Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Muistatteko, että hunnun piti olla yksi mun tee-se-itse -projekteista? No eipä sitten ollutkaan. Tarkoituksena oli tilata hunnun reunapitsi internetin ihmeellisestä maailmasta, ostaa morsiustylliä Eurokankaasta, pistää neula ja lanka viuhumaan ja strassit heilumaan. Ehdottomasti nimittäin halusin pitsireunaisen hunnun. Sellaisen, jonka voi vetää vähän olkapäitä suojaamaan kirkossa ja takareuna laskeutuisi helman jatkeeksi ikään kuin puvussa olisi pitsireuna helmassa. Vaan kuinkas sitten kävikään..

Kävi sillä tavalla, että vitkutin pitsin ostamista liian pitkään. Koska aina kun niitä katselin netistä, oli todella vaikea tehdä päätöksiä. En löytänyt mitään, joka olisi ollut ylivoimaisesti paras. Ja parhaat oli kovin kalliita, joten oli vaikea päättää senkin puolesta. Lisäksi oli selvää, että hyvistä vaihtoehdoista pitäisi tilata testipalat kotiin ennen koko määrän tilaamista. Koska ikinä ei voi tietää, saako sitä mitä luuli tilaavansa. Ja sitten alkoikin olla liian myöhäistä tilata netistä testipalat ja varsinainen määrä. Eikä Suomesta löytynyt mitään, joka olisi edes kuullut termiä kohtuuhintainen.

En millään meinannut haluta kääntyä valmishunnun puoleen. Tiesin leveällä pitsireunuksella varustettujen huntujen nimittäin olevan kalliita valmiinakin. Jälleen kerran tuskastelut olivat aika tähtitieteellisissä määrissä. Osin myös siksi, että olin niin turhautunut hääpuvun tilanteeseen ja en halunnut, että hunnusta tulisi yhtä suuri pettymys. Joni, maailman ihanin kun on, vakuutteli mua taas siitä, että ei se ole nyt enää muutamasta kympistä tai satasestakaan kiinni. Hankit vaan sellaisen, johon olet tyytyväinen. Mutta minä en osannut silti lähteä huntukaupoille, kun en halunnut törsätä siihen hirveästi.

Mutta sitten mulle tuli mieleen Stilissiman loppuunmyynti. Oltiin sattumalta just päiviä sitten muutettu Helsinkiinkin, joten päätin lähteä kurkkaamaan. Ja sieltähän se sitten löytyi -60% alelapulla varustettuna. Leveällä pitsireunalla varustettuja huntuja oli kaksi jäljellä. Toinen niistä oli eittämättä liian lyhyt. Siinä oli vähän kapeampi pitsireunus eikä mitään helmi-, paljetti- tai strassikirjailua pitsin päälä. Toisessa pitsireunus oli täydellinen kirjailuineen, mutta pituus vähän siinä kintaalla. Siinä kampa oli myöskin keskellä niin, että huntu oli kaksikerroksinen (siten, että toinen voitaisiin heittää kasvojen yli, tiedättehän..). Olisin halunnut vain yksikerroksisen, mutta siitä olisin voinut joustaakin.

Pähkäilin siinä hunnun pituutta mittanauha kädessä, enkä tiennyt mitä tekisin. Onneksi ihana myyjä sitten sanoi mulle, että sitä kampaahan voi toki siirtää. Ei ollut tullut mieleenkään! Jotenkin oletin, että siinä kohdassa olisi tyyliin kankaan reuna, mutta eipä ollutkaan vaan huntu oli yksi iso ovaali! Jipii! Joten kassan kautta kotia kohti, alle kymmenen minuuttia siinä loppujen lopuksi sitten meni. En todellakaan katsellut huntua merkin mukaan, enkä edes katsonut minkä valmistajan se oli. Se kuitenkin pakattiin Poirierin laatikkoon, että ehkäpä se sitten oli Poirierin.
Huntu_1
Molemmat kuvat: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Kun kamman siirsi pitsireunan alle, kokonaan suoralla hunnulla oli pituutta noin kolme metriä. Paljon enemmän kuin ajattelin. Itse olin nimittäin ajatellut, että sellainen  15 senttiä puvun laahusta pidempi olisi hyvä. Ensin meinasin raksia pitsit irti ja lyhentää, mutta sitten en mitenkään raaskinut. Tuo huntu megapitkänäkin oli vaan niin upea! Jotenkin kuninkaallinen. Prinsessan huntu. Iskä meinasi pyörtyä - ei hyvällä tavalla - kun sen näki, mutta minun päätähän ei käännetty. Äiti oli onneksi ihan yhtä myyty kuin minäkin! Ja Joni myös.. sille sen näytin jo ennakkoon, kun kotona tuota pituusasiaa pähkäilin.

Hääpäivänä huntu mulla oli päässäni vain vähän aikaa. Sen nappasin pois oikeastaan heti hääpaikalle saapumisen ja onnitteluiden jälkeen. Suorastaan vähän sääli, niin upea se on. Minähän uhkailin, että alan käyttämään sitä kotona joka päivä. Jos ihan totta puhutaan niin tekisi mieli vetäistä se päähän nytkin, mutta se pirulainen on Keski-Suomessa ja minä eteläisessä. Höh!

Mitä tykkäätte mun prinsessahunnusta? Onko teille tulossa huntua? Uutta, vanhaa vai itsetehtyä?