Kosketuskammo

Kampaus1

Mun hääkampauksen ja -meikin laittaa luultavasti hyvä ystäväni. Tai siis laittaa. Ei vaan luultavasti. Jos nyt vaan väleissä pysytään, eh. Oon siitä ihan äärimmäisen helpottunut. Monestakin syystä, esimerkiksi siitä, että voidaan varmasti tehdä useampikin koemeikki ja -kampaus jos sille tuntuu, ja voidaan suunnitella meikkiä ja kampausta rauhassa ja ajan kanssa (on jo aloitettu!) ja uskallan varmasti sanoa, jos en jostain tykkää.

En tiedä osaanko selittää tätä niin, etten kuulosta ihan tärähtäneelle, mutta tutun meikkaajakampaajan saaminen vieräyttää sydämeltä myös yhden toisen ison kiven - kukaan vieras ei räpellä mun naamaa ja päätä mun hääaamuna. Tykkään kyllä kosketuksesta, tykkään siitä, kun Joni tai äiti silittää mun päätä, mutta kammoan sitä, että joku vieras koskettelee mua. Varsinkin päästä.

IMG_4015

Tää kuulostaa varmaan ihan hullulle. Niin se kuulostaa munkin korvaan. Mutta mulle tulee epämukava olo, jos vieras ihminen koskettelee mun kasvoja, päänahkaa tai niskaa. Tää on yksi syy miksi en tykkää käydä kampaajalla - mää en pysty rentoutumaan kun vieraan ihmisen kädet on mun päänahalla. Siksi toisekseen pelkään, että ne leikkaa liikaa. Sama juttu kasvohoidossa. Oon aina vähän jännittynyt, kun vieras kosmetologi koskettelee mun kasvoja tai kaulaa.

Eikä mulla oo siihen mitään loogista syytä. En oo kokenut mitään suuria traumoja. Lapsuuden elämässä tai varhaisilla kosmetologikäynneillä.. tai yksi kosmetologikäyntitrauma kyllä on, mutta sillä tuskin on tähän yhteyksiä. Nimittäin murkkuikään tullessamme mulle ja mun veljelle tuli pahat aknet ja äiti varasi meille molemmille ajat ihon puhdistukseen. Menin paikan päälle ja ilmoitin mulla olevan aika "Korhosen" nimellä. Kosmetologi vilkaisi kalenteriin ja vastasi tähän kysymällä, että "Oletko sää Kirsi vai "Markku"?". Meinasin pillahtaa itkuun, mutta sain kerrottua olevani Kirsi...

Kampaus2

Vähän lähti sivuraiteille aiheesta, mutta pointtini oli se, että on ihanaa, että lähipiirissä on ihminen, joka on kauneusalan ammattilainen. Niinpä voin aloittaa hääpäivän aamuni tutuissa käsissä, eikä mun tarvii olla ahdistunut ja jännittynyt ainakaan kaunistautumisen vuoksi. Haluan jännittää ihan muita asioita, kuin vieraan ihmisen seuraa ja käsiä kasvoillani.

Kuulostiko ihan hullulle vai voiteko samaistua? Ainakin äiti on ihan eri maata kuin minä, sen mielestä on ihanaa olla kampaajalla hemmoteltavana ja antaa kampaajan hieroa päätä ja laittaa. Mulle taas se hieronta on kampaajakäynnin inhottavin osio.

Ps. Postauksen kuvat edelliseltä kerralta, kun kampaaja on tehnyt mulle kampauksen. Kuka arvaa mikä juhla on ollut kyseessä?

Pps. Byhyy, miksei enää voi olla nuori ja nätti?!

20 Kommenttia

  1. Vanhojentanssit tai RUK? :) voi ei hassua tuo kyllä mut minkä sille voi. Ja toisaalta taas ihan ymmärrettävääkin. Mustakin kosmetologilla tai kampaajalla on vain ihanaa...! :) mut miten sä ikinä käyt lääkärissä? Eikö se haittaa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja heti oikein! :) RUK -tanssiaisethan ne.. tuossa ekan kuvan taustalla pilkistääkin muutama inttipunkka!

