Itkuja varten on ihmisen silmät

Pitkästä aikaa täällä taas. Juhannuksen vapaiden jäljiltä olon pitäisi kai olla levännyt, mutta toisin vaan kävi. Asiaan vaikuttaa merkittävästi surullinen viesti, joka tavoitti meidät juuri juhannuksen alla. Mun viimeinen elossa ollut mummu oli nukkunut pois kovin yllättäen.

Nyt ei ole sitten meidän häihin osallistumassa yhtään meidän isovanhempaa. Ketään Jonin isovanhemmista en koskaan ehtinyt tavata, mutta mun neljästä isovanhemmasta Joni ehti tuntea kolme. Mummut ja papat on olleet meille kuitenkin aina niin kovin rakkaita, että oltaisiin tietysti toivottu heidän voivan olla mukana myös meidän häitä tanssimassa.

IMG_2139

Viimeisenkin mummun nukuttua pois vahvistui kuitenkin jo aiemminkin takaraivossa kytenyt ajatus siitä, että haluttaisiin muistaa meidän häissä niitä rakkaita, jotka ei enää meidän joukossa ole. Mainittiin äitille ja iskälle viikonloppuna, että ollaan ajateltu, että haluttaisiin sytyttää vihkimisen yhteydessä kynttilä mummuille ja papoille. Päättelin äitin ja iskän arvostavan ideaa, kun molempien silmät täyttyivät kyynelistä, ennenkä sain lausetta edes sanottua loppuun.

Sitä vaan en tiedä, että missä vaiheessa se tapahtuisi? Parhaan avun tähän pohdintaan saisi varmastikin papilta, mutta vihkipappihan selviää vasta vajaan vuoden päästä, enkä millään jaksaisi odottaa siihen saakka. Mitä te olette mieltä? Mihin te yhdistäisitte kynttilän sytyttämisen? Oletteko nähneet näin tehtävän häissä tai aiotteko itse muistaa jotain mennyttä rakasta vihkimisen yhteydessä?

Muistelisin, että eräässä Satuhäiden jaksossa sytytettiin kynttilä morsiamen äidin muistolle ennen vihkimisen alkua, siis sen jälkeen kun morsian on kävellyt käytävää alttarille ja ennen kuin hääpari asettui papin eteen. Se kieltämättä olisi yksi mahdollisuus, mutta se hetki oli mielestäni vähän hämmentävä, sillä kukaan ei voinut tietää mitä tapahtuu.. morsian ja sulhanen eivät asettuneetkaan papin eteen vaan kävelivät kynttiläpöydän äärelle. Toki myöhemmin pappi kertoi mistä oli kyse, mutta aika pitkänkin hetken ehdin ihmetellä, että minne he oikein menevät... 

Toisaalta asiahan on varmastikin niin, että teon taustalla oleva ajatus itsessään on huomattavasti tärkeämpi kuin se hetki, jolloin teko tapahtuu..

14 Kommenttia

  1. Osanottoni suruun. :(

    Muistokynttilä on hyvin kaunis ele, jota suosittelen lämpimästi, jos se tuntuu mieluisalta idealta. Meillä oli sellainen tilanne, että omista isovanhemmistani kaikki ovat nukkuneet pois ja heitä halusimme häissä muistaa juuri muistokynttilän sytyttämisellä. Vihkipappimme kanssa sovimme kynttilän sytytyksen heti vihkimisen alkuun ennen papin varsinaisia puheita. Kyynelteen sijaan kynttilänsytytys aiheuttikin naurua, sillä tuulessa kynttilä ei ottanut syttyäkseen kolmannellakaan sytytyskerralla. Taisivat poisnukkuneet olla sittenkin paikalla ja tuulenhenkäyksinä tekivät kepposiaan. Näin ainakin haluan ajatella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Kiitos myös siitä, kun kerroit teidän kokemuksesta. Suloinen tarina ja pisti kyllä mutkin hymyilyttämään tuo ajatus siitä, että rakkaat olivat paikalla tuulen henkäyksinä. Niin se varmasti oli :)

      Poista
  2. Voi otan lämpimästi osaa Kirsi, ja toivotan paljon voimia! <3 Uutinen on aina järkytys, ja surun saa antaa olla ja tulla.

