Hääviikon torstai oli piiiitkä päivä. Haastattelun ja valokuvauspalaverin jälkeen luvassa oli vielä sellainen pieni projekti kuin hääkakkujen täyttäminen. Jos totta puhutaan niin yllätyin siitä kuinka helposti ja nopeasti se homma sujui. Mitä nyt luultiin, että pitää lähteä vielä puolen tunnin automatkan päähän kauppaan kesken leipomisen.. mutta ostettu mascarpone riitti kuin riittikin. Mutta ei kyllä jäänyt yhtään purkkia käyttämättä! Jääkaapista jouduttiin nappaamaan pois valtaosa hyllyistä, jotta saatiin sinne pinottua muutama kakku. Vaikkei ruokaa meinannut enää jääkaappiin mahtua niin toki tärkeimmille jutuille, eli viinitonkalle, oli silti tilaa!

Torstai_2

Kyllä siinä vähän hermoja viilentävää tarvittiinkin. Ihan hukkaan meni iloitseminen siitä, että kakkuhommat hoitui nopeasti, kun kakkujen leipomisen jälkeen piti vielä pakata ne edellisenä päivänä tehdyt vieraslahjakeksit, ommella pöytäliinat oikeaan mittaan, pakata kaikki valmiiksi juhlapaikalle lähtemään, kokkailla keittiössä nimikkodrinkkejä varten.. ja mitä vielä. Niin tietysti puolilta öin hoksattiin yhtäkkiä, että pöytäliinat oli unohtunut fiksata, vaikka senkin olisi voinut tehdä ties kuinka kauan sitten.

Hermo alkoi kiristyä, väsytti niin tajuttomasti ja tuntui, ettei tekeminen lopu millään. Mutta raivolla vaan hommia eteenpäin. Onneksi oli taas monta käsiparia talkoissa paikalla myös yömyöhään, kun tällaisia hoksauksia tuli. Kun urakka saatiin valmiiksi, Joni päätti tehdä meille "boolia". Aineksiksi löytyi pippurivodkaa ja vadelmapillimehua. Lämmintä tietenkin. Mutta kelpasi sekin, kun siinä hekoteltiin illan päätteeksi olkkarissa...

Kun kaikki muut olivat jo menneet nukkumaan, me Jonin kanssa jäätiin vielä hoitamaan viimeisiä asioita ja tekemään listaa perjantain ohjelmassa olleista asioista. Noin vartin ahkeran työskentelyn tuloksena huomasin istuvani katse jähmettyneenä kaukaisuuteen, Joni ei ollut jaksanut edes olutta avata ja minä olin saanut vihkooni kirjoitettua ainoastaan sanan Heinää. Revettiin kyllä ihan hillittömään hepulinaurukohtaukseen, kun tajuttiin miten surkea näky oltiin. Siinä vaiheessa oli vissiin fiksumpaa lähteä unten maille. Heinät ehti hoitaa perjantainakin.

Torstai_1

Kaikki torstaina tehty (niitä pöytäliinoja lukuunottamatta) oli myös torstaille suunniteltu. Koko viikon mulla pysyi tosi hyvin ennalta suunnittelemani ohjelma ja aikataulu. Kuitenkin torstai-iltana se konkretisoitui kuinka rankka tämä viikko kaikkinensa oli. Väsytti niin paljon. Suoraan sanottuna pelotti, että en jaksa nauttia lauantaina hääpäivästä yhtään. Olin nukkunut koko viikon tosi huonosti. Mennyt nukkumaan myöhään, nukkunut levotomasti ja herännyt tosi aikaisin, Ja koska mulla on maailman herkin yökkäysreflekti, melkein joka aamu jännitti tai stressasi niin paljon, että laattahan se hampaanpesun yhteydessä lensi. Tuttu juttu mun elämän varrelta aiemminkin. En esimerkiksi usko koskaan menneeni työhaastatteluun ilman jännäpahoinvointia.

Eikä meinannut tulla torstai-iltanakaan uni. Olin varmaan mennyt jo ihan yliväsyneeksi. Joten perjantai-aamuun herättiin väsyneempänä kuin minään muuna aamuna. Onneksi en vielä aamulla osannut aavistaa kuinka rankka päivä siitä olikaan tulossa. Jos sen olisin aavistanut, olisin varmaan perunut koko häät. Toistan itseäni, mutta väsymys, siinäpä häiden ympärysajan teema!