ar3

Kirjoitetaanpa sitten muutama sananen tästä asiasta, joka ah-niin-kivuliaasti taas piti huolen, etten vaan unohda sitä... Nimittäin ruskettumisesta ja palamisesta. Kyllä, minä olen sellainen ihminen, joka touhuaa huhtikuussa pääsiäissunnuntaina ulkohommia mökillä ja toteaa jossain vaiheessa, että vähän kuumottaa poskia. Ja pikainen peilin edessä tehty tarkistus tuottaa myönteisen vastauksen - kyllä, mun naama paloi kunnolla ja kivuliaasti... huhtikuussa.

Rusketus on taas yksi niistä asioista, josta huolehtiminen on varmaan monen mielestä turhaa. Eikös hääpäivänä pidä kuitenkin itselleen näyttää? Mutta kyllä mun tavoitteena ainakin on olla hääpäivänä se paras versio itsestäni. Voi olla, että jonkun korvaan se kuulostaa tyhmälle, mutta kyllä mää haluan näyttää hääpäivänä hyvälle itseäni ja miestäni varten. Kaunis rusketus kuuluisi ideaalitilanteessa pakettiin. Mutta ainakin reunaehto on se, että mun rintakehää, selkää, naamaa tai käsiä ei korista törkeät rusketusrajat. Tai ettei tarvitse kiristellä hampaita kun palanutta ihoa kirvelee.

ar2 ar4

Vaikeaksihan tän mun rusketustavoitteen tekee se, että mää olen kerran elämässäni ruskettunut kauniisti. Arvaatteko mitä se vaati? Ei enempää eikä vähempää kuin puoli vuotta asumista Roomassa. Kuusi kuukautta, joista kahtena viimeisimpänä (kesä- & heinäkuu) ihan omistautunutta auringonottoa. Ja tulos näkyy näissä kuvissa. Vähän huvittaa tuo vaiva, mikä tän rusketuksen eteen tuli nähtyä, mutta täytyy sanoa, että kyllä mun kasvot, kädet ja rintakehä näyttää näissä ihanan sävyisille ja jotenkin.. eläväisille. Mun normaali kalpea iho on aina jotenkin niin elottoman näköinen. Sääret muuten näyttää mielestäni myös hyvälle, mutta ne ei tule hääpuvun alta näkymään kuitenkaan...

Surullinen fakta on se, että en oo vieläkään oppinut suojaamaan ihoani sillä tavalla, että välttyisin palamisilta. Joka perkuleen vuosi se sattuu jossain vaiheessa. Toki suurin riski on näin keväällä, kun iho ei talven jäljiltä ole aurinkoon tottunut, mutta koska Suomessa saan harvoin kunnolla rusketusta pintaan on paloriski olemassa myös myöhemmin kesällä. Viime vuonnahan käräytin ihan huomaamatta myös naamani. Menin eräänä toukokuisena iltana lukemaan kirjaa parvekkeelle puoleksi tunniksi - aurinkolasit päässä tietenkin - ja alla näette lopputuloksen. Voi että oli kivaa lähteä seuraava päivänä cheer-kisoihin edustamaan...

ar1

Toinen syy - esteettinen toki tämäkin - jonka vuoksi toivoisin saavani vuoden päästä päivetysta kasvoille on mun huono ihoni. Mun on tullut kärsittyä huonosta ihosta jo yli vuosikymmen ja näiden vuosien kokemuksella tiedän sen, että päivetys saa myös näppytilanteen parantumaan. En tosiaan haluaisi tilanteeseen, jossa hääpäivän pakkelin on oltava valtavan paksu, jotta kaikki näpyt saadaan piiloon. Eli sen lisäksi, että ruskettuneet kasvot näyttävät jo itsessään mun mielestä paremmille, mahdollistaisi rusketus myös meikin, jossa voi enemmän jättää ihon luonnollista hehkua näkyviin.

Mun olisikin tarkoitus nyt ottaa jo tänä kesänä testiin blogimaailmassa jo useamminkin mainitut aurinkokapselit. Kerran sitä ollaan hääsuunnittelun kanssa hyvissä ajoin liikkeellä, täytyy ottaa tästä ajasta ilo irti. Nyt mulla on mahdollisuus testata vähentääkö aurinkokapselit palamista ja parantavatko rusketusta tai sen pysymistä. En tiedä uskaltaako vuoden päästä enää paljon alkaa testailemaan ihon suhteen. Taidan silloin mieluummin ottaa varman päälle.

Millaisia ajatuksia teillä on rusketuksesta tai sen puutteesta? Rusketutteko luonnostaan vai osaatteko arvostaa suomalaista vaaleaa ihoa sellaisenaan? Oletteko kokeilleet tai meinaanneet kokeilla aurinkokapseleita? Sen verran uskallan veikata, että kaikki haluavat aurinkolasi, t-paita, painijanseljä ja v-kaula-aukkomallin rusketusrajoja vältellä!