa. Viime reissullani Roomaan edes 18 euron kaupunkiveroa ei laadukkaassakaan hotellissa suostuttu ottamaan kortilta, koska korttimaksun tekeminen on kuulemma niin kallista.

Liikenne Roomassa on hullua. Juuri niin pahaa kuin olettaa saattakin.Vaikka Vespalla Roomassa kiitäminen on varmaan kaikkien roomahaave numero uno, itse en uskaltautuisi ikinä rattiin tuossa kaupungissa. Mutta jalankulku on silti turvallista, koska autot väistävät aina. Ihan oikeasti. Kun muutin Roomaan olin aluksi kauhusta kankeana aina tietä ylittäessäni. Mutta ei mennyt montaakaan viikkoa, kun jo tottuneesti painelin punaisia päin suojatien yli (tai ilman suojatietä mistä vaan). Jos näytti, ettei auto meinaa hidastaa niin nostin käden lantion korkeudelle STOP-merkkiä näyttämään. Ja jos joku tööttäsi mieltä osoittaakseen, osoitin minä mieltäni takaisin. Pettynyt ilme kasvoille ja toisen käden sormenpäät nipuksi yheen, nippua taivasta kohden kasvojen korkeudelle ja rentoa ranneliikettä kättä heiluttaen. 

Saapuminen

Roomaan lentokoneella saavuttaessa on käytännössä kaksi kenttävaihtoehtoa. Itse pyrin aina mahdollisuuden mukaan saapumaan sille isommalle eli Fiumicinon lentokentälle (joka muuten myös Leonardo da Vinci -nimellä tunnetaan). Nykyään suorat lennot Suomesta taitavat onneksi kaikki saapua tänne. Isommalta kentältä on luonnollisesti paremmat kulkuyhteydet kaupungin keskustaan.

Hepoin ja vaivattomin tapa kulkea tuo väli, on ehdottomasti Leonardo Express -juna. Junia lähtee vartin välein ja matka keskustaan kestää puoli tuntia. Seuraa laukut noudettuasi junan kuvia (kyllä, ne epäilyttävät liukuportaat alas ja nuhjuinen lasitettu tunneli vievät lopulta juna-asemalle). Osta automaatista liput (asemalla on myös lippukioskeja, mutta niissä luultavasti maksat enemmän). Lipun hinta on 14 € per nenä per suunta ja vaikka valitset automaatista tiettyyn kellonaikaan lähtevän junan, voit todellisuudessa mennä millä tahansa muullakin. Tärkeää on muistaa leimata lippu ennen junaan nousemista. Eli ei riitä, että ostat lipun mukamas tiettyyn junaan, eikä myöskään sen näyttäminen portilla, jotta pääset laiturialueelle. Vielä sen jälkeen löydät laiturin alusta pienen masiinan, jonka perälle lippusi sujautat ja lippuusi leimaantuu merkintä siitä, että lippu on nyt voimassa.

Rooman päässä juna saapuu päärautatieasema Terminille, jossa mm. risteävät Rooman molemmat metrolinjat ja aseman edestä lähtee myös liuta busseja (tai takseja), joilla pääset siirtymään majapaikkaasi.

Jos taas lennät Ciampinon lentokentälle, ei junalla keskustaan saapuminen ole mahdollista. Päiväasikaan saavuttaessa tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä aseman edestä lähtee säännöllisin väliajoin busseja, jotka kyyditsevät matkaajia Terminille. Olen tullut moisella kerran ja silloin kyyti kustansi 7 €. Ongelmaksi Ciampinolta liikuttaessa muodostuu yleensä se, että lennot saapuvat sinne niin myöhään, etteivät nämä "lentokenttäbussit" enää kulje, jolloin käytännössä ainoa konsti siirtyä keskustaan on tietenkin kallis taksi.