      Niinpä, tiedän, että valtaosa ihmisistä ajattelee juuri noin, niinkuin sääkin. Mutta mää en osaa rentoutua :( Ja rehellisyyden nimissä mää kyllä välttelen lääkärissä käynsiä ihan viimeiseen asti. En mää siitäkään tykkää. Mutta lääkärissä käynti on kuitenkin jollain tavalla vähän siedettävämpää, koska ne ei kosketa koskettamisen vuoksi vaan tutkiakseen jotain. Ja yleensä huomattavasti vähemmän aikaa, kuin vaikka tunnin kasvohoidossa!

      Poista
  2. Hahaa toinen outokerholainen ilmottautuu. Kaikki kaverit puhuu innoissaan kampaaja, kosmetologi ja ties mistä käynneistä mutta mä välttelen niitä viimeiseen asti. :D Olisi tietty kiva jos tukka olis aina kuosissa ja nätisti kampaajalla värjätty ja saisi iholle kaikkia kivoja kosmetologisia hoitoja, mutta en mä vaan tykkää että joku tuntematon tekee mulle jotain! Ja varsinkin jos se lopputulos ei olekaan ihan täydellinen... Kauheinta on kampaajalle meneminen kun se siinä alussa lääppii ja hipelöi sitä tukkaa läpi ja tunnustelee kaikkea samalla kun pitäisi jutella mitä sille tehdään :D

    T. Pari kertaa vuodessa hiustenleikkauksessa koska täytyy, ehkä viiden vuoden välein värjäyksessä ja kerran elämässä manikyyrissä ja hieronnassa. Ei mitään muuta. Tuli nyt kyllä ihan sekopääfiilis. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Tulee huomattavasti vähemmän sekopääfiilis, kun kulee jonkun muun olevan yhtä sekopäinen :D

      Mun edellisestä kampaajakäynnistä on jo yli vuosi aikaa, mulla kun ei tässä pitkässä reuhkassa sen vaativampaa mallia ole, niin äiti saa napsaista huonot latvat silloin tällöin pois. Mutta joo, voin niin samaistua tohon kampaajakäynnin alkuun - siinä muina miehinä rupatellaan niitä näitä samalla, kun kampaaja hipelöi sun hiuksia tai päätä. Tosi ahdistavaa ja kaikkea muuta, kuin rentouttavaa!

      Poista
  3. Mua ei koskettaminen haittaa, kun sen tekee ammattilainen. Mä taas inhoan kaikkea ylimääräistä muuta lääppimistä, esimerkiksi anopin pakonomainen halailu ahdistaa mua ihan älyttömästi :D

    Minkä vuosikurssin juhlassa varusmiehet on saaneet käyttää omaa pukua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ihana Anna! Mua naurattaa niin tuo kommentti anopin pakonomaisesta halailusta :D

      Mutta ymmärrän kyllä pointin ammattilaisen koskettamisesta. Työtähään ne vaan tekee, ja siinä se koskettaminen on välttämätöntä. Eipä nekään varmasti haluaisi vapaaehtoisesti mun päänahkaa hipelöidä.

      Tikkakosken ilmasotakoulussa on tollainen tapa, ei ole siis vaan yhden vuosikurssin juttu, vaan yleinen käytäntö :)

      Poista
  4. Mä en ole elämäni aikana käynyt kuin yhdellä kampaajalla ja hääpäivänä uskon kuontaloni samoihin käsiin. Ajatuskin siitä, että antaisin jonkun tuntemattoman koskea hiuksiini... hrr, ehdoton no-no!

    Mut ihan huippua että sä pääset tuttuun käsittelyyn, luultavasti hääpäivän aamuna voi stressiä pukata pienemmästäkin aiheesta ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta hyvähän se on sullakin, että löytyy edes ne yhdet, sun hiuksia ennenkin käsitelleet kädet! :) Ja niinpä.. voin kuvitella, että saan silloin kehitettyä stressiä vaikka mistä muustakin, niin tällä en viitsi itseäni ahdistaa!

