Vaan jonkun vaimo

Mieleni tekee tulla kirjoittelemaan ihan vaan tällainen fiilistelypostaus. Koska asiat etenee, on luvassa paljon hyvin asiasisältöisiä postauksia (kröhöm.. edellinen postaus...). Siksipä onkin tarpeen pysähtyä välillä fiilistelemään ja miettimään sitä, miten paljon tästä ajasta elämässäni nautinkaan.

Häihin on enää 8 kuukautta ja yksi hassu päivä eli aika menee ihan hurjaa vauhtia. Juuri pari päivää sitten päivittelin tätä hirveää ajan kulumista ja totesin ääneenkin, että eihän siihen ole enää kuin silmänräpäys, kun minä oon samassa pisteessä, kuin Frendien Monica alla olevassa klipissä.


"En tule enää ikinä olemaan morsian, nyt olen vaan jonkun vaimo!" Ei vaineskaan, ihan oikeasti odotan jo ihan hirveän kovasti sitä, että saisin olla Jonin vaimo. Melkein joka päivä sanonkin sille, että saisinpa olla sun vaimo jo. Mutta sitä odotellessa pitäisi tyytyä olemaan onnellisesti morsian. Koska onhan se ihan pirskatin jännää sekin. Blogin sivupalkissa lukee, että punastun edelleen joka kerta, kun viittaan itseeni sanalla morsian. Ja se pitää edelleen paikkansa. Tai jos en punastu niin vähintäänkin irvistän todella hämmentävästi, kun mun naama vetäytyy krampinomaiseen hymyyn.

Lisäksi se kutkuttaa mahanpohjaa joka kerta, kun joku muu kutsuu mua morsiameksi. Mua edelleen hymyilyttää se, että yksi mun rakas ystävä kertoi mulle innoissaan saaneensa kutsua mua morsiameksi. Ystäväni oli tavannut tyypin, joka tunsi Jonin ja tyyppi oli kysynyt ystävältäni mistä hän tuntee Jonin. "Jonin morsian on mun hyvä ystävä" oli vastaus. Ja iiiiiiks! Vähänkö jännää! Siis se, että tuo on totta. Että MINÄ oon ihan oikeasti morsian. Eli sellainen tyyppi, joka on menossa naimisiin. Josta on pian tulossa jonkun vaimo. Ihan liian jännää.

Tuo kyseinen tapaus ja se, että Joni kysyi hotellin respasta vaimon hävinnyttä korvista ovat molemmat vaikuttaneet siihen, että nyt se on alkanut pikkuhiljaa konkretisoitua mulle. Että pian mun nimi on vaihtunut ja mää oon vaimo. Ihan mahtavaa, mutta älyttömän jännää.

IMG_0238

Mutta alkusyksyn pitopalveluhermoromahduksen jälkeen häiden suunnittelusta on taas osannut nauttia kyllä ihan täysillä. Viime viikkoina meillä oli yksi yhteinen vapaailta ja käytettiin se siihen, että käytiin kaupoilla katselemassa ja valitsemassa meille tulevaa astiastoa. Ja Ikeassa tekemässä muutamia hankintoja häitä varten. Oli vaan niin ihanaa viettää aikaa yhdessä, haaveillen ja unelmoiden. Käydä yhdessä kaupoilla ja miettiä sitä, miten kivaa niin arkisia asioia on tehdä juuri sen oikean tyypin kanssa. Ja miten kiva tulevaisuus meillä on luvassa, kun saadaan tehdä kauppareissuja yhdessä vielä vuosikymmeniä.

Menikö liian hempeäksi? Ehkä, mutta sellainen on tunnelmakin. On niin jännää ja ihanaa olla morsian. On vaan niin ihanaa suunnitella ja miettiä ja haaveilla yhdessä. Kyllä mua harmittaisi, jos tämä jäisi välistä siksi, että suuniteltaisiin vaan häät kasaan pikaisesti ja mahdollisimman pienellä vaivalla.

Toki tapoja on monia ja minun ei tosiaan ole se ainoa oikea. Tapoja mennä naimisiin on niin monia ja kaiki yhtä hyviä. Parasta siinä on kuitenkin se, että lopuksi saa olla jonkun vaimo. Tai ei vaan kenen tahansa, vaan minä saan olla juuri Jonin. Just mulle täydellisen tyypin, jonka kanssa ollaan kasvettu näiden vuosien varrella niin tiiviisti yhteen.

Niin tiiviisti, että Joni sanoi tällä viikolla, että: "kahdeksan vuoden yhteiselon aikana oon kyllä oppinut, että jos sut rökittän lautapelissä, niin siitä ei seuraa muuta kuin itselleni harmia!" 

Hihi, oikeassa on!

Ps. Huomenna juttua niistä nenäliinoista, että palataan oikeasti "asialinjalle".

8 Kommenttia

  1. Ihana postaus! Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että vuosi morsiamena oli ihana vaihe elämässä, enkä sitä vaihtaisi pois, mutta kaikkein mieluiten olen kyllä ihan vaan vaimo. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla <3 Niinpä, jos vain toisen saa valita niin kyllä se minullakin varmasti vaimous olisi! Mutta nyt ei auta kuin nauttia tästä jäljellä olevasta ajasta morsiamena :)

      Poista
  2. Aaah mikä ihana postaus! <3 Pääsin niin sun sisäiseen tunnelmaan...:) Voi ihanaa! En malta odotaa, että pääsen suunnittelemaan omia häitäni!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Emma hääsuunnitteluahan ei voi koskaan aloittaa liian aikaisin! :D Usko mua, se hetki, jolloin se on sullakin konkreettisesti vuorossa tulee kamalan pian ja silloin on hyvä olla jo vähän valmistautunut!

      Poista
  3. Just eilen katsoin jälleen kerran tuon samaisen frendien jakson.
    Suunnitteluaikana en malttanut odottaa, että olisin jo naimisissa. Häiden jälkeen olin onnellinen, että ne oli jo ohi, mutta kyllä sieltä hiipi sama tunne lopulta kuin kihlauduttua "mua ei kukaan koskaan enää kosi. Se oli nyt tässä". Nyt mäkin oon vaan jonkun vaimo. Arkea siivittää jälleen eräänlainen tyhjyys jota ei meillä täytetä vauvoilla eikä omistusasunnoilla. Kuitenkin elämä on mennyt juuri niin kuin pitää. Häät tulee nopeampaa kuin uskotaan. Kerran morsian, aina vaimo. Nauti siis tästä ainutlaatuisesta ajasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sanos muuta, mitä sitten enää odottaisi ja mistä sitä enää intoilisi? Se kai se murhe sitten on! Joten ei auta kuin nauttia tästä niin kauan kuin sitä kestä. Uskon kylä kun sanot, että häät tulee nopeammin kuin uskonkaan. Eteenpäin katsoessa aika tuntuu niin pitkälle, mutta taaksepäin kun miettii nin huomaa ajan oikeasti hujahtaneen siivillä! Koitan nauttia, kiitos Korppu <3 Koita sinäkin nauttia elämästä vaimona, kyllä se on aivan ihanaa sekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥
Vastaan kaikkiin kommentteihin!