Liikkuminen

Roomassa on enemmän ja vähemmän toimiva julkinen liikenne. Metrolinjoja on toistaiseksi vain kaksi (vaakasuuntaan kulkeva Linea A ja pystysuuntaan kulkeva Linea B), busseja valtavasti ja ratikkalinjoja muutamia. Roomassa pärjää pitkälti apostolinkyydilläkin, mutta jos haaveilee poistuvansa ydinkeskustan alueelta (tai vaikka majoittuu vähän kauempana), tulee julkisen liikenteen lippu tarpeelliseksi. Itse henkilökohtaisesti ostan lipun julkisiin joka ikisellä Rooman visiitilläni.

Lippuja julkisiin saa ostettua esimerkiksi metroasemilla olevista automaateista tai vaihdoehtoisesti tupakkakaupoista (ovipielessä kyltti, jossa iso T-kirjain ja teksti tabaccheria). Rooman julkisen liikenteen verkkosivuilla olevat hinnat eivät ainakaan meidän viimeisimmän visiitin aikaan olleet ajan tasalla, mutta viikon lippu kustansi jotain parin kympin luokkaa per nokka ja käy siis luonnollisesti kaikkiin liikennevälineisiin. Kertalipun hinta on 1,50€.

Jos ensimmäinen matkasi julkisen kulkuneuvossa on metro, lippusi tulee automaattisesti "käynnistetyksi", kun laite lukee sen metrolaiturialueen portilla. Jos ensimmäinen matkasi on bussilla, muista käydä validoimasa lippusi syöttämällä se keltaiseen laitteeseen, joita on kaikissa busseissa muutama. Muuten sinulla ei ole voimassa olevaa lippua. Sama homma, jos matkustat kertalipulla, se pitää validoida laitteeseen syöttämällä. Jos ja kun bussi on täynnä niin lippun voi ihan rohkeasti ojentaa jollekin laitteen lähellä jumissa seisovalle, kyllä he auttavat sujauttamalla lippusi masiinaan ja ojentavat sitten takaisin.

Metrolla pääsee monien kuuluisimpien nähtävyyksien kupeeseen. Colosseum, Espanjalaiset portaat ja Vatikaani ovat esimerkiksi kätevästi tavoitettavissa metrolla. Eniten julkinen liikenne Roomassa kuitenkin nojaa bussien varaan ja niiden kanssa navigointi voikin olla alkuun hieman hankalampaa... varsinkin lennossa, kun Atacin mobiilisivukin on umpisurkea (tosin Muoversi a Roma -sovellus on ihan ok!). Mun ykkösvinkki tulee tässä: lataa puhelimeesi kartta offlineen ja paina mieleesi muutamat busseja vilisevät paikat kartalla. Erityisesti sellainen, joka sijaitsee lähellä majapaikkaasi. Myös kuvakaappaus bussikartasta on kätevä olla puhelimessa tallessa. Alempaa löydät kartan, johon olen merkinnyt muutamat mun mielestä hyödylliset paikat, joiden sijainti kannattaa hahmottaa bussilla liikkuessa.

Hommahan käytännössä toimii niin, että jokaisella bussipysäkillä on kylttejä, joissa lukee kaikkien siinä pysähtyvien linjojen numerot, ja niiden numeroiden alla listassa kaikki pysäkit, joilla sen linjan bussi pysähtyy. Kyltin pyöreässä yläreunassa lukee millä pysäkillä parhaillaan olet. Paikkoja, joissa pysähtyy paljon busseja ovat esimerkiksi Via Del Tritone, Colosseo, Via Imperia, Piazza Venezia ja Argentina (katso kartta alla). Joten jos haluat esimerkiksi Espanjalaisille portaille, etsi kylteistä bussi, joka pysähtyy Via Del Tritonella. Kylteissä on bussin numeron lisäksi kirjaintunniste - pääpiirteittäin päivällä kulkevat bussit ovat tunnisteella U (urbana). Tunnisteella X (express) bussit pysähtyvät harvemmilla pysäkeillä. Tunnisteella N (notturna) merkityt ovat yölinjoja. Kaikkien bussien liikennöintiajat ovat kyltin alareunassa.