      Poista
  5. Ihmisillä on erilaisia kammoja, ja yleensä sellainen, jolla ei jotain kammoa ole, niin ei sitä ymmärrä. Koskettelu on aika henkilökohtainen juttu, joten en yhtään ihmettele, jos et siitä tykkää. Itseäni aina vähän häiritsee se, kun kampaajalla hiustenpesun yhteydessä kampaaja alkaa hieroa päätä. En tiedä, miksi siitä tulee outoja fiiliksiä, vaikka hieronta sinänsä onkin ihan kivaa. Perushierojalla en pitkään aikaan tykännyt käydä, ihan viime aikoina olen ollut rennompi sen suhteen. Kosketella kyllä muuten tykkään - olen halaajatyyppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää en ehkä kutsuisi itseäni halaajatyypiksi, mutta kosketella kyllä tykkään! Läheisiä, mutta en vieraita.

      Se päähieronta hiusten pesun yhteydessä on mullekin aina vähän nihkeä kokemus. Koska juuri niin kun sanoit, päähieronta on oikeasti tosi kivaa ja ihanan tuntuista...

      Poista
  6. Eikä toi kosmetologin kysymys! :DD

    VastaaPoista
  7. Repesin tuolle sun kosmetologitraumalle! Anteeksi! XD Toivottavasti aihe ei ole kovin herkkä enää ja voit sille jo nauraa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei huolta, kyllä mää sille itsekin nykyään nauran :D Tai oon jo pitkään nauranut, mutta kieltämättä tapahtumahetkellä varhaisteinin suhtautuminen ei ollut ihan yhtä kepeä!

      Poista
  8. Et ole ainut lajiasi ja yleensä luottamuksen luominen vieraaseen ihmiseen viekin aikaa :). Näin kauneudenhoitoalan ammattilaisena voin sanoa, että meitäkin on moneen junaan ja olen ollut itsekin jos jonkinlaisissa hoidoissa. Toiset hyviä ja toiset ei niin hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on kyllä ammattilaisissakin eroja :) Ja tosiaan aikaahan se vaatii. Varsinkin kun kosketetaan jotain "herkkää" kohtaa. Mun rakkain harrastus on sellainen, jossa joutuu väkisin toisia koskettamaan, mutta siinä se ei ole mulle ongelma, kun oon niin tottunut siihen. Mutta nuorempia valmentaessani joudutaan aina aloittamaan siitä, että totutellaan koskettamaan toisia.

      Poista
  9. Mulla on sama juttu! En anna vieraiden leikata tai värjätä mun hiuksia, vaan luotan vain ja ainoastaan mun hyvää ystävään joka on parturi-kampaaja.. Samainen ystävä tekee myös minulle häämeikin ja -kampauksen, joka todellakin pudottaa ison huolen harteilta pois.. :) Ja on tosiaan kiva, että voi jo nyt aloittaa kampauksien ja meikin kokeilun ja niitä voi kokeilla monta kertaa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää en oo kyllä koskaan käynyt tällä mun ystävällä hiustenleikkussa.. no, koska en käy hiustenleikkuussa kampaajalla :D

      Mutta kiva kuulla, että sullakin on tutut kädet, joihin voi luottaa hääpäivänä. Ja tosiaan, suunnitella ja kokeilla rauhassa :)

      Poista
  10. Hihih, no joo vähän hullulle kuulostaa! :D mä rakastan olla laitettavana ja hierottavana jajajaja.. mut on kyllä ihan huippua että sulla on tuttu jonka kanssa voitte hioa meikkiä ja kampausta! Mulla olisi kans parikin kampaajaystävää mut mieti taas ite et uskallanko sanoa niille jos en tykkääkään.. tai jotenkin vieraalle olisi helpompi raivostua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä, mutta onneksi täällä on ollut muutama kohtalontoveri kommenttiboksissa :D Tosin niin on myös sun kohtalontovereita, jotka niin naurrii :)

      En määkään haluaisi ketään tuttua, ihan vaan kaveria. Silloin olisi juuri tuo riksi, että jos ei uskaltaisikaan sanoa, että ei tykkää (tosin mulla on sama myös vieraiden kanssa, pakottava tarve miellyttää joten ei voi ruikuttaa :D ) mutta tää mun ystävä on onnekseni hyvä ja rakas ystävä, jolle uskallan varmasti sanoa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥
Vastaan kaikkiin kommentteihin!