Kauneus- ja kaunistautumisjuttuja on tullut näpyteltyä jo aika lailla, mutta kerran vielä pojat! Tässä postauksessa esittelen lopulliset kampaus- ja meikkilookini. Kuten olen jo noin sata kertaa aikaisemminkin sanonut: en olisi voinut olla tyytyväisempi.

Kampauksesta tuli loppujen lopuksi hyvin pitkälti sellainen, kun etukäteen olin sanonut haluavani. Kurkatkaa vaikka mitä tähän postaukseen kirjoitin! Lettiä takaraivolla, kiharanutturaa, vähän löysyyttä, rentoutta ja "karanneita" suortuvia. Juuri niitä mun kampaus piti sisällään ja siitä tuli hyvin paljon just tuohon postaukseen päätyneen inspiraatiokuvan kaltainen, vaikka kourallisen kuvia Aliisalle lähetinkin. Koekampaukseen verrattuna itse hääpäivänä Aliisa päätti jättää vähän enemmän väliä letin ja nutturan väliin, koska siihen väliin kiinnitettiin vihkimisen ajaksi paksulla pitsireunalla varustettu huntu ja vihkimisen jälkeen kukkaseppele. Nämä asusteet oli hyvä ottaa huomioon, jotta huntua ja seppelettä ei tarvinnut kiinnittää suoraan letin päälle, jolloin sitä ei olisi enää näkynyt ollenkaan!

Kampaus kesti tosi hyvin ja ennen kaikkea tuntui päässä mukavalle. Tiedättekö, kun joskus vaikka mitä tekisi, kampaus vaan painaa päätä? Joku pinni aina kääntyy niin, että se tuntuu kallossa asti. Ei tässä kampauksessa! En edes tuntenut niitä kymmeniä ja kymmeniä pinnejä ja päänahkaa ei alkanut pakottaa vielä myöhään yölläkään. Yhden kerran illan aikana Aliisa hyökkäsi muutamaa suortuvaa uudelleen kiinnittelemään, mutta sitten kun kunnon bailut oli käynnissä, ei mua olisi voinut enää vähempää kiinnostaa missä mun hiukset oli. Olisi ollut maailman seitsemäs ihme, jos jokainen hius olisi siinä menossa pysynyt paikallaan.
Molemmat kuvat: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Aikaisemmin jo mainitsinkin, että mulla ei ollut meikin suhteen oikeastaan muita toiveita kuin kunnon pinkit huulet. Huulipunan sävy ei muuten toistu näissä kuvissa ihan oikein, se oli luonnossa huomattavasti kirkkaampi pinkki. Pian pääsette näkemään sen häävideon muodossa kaikessa kirkkaudessaan! Silmämeikistä sanoin, että en haluaisi liian tummaa. Tiedättekö sellaisen melkeinpä ainoastaan mustalla ja valkoisella tehdyn silmämeikin, joka näkyy melkein jokaisessa kuvassa, joka Pinterestistä putkahtaa hakusanalla wedding make up. Mielestäni se sopii oikeasti aika harvalle ja minä en todellakaan ole yksi niistä.

Mun silmiin tehtiin siis meikki käyttäen pehmeitä ruskeita ja mun vihreitä silmiä korostamaan hieman roosaa. Mutta hyvin sellaista kylmää, vanhaa roosaa, allerginen reaktio -efektin välttämiseksi! Silmämeikistä tuli tosi kiva. Juhlavampi ja näyttävämpi kuin mulla normaalisti, mutta ei milliäkään liikaa. Siihen kylkeen suhteellisen luonnollinen iho, kunnon pinkit huulet ja reippaasti pinkkiä poskipunaa blushing bride -efektin saamiseksi. Mietittiin, että tehtäisiinkö klassisempi ja aikuismaisempi poskipuna vai reilun tyttömäinen ja oltiin molemmat sitä mieltä, että ehdottomasti jälkimmäinen. Sekä koemeikissä, että hääpäivänä kävi niin, että huulipunan laittamisen jälkeen oli pakko vielä lisätä poskipunaa, koska huulet oli niin voimakkaat, että poskiinkin tarvitsi vähän normaalia enemmän potkua, jotta ne saatiin tasapainoon!

Myös meikki kesti tosi hyvin. Toki naama varmasti kiilteli loppuillasta, mutta koko porukka oli yltä päältä hiessä muutenkin, joten eipä paljon naaman kiiltely enää haitannut. Puuteria vilautettiin nassulle kerran vihkimisen jälkeen ja kerran ennen illalla otettuja potretteja. Olin ihan erityisen yllättynyt siitä kuinka hyvin varsinkin huulimeikki kesti kaikesta siitä syömisestä ja juomisesta huolimatta! Punaa lisättiin kai kerran päivän aikana ja silti huulet  olivat ihan täydelliset vielä hotellille kömpiessä. Todellakin kannatti kunnolla pohjustaa ja panostaa hyvään rajauskynään ja laadukkaaseen punaan.

Jos mietitte, että mitenkäs noin voimakas huulipuna pelitti pussailun kanssa? No, ei erityisen hyvin. Kirkossa otettua pusukuvaa nimittäin seuraa kuva, jossa hädissäni pyyhin kädelläni Jonin naamaa! Mutta mitäs siitä, hörähtipähän hääväki kirkon penkissä nauramaan ja viihtyminen on pääasia, hah.