Bussikarttacats

Aikatauluja on ihan turha katsella tai edes kaivata. Bussit tulevat, kun tulevat. Jos tulevat. Ja luultavasti, kun tulevat, tulee samaa numeroa kaksi tai kolmekin bussia peräjälkeen. Koska kyllähän aikatauluja oleellisempaa on se, että kuskit saavat juoda kahvinsa päätepysäkillä yhtä aikaa.

Bussit ovat lähes poikkeuksetta tolkuttoman täysiä, mutta ei auta muu kuin änkeä sisään vaan. Ja jos olet jumissa bussin perällä ja ulos pitäisi päästä, niin ei muuta kuin äänihuulet auki ja karjaiset "PERMESSO!" ja lähdet tunkemaan kohti ovea. Tuo sana on naamioitu kohteliaaksi pyynnöksi väistää, vaikka käytännössä se on enemmänkin vain oikeutus jyrätä kanssamatkustajat. Pidä myös varasi, jos takaasi kuuluu tämä huuto. Suosittelen väistämään silloin pikaisesti!

Roomassa reissaavalle saattaa tulla tutuksi myös sana sciopero, eli lakko. Silloin suurin osa julkisista on poissa käytöstä, suurimmilla reiteillä kulkee muutamia busseja silloinkin. Oman kokemukseni mukaan suurin osa lakoista sattuu kätevästi perjantaille (=pitkä viikonloppu lakkoilijoille). Lakoista huolimatta Leonardo Express -lentokenttäjunan pitäisi kulkea aina.

Majoittuminen

Majoittuminen on kategoria, johon minun on hankalinta antaa vinkkejä, koska suurimman osan Roomassa viettämästäni ajasta olen luonnollisesti asunut.. noh "kotonani". Muutaman sanasen haluan kuitenkin sanoa majoittumisesta kaupungissa, jossa yöpaikkojen hinnat ovat aikas korkealla.

Suosittelen nimittäin kurkkaamaan majapaikkoja vähän keskustan ulkopuoleltakin. Omakohtaisesta kokemuksesta suosittelisin esimerkiksi Piazza Bolognan seutua ja oikeastaan koko aluetta Piazza Bolognan ja Policlinicon välimaastossa. Se on rauhallista, turvallista ja tavallista asuinaluetta. Sieltä löytää hyvää ja edullista ruokaa ja juomaa. Kulkeminenkin on helppoa metropysäkkien ja vilkkaiden bussiteiden vuoksi! Majoittuisin tuolla alueella tuhat kertaa mieluummin kuin vaikkapa Terminin ympäristössä, joka ei todellakaan ole mitään rauhaisaa seutua.

Lisäksi majapaikan valinnassa ei välttämättä kannata antaa liikaa arvoa hotellin tarjoamalle aamiaiselle. Kivaa plussaahan se on, mutta ihan hirveästi siitä ei kannata maksaa sillä tavallisen italialaisen hotellin aamiainen on kahvia tai teetä viinerin, korppujen ja hillon kera.

Huh, huomaatteko miksi tämä postaus muuttuikin neliosaiseksi postaussarjaksi? Siinäpä yleiset asiat Roomaan suuntaavalle. Jäikö jotain kysyttävää näistä aiheista? Tai jäikö joku oleellinen asia kertomatta? Heitä ihmeessä kommenttiboksiin ja jaa omatkin kokemuksesi, jos olet Roomassa vieraillut. Tai huikkaa, jos haaveilet sinne pääseväsi niin voidaan haaveilla yhdessä!

Postaussarjan muut osat:
Osa 2 - Rooma, ruoka ja ravintolat
Osa 3 - Nähtävyydet ja kätevät reitit