    Kynttilöiden sytyttäminen on hirmu kaunis ajatus. Minun mielestäni se voisi sopia vaikkapa keskellekin seremoniaa. Pappi voisi jossakin sopivassa kohdassa, vaikka teistä muutenkin puhuessaan sanoa, että te ihmisinä arvostatte sukua kovasti, ja olette hyvin läheisiä perheen ja suvun kanssa. Jatkaa vaikka että koska teidän kovin rakkaat isovanhempanne eivät saaneet tässä juhlassa mukana nyt olla, te haluatte heitä täällä nyt muistaa. Kävelisitte alttarilta hiljaisesti sytyttämään kynttilät, ja palaisitte hiljaisen hetken jälkeen takaisin. Siitä pappi voisi jatkaa puhettaan ja viedä seremonian loppuun.

    Alkuunkin se kyllä sopii, mutta siinä tosiaan tulee muille se kuvailemasi hämmennys. Loppuun taas se saattaisi antaa vähän surullisen vireen, siinä kohtaa kun tunnelman pitäisi olla iloa ja naurua kun teidät on vihitty ja olette kävelemässä alttarilta pois. Tämmöinen ajatus tuli mieleen? :)

    Ja entä onko se oltava kirkossa? Voisiko kynttilät sytyttää juhlapaikalla jossakin hyvässä, sitä varteen erikseen tehdyssä hetkessä? Jompikumpi teistä vaikka lausuisi muutaman sanan isovanhemmistanne, kertoisitte lyhyesti miksi haluatte tämän tehdä, ja sytyttäisitte kynttilät.

    Ja tosiaankin, ajatus itsessään on kaikkein tärkein, ajankohdalla ei ole väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninnu <3

      Tuo kuulostaa itse asiassa tosi kivalle idealle, että sen liittäisi papin puheeseen ja siinä yhteydessä sytyttäisi. Tosiaan loppuun en itsekään sitä haluaisi juuri tuon mainitsemasi syyn vuoksi. Tuotakin sopii miettiä, että tarvitseeko sen tapahtua kirkossa. Olen jotenkin vaan automaattisesti ajatellut niin. Ehkä siksi, että varmaan se vihkiminen, että kaipa se olisi se hetki, jonka isovanhemmat kaikista eniten haluaisivat nähdä. Mutta tätä pitää miettiä.

      Kiitos vielä sun ihanasta pitkästä kommentista <3 Paljon hyviä ehdotuksia ja paljon ajateltavaa :)

      Poista
  3. Minäkin olen tätä miettinyt, postaus aiheesta oli pitkään luonnoksissa, mutta se on sieltä sittemmin poistettu. Oletin alusta asti, että joko sytytämme kynttilän kirkossa vihkitilaisuuden aluksi tai järjestämme juhlapaikalle pienen nurkkauksen, missä on kuvia ja kynttilöitä. Sulhanen, jonka äiti on edesmennyt, oli kuitenkin toista mieltä. Meillä ei kummallakaan ole enää isovanhempia, viimeinen lähti luotamme tänä vuonna. Tiesimme kuitenkin, että kukaan heistä ei olisi ollut siinä kunnossa, että olisi pystynyt häihimme osallistumaan. Rakkaiden poismeno lienee vielä niin tuoreessa muistissa, ettei mies halunnut näin "näkyvää" muistamista. Luulen, että hän sisällyttää muutaman kauniin sanan puheeseensa. Idea on mielestäni ihana, mutta toteutus kannattaa tosiaan miettiä tarkkaan, jotta se sopii tilanteeseen eikä saa tunnelmaa romahtamaan turhan pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä tuon miehesikin kannan. Jos suru ja menetys on vielä niin tuoreessa muistissa, saattaisi se tuntua liian kipeältä. Ja eihän se ole oikeasti näkyvästä muistamisesta kiinni, onko poisnukkuneet rakkaat sinä päivänä ajatuksissa. Tuo puheessa asiasta mainitseminen on myös varmasti hyvä tapa osoittaa rakkaille kunnioitusta. Mutta omalla kohdallani se on varmasti asia, johon en itse pystyisi... murtumisvaaran vuoksi :) Koska oot ihan oikeassa tuossa, ettei ole mukavaa jos menetettyjen rakkaiden muistaminen romahduttaa tunnelman pitkäksi aikaa. Iloisesta juhlasta kun on kuitenkin kyse. Ja siitä, että ne rakkaat varmasti iloitsisivat meidän (ja teidän) onnesta, jos paikalla olisivat. Ja varmasti iloitsevat siellä missä nyt ovatkin :)

