Kampaus1

Mun hääkampauksen ja -meikin laittaa luultavasti hyvä ystäväni. Tai siis laittaa. Ei vaan luultavasti. Jos nyt vaan väleissä pysytään, eh. Oon siitä ihan äärimmäisen helpottunut. Monestakin syystä, esimerkiksi siitä, että voidaan varmasti tehdä useampikin koemeikki ja -kampaus jos sille tuntuu, ja voidaan suunnitella meikkiä ja kampausta rauhassa ja ajan kanssa (on jo aloitettu!) ja uskallan varmasti sanoa, jos en jostain tykkää.

En tiedä osaanko selittää tätä niin, etten kuulosta ihan tärähtäneelle, mutta tutun meikkaajakampaajan saaminen vieräyttää sydämeltä myös yhden toisen ison kiven - kukaan vieras ei räpellä mun naamaa ja päätä mun hääaamuna. Tykkään kyllä kosketuksesta, tykkään siitä, kun Joni tai äiti silittää mun päätä, mutta kammoan sitä, että joku vieras koskettelee mua. Varsinkin päästä.

IMG_4015

Tää kuulostaa varmaan ihan hullulle. Niin se kuulostaa munkin korvaan. Mutta mulle tulee epämukava olo, jos vieras ihminen koskettelee mun kasvoja, päänahkaa tai niskaa. Tää on yksi syy miksi en tykkää käydä kampaajalla - mää en pysty rentoutumaan kun vieraan ihmisen kädet on mun päänahalla. Siksi toisekseen pelkään, että ne leikkaa liikaa. Sama juttu kasvohoidossa. Oon aina vähän jännittynyt, kun vieras kosmetologi koskettelee mun kasvoja tai kaulaa.

Eikä mulla oo siihen mitään loogista syytä. En oo kokenut mitään suuria traumoja. Lapsuuden elämässä tai varhaisilla kosmetologikäynneillä.. tai yksi kosmetologikäyntitrauma kyllä on, mutta sillä tuskin on tähän yhteyksiä. Nimittäin murkkuikään tullessamme mulle ja mun veljelle tuli pahat aknet ja äiti varasi meille molemmille ajat ihon puhdistukseen. Menin paikan päälle ja ilmoitin mulla olevan aika "Korhosen" nimellä. Kosmetologi vilkaisi kalenteriin ja vastasi tähän kysymällä, että "Oletko sää Kirsi vai "Markku"?". Meinasin pillahtaa itkuun, mutta sain kerrottua olevani Kirsi...

Kampaus2

Vähän lähti sivuraiteille aiheesta, mutta pointtini oli se, että on ihanaa, että lähipiirissä on ihminen, joka on kauneusalan ammattilainen. Niinpä voin aloittaa hääpäivän aamuni tutuissa käsissä, eikä mun tarvii olla ahdistunut ja jännittynyt ainakaan kaunistautumisen vuoksi. Haluan jännittää ihan muita asioita, kuin vieraan ihmisen seuraa ja käsiä kasvoillani.

Kuulostiko ihan hullulle vai voiteko samaistua? Ainakin äiti on ihan eri maata kuin minä, sen mielestä on ihanaa olla kampaajalla hemmoteltavana ja antaa kampaajan hieroa päätä ja laittaa. Mulle taas se hieronta on kampaajakäynnin inhottavin osio.

Ps. Postauksen kuvat edelliseltä kerralta, kun kampaaja on tehnyt mulle kampauksen. Kuka arvaa mikä juhla on ollut kyseessä?

Pps. Byhyy, miksei enää voi olla nuori ja nätti?!