      Poista
  4. Osanottoni <3
    Olen kanssa törmännyt jossakin tuohon kynttilän sytytykseen vihkimisen yhteydessä. En vain muista oliko se kuvailemallasi tavalla ennen vihkimistä vai siellä jossakin puheen aikana. Ihana ajatus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa <3

      Minä olen nähnyt ainoastaan alussa, mutta jotenkin se ei tunnu siltä ykkösvalinnalta hetkeksi. Mutta pappi osaa varmaan neuvoa :)

      Poista
  5. Itse romahtaisin varmaan kanssa. Ei pystyisi ehkä pitämään kesken juhlan muistohetkeä, mutta ehkäpä sitten vähän omassa rauhassaan ottaa kuvan niin, että morsian pitää omien isovanhempiensa hääkuvia ja sulhanen omiensa hääkuviä. Jotain sellaisia kuvauksia on tullut vastaan, jossa fokus on näissä vanhoissa kuvissa ja hääpari taustalla. Todella kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihana idea! En ollut tällaiseen törmännytkään tai ei ollut tullut mieleenkään. Tämä idea täytyy ehdottomasti pitää mielessä. Varsinkin kun meidän kaikki isovanhemmat ovat olleet kuolemaansa saakka naimisissa :') Kiitos tästä!

      Poista
  6. Voi ei, ikävä kuulla :( Lämmin osanottoni <3

    Varmaan se pappi osaa parhaiten katsoa sopivan hetken kynttilän sytyttämiselle, me pohditaan hetkeä heti tahtomisten jälkeen jolloin tavallaan kerrotaan heille että meillä on kaikki hyvin ja että tiedämme heidän olevan läsnä tärkeällä hetkellämme (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Niinhän siitä olikin sun kanssa silloin puhetta! Juuri tuo on se viesti, jonka vuoksi haluaisin itsekin vihkimisen yhteydessä heitä muistaa - että meillä on kaikki hyvin ja että tiedetään heidän olevan läsnä kuitenkin.

      Poista
  7. Lämmin osanotto. <3

    Muistelen myös jossakin nähneeni tällaisen muistokynttilän sytyttämisen ennen varsinaisen vihkiseremonian alkamista. Siinä pappi sitten kertoi koko juhlaväelle, mistä oli kysymys. Minusta se oli kaunis tilanne ja ele, enkä usko että se kovin suurta hämmennystä vieraissa aiheuttaisi, etenkään jos pappi sitten puheessa vielä palaa asiaan. Muitakin kauniita ideoita muistamiseen onkin kommenteissa jo tullut, löydätte varmasti teille sopivan tavan muistaa jo poistuneita läheisiä ja rakkaita. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Oon tullut vähän samoihin aatoksiin tätä enemmän pohtiessani, että tuskinpa se niin kovin hämmentävää kuitenkaan olisi. Eiköhän se oikea ratkaisu vielä tule vastaan, tosiaan ajatus on kuitenkin se tärkein :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥
Vastaan kaikkiin kommentteihin!